Isotretinoin Actavis -päivitys

Tuntuu, että pahenemisvaihe on vasta tuloillaan. En tiedä, saattoiko kortisoni todellakin vaikuttaa niin paljon, että pahenemisvaihe tulee vasta nyt. Leukaan ja hiusrajaan pukkaa näppylää, mikä ei naurata tällä hetkellä. Huulet kuivuvat extranopealla vauhdilla ja huulten reunaan on tullut pieni haava, joka repeää aina suuta avattaessa.

Ensimmäistä kertaa koko kuurin aikana iho on kuiva - posket kiristävät ja silmien välistä kesii ihoa. Pahin on kuitenkin se, että kaikista sormista alkaa kesiä iho. Sormet ovat arat ja inhottavan näköiset, kynsinauhatkin ovat kuivat ja halkeilevat.

Lonkat ja polvet ovat nyt aika kovilla. Koko ajan saa kävellä hitaammin ja vaivalloisemmin. Tosi inhottavaa, onneksi mikään paikka ei satu öisin!

Kohta olen syönyt siis noin 40 päivää näitä ja reseptiä on ainakin heinäkuun loppuun saakka. Siitä sitten jatketaan!

They say they can break you again and again, if life is a radio, turn up to ten

Istuin kirjoittamaan postausta, vaikka mun pitäisi vielä hieman kertailla iltapäiväiseen ruotsin tenttiin. Tenttihän on vain pelkkä 150 sanan esseekirjoitus eivätkä aiheet tule olemaan vaikeita. Tentin jälkeen lähden jällee kohti maaseutumaisemia äidin hoiviin. Vielä ennen tenttiä mennään Siirin ja Noran kanssa syömään.

Kävin tosiaan tuossa tiistaina ihotautilääkärillä tsekkaamassa verikokeiden tulokset. Isotretinoin Actavis on sen verran vahvaa troppia, että se saattaa kuormittaa maksaa. Mulla onneksi niin ei ole käynyt vaan maksa-arvot olivat varsin mallikkaat, joten Isotretinoinia jatketaan. Lääkäri määräsi sivuun vielä lääkettä, joka estää nivelkipuja - alkaa meinaan pikkuhiljaa tympimään, kun koko ajan lonkat ja polvet kolottavat. Hyvä kun pystyn kävelemään bussipysäkille aamulla ja iltapäivällä pysäkiltä kotiin. Seuraava tsekkaus on sitten heinäkuussa ja ties vaikka siihen mennessä ihokin oisi jo loistavassa kunnossa. Annan tämän kuitenkin mennä ihan rauhassa eteenpäin - jos minun tulee syödä näitä kauemmin, syön kyllä. Sen verran paljon kuitenkin iho vaikuttaa tämän naikkosen itsetuntoon.

Ensi viikolla onkin sitten jo paljon ohjelmaa; on etukäteisvappua, vappua ja muuta kivaa. Joten yritän pitää kameraa mukana, joskos saisin ikuistettua tunnelmia teillekin! Nyt minä voisin pakata loppuun saakka ja valmistautua lähtöön.

Kevätfiilis

Kirjoitan tätä postausta ja ulkona on vielä valoisaa. Kello on yhdeksän. Vasta muutama kuukausi sitten oli ollut jo kauan pilkkopimeää. Kevät tekee tuloaan hiljalleen ja se on ihan mahtavaa. Ulkona tuulee toki, mutta se ei estä minua pukemasta kirkkaanväristä kevättakkiani ja lakkaamasta kynsiäni kirkkaanpunaisiksi. 

Olen ehdottomasti kevät ihminen - rakastan kaikkea keväässä. Jopa sitä oksan nokassa minulle raakkuvaa varista, kylmää kevättuulta ja kaikkea. Tuntuu, että kaikki alkavat loistaa keväällä; hymyjä ilmaantuu katukuvaan tiheään ja värikkäät takit on revitty ulos kaapeista. 

Olen innoissani kaikista tulevista tapahtumista: vappu kuulostaa kivalta kuin myös eräs retki luonnonhelmaan ensi kuussa. Piknikkejäkin on ilmeisesti luvassa. Eniten odotan kuitenkin kaikkien ystävien kanssa vietettyä aikaa, koska ystävien kanssa on mahtavaa vain olla ja höpistä.

Huomenna on luvassa pikkuinen kirpparikierros luennon jälkeen. Ensin menen kuitenkin käymään ihotautilääkärillä kuulemassa "tuomion". Ihanaa tätä iltaa ja huomista kaikille!

Kiva loppuviikko

Perjantaina kiiruhdin Emmin kanssa kirjastoon lukemaan, mutta sitä ennen piipahdin Stockmannilla hieman kiertelemässä. Mulla on lahjakortti Stockmannille, joten ajattelin, että jos kerrankin ostaisin sieltä jotakin itselleni - vaatteita nimittäin. Yleensä olen Stockmannilta ostellut perusjuttuja kotiin, kuten pyyhkeitä ja shampoita, mutta nyt ajattelin, että vaatekaappini tykkäisi muutamasta uudesta peruspaidasta. 

Sain vaatekaappiini myös hieman täytettä tänään, kun käytiin Skanssissa järjestetyllä kirppiksellä: sain muutaman persoonallisen vaatteen pilkkahinnalla, joten astelin tyytyväisenä kotiin. Tai oikeastaanhan me mentiin Joonaksen porukoille syömään ja kahvittelemaan. 

Käytiin myös tänään ennen kirppistä äänestämässä. Käveltiin äänestyspaikalle ja oli mukavaa saada raitista ulkoilmaa. Harmi vaan, että lonkat kipeytyivät taas nopeasti kävelystä. Harmittaa!

Eilen illalla ryhdyin tuumasta toimeen ja opiskelin ahkerasti. Kirjoitin vajaasta sadasta sivusta muistiinpanot ja nyt minulla on tenttiä varten luettavaa enää hieman alle sata sivua. Kaupan päälle asia on vielä niin mielenkiintoista, ettei lukeminen ja kirjoittaminen edes ole tuskaa - mielenkiintoista ja miellyttävää jopa!

Huomenna mulla on verikokeet noiden ihotautilääkkeiden vuoksi. Sen jälkeen painelen jonnekin aamupalalle ja siirryn joko meidän koulurakennukseen tai kirjastoon lukemaan loputkin tuosta tenttialueesta. Huominen kuulostaa jo nyt niin kivalta, että toivon, että saisin mennä jo nukkumaan. Miksikö iloitsen verikokeista ja opiskelusta? No, siksi, koska olen aina pelännyt neuloja ja nyt viime aikoina olen onnistunut selättämään pelkoni. Aina kun kohtaan neulat uudelleen, tunnen salaa ylpeyttä siitä, että uskalsin jälleen! Opiskelusta olen innoissani siksi, koska nyt on kunnon opiskeluflow päällä!

Äsken käytiin saunassa ja nyt taidan ryhdyä iltapalan tekoon. Hyvää sunnuntaita kaikille!

Huonon runouden päivä

Minä inhoan huonoa runoutta;

inhoan loppusointuja,

tasaista rytmiä ja pisteitä.

Minä inhoan huonoa runoutta,

koska se kertoo konkreettisista asioista

kuten kissoista ja koirista.

Minä inhoan huonoa runoutta;

minua kuvottaa se rimmaaminen,

kaapissa ja saapaskissa.

Eikös ollutkin kaunis runo? Sen on inspiroinut tämänpäiväinen Huonon runouden päivä! Facebookissa minut kutsuttiin tapahtumaan ja innostuin heti, sillä siinä missä hyvä runous on lähellä sydäntäni, olen myös joutunut lukemaan paljon huonoa runoutta. 

Inhoan runoja, joissa esiintyy liikaa konkreettisia asioita ja esineitä. Tietyt esineet toistuvat omissa runoissani, mutta vain tietyt. En pystyisi elämään runojeni kanssa, jos niissä esiintyisi "elefantti" tai "pesukone". Alkaa jo pelkkä ajatuskin ällöttämään. 

Hyvää Huonon runouden päivää kaikille! Kirjoitelkaahan surkeita runoja ja nauttikaa siitä!

Isotretinoin actavis - 28. päivä

Päivitystä iho-asiaan! Kuvaa en viitsinyt laittaa, sillä se on aika sama kuin viime postauksessa oleva. Elikkä iho junnaa paikallaan; voi olla, että nyt muutokset ovat hormonaalisia ja siksi iho on nyt vähän "pahemmassa" jamassa kuin aiemmin. En siltikään valita - parempi tämä iho on kuin kuukauden, kahden takainen.

Suuria näppylöitä ei ole enää tullut. Pieniä hieman, mutta ne eivät häiritse läheskään yhtä paljon kuin suuret ja kivuliaat. Olen myös pohtinyt, onko tämänhetkinen ihoni se pahenemisvaihe vai onko sekin vasta edessä. Ajattelin, joskos kortisoni mahtaa lievittää pahenemisvaihetta. Tai niin ainakin lääkäri sanoi. Huomenna syönkin viimeiset kortisonini, ja luultavasti alkuviikosta menen verikokeisiin. Lääkärillekin pitäisi mennä väliaikatsekkaukseen.

Sitten niihin oireisiin! Huulet kuivuvat yhä, mutta siihen tottuu. Keskiviikkona tuli ensimmäistä kertaa sellainen pieni repeämä tuohon huulien reunaan elikkä suuta avatessa se sattui ja kirveli. Laittelin siihen vaseliinia ja se auttoi varsin hyvin, tänään ei ole enää mitään ongelmaa. Silmiä on alkanut kuivaamaan, mutta ei paljoa. Voi olla kyllä tuo tuulikin sen aiheuttanut! 

Väsymys on kadonnut, mutta kyllä silti iltaisin uni maistuu. Päivisin ei siis tule enää mitään kamalia väsymyksiä ja hyvä niin. Toinen oire, minulle jo aiemmin tuttu, on ilmestynyt - ah, aina yhtä ihana hikoilu! Hikoilen muutenkin paljon, mutta nyt ihan maksimaalisen paljon. Koko ajan saan olla niska märkänä. Ei mitään puhetta ei voisin pistää vielä nahkatakkia päälleni; kuolen ja hikoilen valtameren kokoisen alueen ympärilleni. Sekin on sivuseikka - olen jo tottunut hikoiluun, joten hieman enemmän deodoranttia ja huolellinen peseytyminen hoitaa homman.

Selkä on ollut hieman arka, mutta eniten kipuilevat lonkat ja polvet. Moni on sanonut, että selkä saattaa kipeytyä kuulemma niin kovasti, ettei sängystä pääse ylös... No, minun kohdallani ei ole ollut kuin kerran kovaa selkäsärkyä ja sekin meni yön aikana ohi. 

Päivittelen tilannetta jälleen myöhemmin!

Pikkuista onnea on se, että...

...Turussa joissakin busseissa lukee "Kaffepaussi".

...oppiaineryhmämme pystyy vielä pitämään yhteisiä ja rentoja brunsseja, joilla nauru raikaa ja tunnelma on katossa.

...on olemassa ihana Turun pääkirjasto, jossa todellakin pystyy keskittymään opiskeluun.

...ystävä tulee kanssani lukemaan kirjastoon - yhdessä opiskeleminen on paljon kivempaa.

...sähköpostiin on tullut uusi viesti; oli se sitten pelkkä mainos tai oikeasti tärkeä sähköposti.

...kun ruokakaupassa kiertää ruokaosaston lisäksi vaatepuolen.

Suurempaa onnea on se, että...

...ainejärjestömme Muusa on olemassa. Kaikki muusat ja kaikki muusien opettajat ovat yhtä suurta perhettä. Tänään brunssilla tuli sellainen olo, että tässä on se ryhmä, johon minäkin saan kuulua.

...pian tentit ovat ohitse.

...kesä koittaa ja aurinko paistaa yhä useammin.

...illat ovat valoisia.

...on ystäviä, joiden kanssa höpöttää monta tuntia kyllästymättä.

...kotikotona on aina paikka, minne mennä.

Tänään on vaan niin loistava päivä, että pakko hehkuttaa hieman onnestani! Tänään tosiaan oli oppiaineen brunssi ja ai että oli kivaa. Ruoka oli ihanaa ja seura parasta. Viimeksi olin kipeä, mutta onneksi tällä kertaa pääsin mukaan. Tämän jälkeen juttelin Merin kanssa vielä tovin ja sitten siirryin Naantalin Aurinkoiseen kahville Noran ja Siirin kanssa. Edes ruotsi ei voinut pilata mun hyvää mieltäni. Eikä pilannutkaan, sillä tihkusateessa kotiin kävellessäni hymyilin suu korvissa saakka. Kotona olen jo imuroinut ja nyt on aika jälleen hieman ryhtyä opiskelemaan. Toivottavasti teilläkin on ollut kiva päivä!

Höpinää

Ihanaa keskiviikkoa kaikille!

Tajusin vasta äsken katsoessani opintosuorituskoostettani, että nyt juostaan jo loppusuoraa. 28.4 mulla on suuri tenttipäivä, johon luen paraikaa, mutta muuten koulun suhteen on erittäin rentoa. Kaikki tuntuvat olevan jo lomatunnelmissa. Minun puolestani koulua voisi varsin hyvin olla toukokuun loppuun - tai voisinhan itsenäisesti suorittaa vaikka ja mitä, mutta sopivia kursseja ei tahdo löytyä.

Syötiin tänään Joonaksen kanssa pastaa ja tonnikalakastiketta. Salaatin kera tietenkin. Olen alkanut yrittää panostamaan siihen, että lautasella olisi aina paljon salaattia ja ylipäätään vihreää. Olenkin viime päivinä pilkkonut itselleni kokonaisen paprikan kyytipojaksi. Pesin myös pyykkiä ja hieman siivoilin, mutta taidan jättää kunnon suursiivouksen vasta huomiselle. Ai niin, huomennahan on brunssikin luvassa, joten ehkä siivoankin vasta huomisiltana.

Tänään olen menossa Noran luo tyttöporukalla ja odotan iltapäivää jo innolla! Ryhdyin jopa pohtimaan, mitä pistäisin päälleni, vaikken normaalisti mieti sen enempää. On kyllä kiva kokoontua porukalla ja höpistä tuntien ajan! Meikkasinkin oikeen huolella, enkä tiedä, miksi edes panostan ja pynttäydyn näin paljon - joskus on kiva vaan laittautua!

Häpeäpilkkuni, osa kaksi

Minulla on monia musiikillisia häpeäpilkkuja, eräänlaisia luurankoja kaapissa. En myönnä kenellekään, että yön (iltapäivän) pimeinä tunteina, kuuntelen fiiliksissä näitä biisejä. Useimpia biisejä saatan kuunnella siksi, että kuulen niitä bussissa ja ne jäävät soimaan päähäni. Toinen syy voi olla zumba tai dancefit tai mikä tahansa. Joskus jopa Spotify-mainokset.

Paljastan teille nämä kappaleet, joiden kuuntelemista en mainosta, koska enhän minä voi rikkoa minun musiikki-imagoani.

Pikapäivitys loppuviikosta/viikonlopusta

Ajattelin kirjoitella vähäsen siitä, mitä viikonloppuna tein. Kuvia ei valitettavasti ole, sillä kamera ei kulkenut mukana eikä taida siinä kyllä akkuakaan olla. Tarttisi ehkä taas alkaa kuvailemaankin enemmän! Ja muutenkin bloggaaminen tuntuu nyt jotenkin sujuvan tekstipainotteisempana, sillä asiaa minulla kyllä on, mutta aikaa ei tunnu liikenevän. Otin myös jo viime viikonloppuna kotoa mukaan läppärini (kirjoittelin kyllä täällä läppärillä aiemminkin, mutta se alkoi temppuilemaan) ja kirjoittaminen tuntuu ihanalta. Koulujuttujakin on mukava tehdä.

Torstaina kävin lukemassa Emmin kanssa kirjastossa ja viihdyttiinkin siellä nelisen tuntia. Aikaankin sain kyllä paljon ja hyvä niin - jää vähemmän luettavaa viimeisille viikoille. Ajattelin meneväni vielä ensi viikollakin lukemaan kirjastoon; tuntuu, että siellä saan keskityttyä paremmin! Suuntasin kirjastoreissun jälkeen vielä ruotsin tunnille opiskelemaan partisiippejä. Itse asiassa tein äsken ruotsin läksyt huomista tuntia varten. Ensi viikolla on myös sanakoe, joskos siihenkin lukisi sitten jossain välissä.

Perjantaina lähdin kotikotiin maaseudulle. Syötiin illalla rimpsuluita ja vain oltiin. Menin sekä perjantaina että lauantaina jo todella aikaisin nukkumaan, enkä oikein tiedä, miksi ihmeessä. No, tulipahan ainakin nukuttua kunnolla ja hyvin - niin kuin lupasinkin! Lauantaina käytiin muutamalla kirpparilla ja tietenkin ruokakaupassa. Lauantaikin hurahti nopeasti ohi ja sitten koitti tämä päivä.

Joonas tuli hakemaan minut ja lähdettiin meiltä Raisioon Bauhausiin katselemaan parvekkeelle tuoleja ja pöytää. Hetken jahkaamisen jälkeen löydettiin sopiva setti, ja tuolla parvekkeellahan se jo komeilee. Käytiin myös syömässä ABC:lla ihan vain sunnuntain kunniaksi. Lämmitettiin vielä saunakin tuossa seitsemän aikaan. Nyt on aika rento olo, taidankin painua pian nukkumaan.

Huomenna on myös kirjallisen asiaviestinnän tentti, jonne aion mennä rennoin mielin. Teen parhaani ja se riittää; olen ollut harjoitusryhmien tunneilla aktiivinen ja tehnyt työni hyvin. Vähän kertailin yhdyssanoja, mutta ongelmia tuntui olevan vain rajatapausyhdyssanoissa. Ei se mitään, kyllä se siitä! Onneksi iltapäivällä on luvassa taas lounastreffit: pitää vain keksiä, että mitäs ihmettä sitä oikein söisi, kun valinnanvaraa on! 

Toivottavasti kaikilla on ollut mukava viikonloppu!

Ei elämästä selviä hengissä - joten miksi stressata

Ja faktahan se on. Ei tässä elämässä kukaan välty väistämättömältä. Siksipä aloinkin miettimään, mitä voisin tehdä jo nyt toisella tavalla, jotta elämän loppumetreillä voisin olla tyytyväinen elämänkaareeni. Takana on kohta jo 20 vuotta, toivottavasti aika paljon on vielä edessä.

Olen käymässä kotikotona ja avasin tietokoneen selatakseni kirjallisen asiaviestinnän dioja. Huomenna on tentti, johon olen lukenut tasan kaksi minuuttia. Eikä minua edes sen kummemmin stressaa, koska a) kaikki joutuvat käymään tämän kurssin ja b) ketään ei kiinnosta kuolinvuoteella, miten se kirjallisen asiaviestinnän pakollinen kurssi meni. Vanhempana saattaa harmittaa, ettei nauttinut elämästä täysin rinnoin. Varsinkaan opiskeluaikana, joka on tituleerattu ihmisen ja nuoren parhaaksi ajaksi. Miksi stressata sellaista asiaa, jolla ei ole pidemmän päälle mitään merkitystä elämässäni?

En ole koskaan stressannut esityksistä, mutta tietenkin aina vähäsen jännittää. En kuitenkaan menetä yöuniani koskaan koulujuttujen vuoksi. En panikoi tenttejäkään enää, koska siihen ei ole tarvetta. Teen parhaani. Tahtoisin myös sanoa, etten ole kilpailuhenkinen, mutta siihen en vielä pysty. Kyllä minä vertailen päässäni arvosanojani muiden saamiin tuloksiin, mutta nyt ryhdyn miettimään, hyödynkö siitä yhtään mitään. En toisaalta kyllä myöskään kehuskele tuloksillani, koska tiedän, ettei moni siitä pidä. Itse en ainakaan. En ole koskaan pitänyt yltiömäisestä itsevarmuudesta ja itsekehusta, koska minua harmittaa niiden puolesta, joilla ei mennyt yhtä hyvin. Siksi pidän mielelläni tulokseni itselläni - kerron, jos joku sattuu kysymään.

Olen muuttunut viimeisen puolen vuoden aikana. En jaksa stressata enää. Miksi tuhlata niin paljon aikaa johonkin niin turhaan asiaan kuin yltiömäiseen stressaamiseen ja panikoimiseen? Toki välillä pieni stressi on hyväksi - paineen alla toimin parhaiten, mutta en usko, että kukaan hyötyy järjettömästä stressistä. En enää itke työn määrää enkä mieti asioita kuukautta etukäteen. Toki opiskelen yhä paljon, mutta en samalla pakotuksella ja sydän stressistä hakaten.

Mikä tämän postauksen tarkoitus oli? Saada sinut miettimään, stressaatko turhasta ja liikaa? En edes itsekään tiedä, tuntui vain hyvältä ajatukselta kirjoittaa postaus aiheesta, joka on minulle hyvin läheinen.

Lusifer soittaa, ihmiset tanssii

Ihanaa perjantaita kaikille lukijoilleni! Mun on kohta määrä lähteä bussipysäkille ja siitä rautatieasemalle, mutta ajattelin tulla perjantain kunniaksi vielä jakamaan tän biisin teille. Olin jo unohtanut koko kappaleen olemassaolon, mutta nyt olen kuunnellut tätä nonstoppina jo tunnin ajan! 

Voiko mikään olla ihanampaa kuin yhdistää kaksi suosikkiasiaani: runot ja Ville Valo samassa paketissa?

8.4.2015

Huhhuh. 

Nyt pukkaa kyllä väsymystä niin kovaa niskaan, ettei mitään rotia. Nuokun koneen ääressä, mutta aika ei ole armollinen opiskelijalle. Hommaa piisaa ja kasaantuu tuohon ruokapöydän nurkkaan. Siivotakin pitäisi tässä joku päivä. Mieleni tekisi jo nukkumaan, mutta ei ole aikaa sille juuri nyt. Täytyy tehdä ruotsin läksyt. Tuntuu, että puhun täällä vain väsymyksestä ja motivaation/energianpuutteesta. Totta se kuitenkin on - hyvä, että jaksan raahautua kouluun, vaikkei sitäkään useasti ole. Eilen onneksi arkea piristi kahvituokio Nooran kanssa Hansassa.

Kopioin systemaattisesti vastaukset vihkoon, aivotyöskentelylle ei ole aikaa. Tai on, mutta energiaa ei. Turhauttaa äärettömän paljon. Normaalisti puhun äidin kanssa illalla pitkän puhelun, mutta nyt höpötän vain kolme minuuttia. Saunan jälkeen on huono olo. Pyörryttää ja tuntuu oudolta. Vesikään ei auta. Kaikkia paikkoja särkee ja minä valitan. Mielessä pyörii paljon kaikenlaista. Omassa elämässä ei ole mitään ongelmia, mutta harmittaa ystävän puolesta. Kunpa voisin ottaa omalle kontolleni myös muiden vastoinkäymisiä.

Mietin mielessäni, miten pyörin sängyssä, kun viimeinkin sinne pääsen. Painan pään tyynyyn ja nukahdan ihanaan uneen. Näin mukavia unia ja aamulla herään onnellisena ja virkeänä. Yeah, right... Huomenna on luvassa muutama tunti opiskelua Emmin kanssa ja sitten neljästä kuuteen ruotsia. 

Ehkä vähän lohduttaa tällä hetkellä se, että hommaa ei ole enää loputtomasti. Kuukauden sisällä kaikki on hoidettu ja voin siirtyä lomailemaan. En tahdo lomailla, tahdon töitä. Nyt toivon vain paljon paljon ja vielä enemmän energiaa, jotta jaksan puurtaa viimeisetkin viikot ihan täysillä. Tahdon saada ensimmäisen vuoden kunnialla loppuun. Onko se liikaa vaadittu?

Haavepäivitys

Olen puhunut täällä blogissa aika paljon kaikista mun haaveistani ja unelmistani, mutta olen pitänyt kuviot aika suurina. En ole jakanut pikkuisia haaveitani, sellaisia hiekkahippushaaveitani. Ne ovat sellaisia haaveita, joiden toteutuminen olisi mahtavaa, mutta ne eivät kuulu suurimpiin haaveisiini. Näitä haaveita en mieti useasti, mutta mielen perukoilla ne jatkuvasti ovat. Nämäkin haaveet ovat ehkä enemmän kehittymishaaveita kuin saavuttamisunelmia. 

Tahdon kirjoittaa kirjan tai runoteoksen. Rakastan kirjoittamista, ja jonain päivänä tahtoisin, että kirjaston hyllyltä löytyisi kirja, jossa olisi minun nimeni. Tämä on ollut yksi pikkuinen unelmani jo pitkään, mutta elämäni ei kaadu, mikäli se ei koskaan toteudu. Vain aina julkaista netissä tai vaikkapa kustantaa itse. 

Tahdon valmistua ajoissa. Tämäkään ei ole maailmanloppu, mikäli en valmistu valtion asettamassa aikarajassa. Haluaisin näyttää itselleni, miten paljon motivaatiota ja innostusta minulla on. Työtä se vaatii, mutta tämäkään haave ei ole mahdoton.

Tahdon olla tunnettu. Olen aina haaveillut julkisuudesta jollain taholla. Tiedän, ettei se ole hohdokasta, mutta esimerkiksi kirjailijana saisin edes jonkinlaista huomiota. Olen aina nauttinut siitä, jos pääsen haastateltavaksi tai kuvattavaksi, joten tämä "kuuluisuuden"tavoittelu on minulle aika luonnollista. Tahdon tulla tunnetuksi joko työni tai kirjallisuuteni kautta, en tahtoisi olla pintaliitojulkimo.

Haaveilen täydellisyydestä. Tavoittelen tai no... tavoittelin ennen täydellisyyttä. Nykyään otan rennommin. En kaipaa yhteiskunnan asettamaa muottia täydellisyydestä, vaan tahdon olla mahdollisimman täydellinen Emilia. Sellainen Emilia, joka on täydellinen. Tahdon vastata kauneusihanteitani, lukea kirjallisuutta paljon ja olla sivistynyt. Tahdon tietää maailman menosta ja olla tietoinen itsestäni ja ympäristöstäni. 

Haaveilen pelottomuudesta. Olen aikamoinen pelkuri. Tällä hetkellä minua kammottaa autokouluun meneminen. Korttiani ne eivät voi minulta viedä, mutta autokoulu on suoritettava loppuun. Jo nyt puntti tutisee ajatuksesta, että minun pitää istua haavoittuvaisena autokoulun autoon ja ajaa, kun joku arvioi minua. Yksin ja omalla autolla ajaminen on helppoa eikä oikeastaan pelota, mutta ajatuskin siitä, että epäonnistun (sammutan auton) ja että joku arvioi minua, kammoksuttaa. Haaveilen siis siitä, että tyytyisin olemaan paras mahdollinen minä enkä pelkäisi kaikkea turhaa.

Haaveilen siitä, että näen HIMin livenä. Tämä on aika kiva haave, mutta minulle riittää myös pelkkä musiikinkuuntelu ja musiikkivideoiden katselu.

Maanantaimutinat

Kaunista maanantaita kaikille! 

Itselläni on ainakin alkanut tämä viikko loistavasti. Oltiin äsken syömässä Joonaksen vanhempien kanssa ABC:lla ja ei voi viikko alkaa paremmin kuin herkullisella lehtipihvillä. Sen jälkeen käytin Joonaksen kanssa vielä nopeasti kirpparilla.

Muutenkin on alkanut tämä aamu mukavissa merkeissä - jääkaappi on täynnä ruokaa, koska käytiin eilen äidin kanssa kaupassa, kun hän heitti mut takaisin tänne kaupunkimaisemiin. Tai, minä ajoin menomatkan, mutta tajunnette pointin. Huomenna siis teen varmaan iltapäivästä pastabolognesea, mihin ostimmekin ainekset. Miten voi olla innoissaan noinkin pienestä asiasta?

Pistin tänään päälleni myös ensimmäistä kertaa tänä vuonna tuon korallin/vaalenpunaisen kevättakkini ja kyllä se vaan piristi jo energistäni oloani silti huomattavasti. Tänään oli muutenkin sellainen päivä, että tunsin oloni kauniiksi ja energiseksi; toivottavasti energiaa piisaisi vielä kouluhommiinkin tänään!

Isotretinoin on saanut mun huulet ihan törkeän kuiviksi, joten huulirasva oli kyllä ihan ykkösostos. Ostin alla olevan huulirasvan Hulluilta Päiviltä ja sen tuoksu tuo mieleen lapsuuden pakkaspäivät. Tykkään tosta hirmuisesti ja koko ajan sitä saa kyllä olla laittamassakin.

Siivosin ennen syömään lähtemistä myös vaatekaappini; tai siis järjestelin sen. Laitoin jo villapaitoja syrjään ja otin kevyempiä vaatteita esille. Totesin, että muutaman vaatteen voisin kyllä jo laittaa kokonaan pois käytöstä, sillä monia vaatteita en ole käyttänyt pitkään pitkään aikaan. Muutaman uuden voisin kylläkin myös hommata. Ehkä pitäisi alkaa kiertelemään kirppareita lähiaikoina?

Tänään on vielä luvassa hieman kouluhommia, mutta tässä vaiheessa nekin alkavat jo huveta. Huhhuh, tuntuu kyllä aika hurjalta, että pian on jo ensimmäinen vuosi yliopistossa ohi. Ihan järjetöntä edes ajatella. Huomenissa on myös luvassa lounastreffit luennon jälkeen ja sitten iltapäivällä käyn moikkaamassa kaveria, jota ei ole tullut nähtyä hetkeen! Ihana päivä huomennakin siis luvassa.

PS!
Instagram: @emiliasantra

Ask.fm: @emiliasantraliisa

Ensi viikolla minä aion...

Tehdä paljon kouluhommia. Koulua on jäljellä enää niin vähän, että nyt panostan sataprosenttisesti ja yritän tehdä kaikki koulutehtävät kunnialla loppuun. Muutama tentti enää edessä ja sitten helpottaa.

Kuunnella omaa kehoani. Isotretinoin on pistänyt lihakset ja nivelet aika kipeiksi, enkä tahdo, että koko ajan joku paikka kolottaa. Viime yönäkin heräsin siihen, miten nilkat ja sääret jomottivat. Nyt mennään kropan ehdoilla ja kävelläänkin rauhallisesti.

Nukun kunnolla. Menen aikaisin nukkumaan ja nukun kunnolla. Vaihdan vuodevaatteet ja rauhoitan nukkumaanmenoa edeltävän tunnin. Nukkuminen on mulle ja energiatasoilleni hyvin tärkeää. Yritän myös nukkua mahdollisimman hyvässä asennossa, sillä kärsin hyvin usein niskakivuista huonon nukkumisasentoni vuoksi.

Hakea lisää kesätöitä. Olen jo moneen moneen paikkaan lähettänyt hakemuksiani, mutta vielä olisi muutama paikka, jonne tarvitsisi hakea. Toivottavasti jostain tärppäisi töitä kesäksi! 

Opetella Santa Cruzin biisejä. Ollaan menossa 6.5 Paukin ja Emmin kanssa Santa Cruzin keikalle ja nyt jos koska on minun aikani opetella niitten biisejä. Muutenkin voisin kuunnella hieman enemmän musiikkia.

Panostaa henkiseen hyvinvointiini. Minulle on hyvin tärkeää, että koen oloni mukavaksi ja kauniiksi, joten panostan ihonhoitoon ja muutenkin kauneudenhoitoon. Huulipunaa en ole voinut käyttää muutamaan viikkoon, mutta sen sijaan voinkin panostaa muuhun meikkiin. Tietenkin panostan vielä enemmän ihon kosteuttamiseen ja hoitamiseen.

Mitä te aiotte tehdä ensi viikolla?

Totuuksia minusta

Ajattelin ihan rehellisesti kertoa, että millainen olen. Usein sitä tulee blogissa silotelleeksi itseään ja tuomaan itsensä esille aivan erilaisena kuin oikeasti on. Joten, nyt saatte tietää, kenen blogia te oikeasti luette!

Minusta ei saa urheiluhullua tekemälläkään. Ei sitten millään. En usko, että tulen koskaan olemaan sellainen, joka vaatii liikuntaa henkisen hyvinvointinsa ylläpitämiseen. Urheilen kyllä, mutta se ei ole minulle mikään erityinen nautinto. Suurin ongelma on se, että joudun kävelemään bussipysäkille, mikäli tahdon lähteä yliopistolle liikkumaan. Se askel, jonka otan lähteäkseni ulos, on se vaikein. Sen jälkeen on aika helppoa, vaikka ei minua oikeasti kiinnostaisi tippaakaan. Taisin syksyllä liikkua liikaa minuksi, sillä nyt kaikki motivaatio on kadonnut. En innostu siitä, että lähtisin kuudeksi pumppiin tai sunnuntaina (niinpä, sunnuntaina...) zumbaan. Kuntosali on minulle mieluisinta liikuntaa, sillä saan itse päättää, milloin sinne menen. Minun lempiaikani liikkumiseen on aamu/aamupäivä - ei ilta. Illalla kaikki energiani ja intoni on jo kadonnut enkä saa mitään mielihyvää liikunnasta. Toki liikunnan jälkeen on ihana olo, mutta olotila ennen jumppaa on ihan surkea. En ole urheiluhullu. En todellakaan. En saa kiksejä siitä. Liikunta on hyväksi ja tykkään tosiaan kuntosalilla käymisestä ja esimerkiksi sulkapallon pelaamisesta. En tällä hetkellä kuitenkaan saa mielihyvää siitä, että täysin epämotivoituneessa olotilassa heilun illalla zumbassa. Tarvitsen innostuksen ja motivaation liikkumiseen ja tällä hetkellä kuumeisesti etsin sitä. 

Olen vielä pahempi kotihiiri kuin luulette. Nautin kotona olemisesta. En tahdo mennä juhlimaan ja muutenkin, inhoan lähteä minnekään illalla. Miksei kaikkea elämässä voisi hoitaa aamulla niin illan saisi pyhittää itselleen? Olen todella huono esimerkiksi lähtemään retkille ja osallistumaan tapahtumiin, koska kaikki sijoittuvat myöhään iltapäivään/iltaan. Tahdon tulla kotiin valoisalla ja turvallisesti, en yksinäni viimeisellä bussilla housut tutisten.

Pelkään niitä koiria oikeasti. Ei auta, vaikka sinun koirasi olisi erilainen ja suloinen. Minä en pidä koirista enkä oikein muistakaan eläimistä. Älä loukkaannu, jos vaihdan tien puolta, kun olet kävelyllä koirasi kanssa. Et tunne minun sykettäni etkä sitä hikeä, joka nousee otsalle. Älä "herrajumala":ttele hississä koirasi kanssa minulle, kun sanon, että pelkään koiria. Älä loukkaannu, jos en uskalla tulla luoksesi. En yksinkertaisesti uskalla, pelkään koiria ihan liikaa. Jos koira hyppää yllättäen luokseni, älä loukkaannu/suutu, jos alan itkemään hysteerisesti. Älä suutu, jos en silitä koiraasi. Minua ei lohduta se, että sanot koirasi olevan kiltti ja erilainen kuin muut koirat. Minulle se on koira, jotka pelkään kuollakseni. Joudun usein miettimään, mitä tehdä, jos ystäväni, jolla on koira, pyytää minut kylään. En minäkään telkeä sinua pytonin kanssa samaan huoneeseen ja sano, että se on ihan kiltti, ei tarvitse pelätä.  Koirapelkoa ei usein oteta vakavasti; ajatellaan, että jos koira on söpö niin sitä ei pidä pelätä. Minä pelkään koiraa kokoon, energisyyteen... mihin tahansa riippumatta. Oli se sitten pentu tai vanha koira, pelkään sitä. Moni ajattelee koiran hyppimisen ja haukkumisen pelottavan, mutta minua pelottaa niiden lisäksi jo se, että koira on samassa tilassa tai edes haistelee minua. En yksinkertaisesti pidä koirista. 

Tein yhden nettitestin ja sen perusteella olen Joojoo-tyyppi. Minä olen se, joka ei ole mitään mieltä. Välttelen riitoja ja konflikteja. Olen miellyttävä ja mukaudun helposti. Annan muiden päättää, jotta pääsemme helpolla ja siten, että tilanne miellyttää MUITA. Asetan itseni hyvin usein taka-alalle, koska niin on helpompaa. On mukavaa nähdä, että muut viihtyvät ja muilla on asiat hyvin. Minä tulen sen jälkeen. En ole kuitenkaan mutkattomasti tällainen, mutta monessa tilanteessa huomaan olevani sellainen "joojoo, tehdään niin kuin sä tahdot" -tyyppi. En tahdo päättää - mitä, jos tapahtuukin jotain, mikä ei miellytä muita?

Vanhat kunnon kyselyt part II

1. Paljonko kello on: 09:00

2. Etunimet: Emilia Santra-Liisa

3. Lempinimet: Emppu

4. Syntymäpäivä: 14.08.1995

5. Missä asut?: Joonaksen kanssa kaksiossa

6. Sisarukset?: Paukki

7. Eläimet?: Ei ole.

8. Vasen-/oikeakätinen?: Oikeakätinen

9. Väsyttääkö?: Vähäsen, ei kuitenkaan liikaa

ULKONÄKÖ

10. Hiusten väri?: Tummanruskea

11. Silmien väri?: Siniset

12. Pituus?: 162 cm

13. Silmälasit/piilolinssit?: Silmälaseja käytän (tai ainakin pitäisi)

14. Lävistykset?: Korvikset

15. Haluaisitko?: En enempää

16. Tatuoinnit?: Ei ole

17. Haluaisitko?: Ehkä joskus, en tiedä vielä

18. Käytätkö sormuksia?: Aina välillä

19. Millainen on tyylisi?: Aika perus, mukavuudenhaluinen

VIIME AIKOINA

21. Millainen olo sinulla on juuri nyt?: Aika väsynyt

22. Mitkä housut sinulla on jalassasi?: Lötköt leopardikuvioiset pökät

23. Mikä paita sinulla on päälläsi?: Joku vanha yöpaita, jonka oon joskus saanut Emmiltä joululahjaksi

25. Miltä hiuksesi näyttävät?: Sekaisin ja takussa

26. Mitä biisiä kuuntelet?: En mitään tällä hetkellä

27. Mitä söit viimeeksi?: Aamupalan; leipää ja kahvia

28. Millainen sää siellä on?: Ankeaa

29. Viimeisin puhelu?: Äitin kanssa eilen aamupäivällä

30. Viimeisin uni, jonka muistat?: Se liitty muistaakseni jotenkin Turun tuomiokirkkoon

31. Kenelle puhut juuri nyt?: En kenellekään

32. Paljonko kello on?: 09:05

33. Puhelinnumerosi 2 viimeistä numeroa?: 73

34. Jos olisit puukynä, minkä värinen olisit?: Punainen tietenkin!

35. Oletko koskaan melkein kuollut?: En.

36. Pidätkö siitä henkilöstä jolta sait tämän kyselyn?: Varastin tämän vain netistä.

37. Miten syödään domino?: Keksiosa on paras, joten ensin syödään se valkonen pois.

38. Mikä saa sinut iloiseksi?: Kaikki hyvä; hyvä seura, hyvä ruoka, hyvä sää ja niin edelleen.

39. Minkä levyn aiot ostaa seuraavaksi?: En itse asiassa tiedä! Houkuttelisi ostaa Santa Cruzin uusin, mutta harvemmin enää kuuntelen mitään cd:ltä.

40. Paras sinulle annettu neuvo?: Nyt ei tuu mieleen!

41. Oletko koskaan voittanut palkintoa?: Olen

42. Tulevaisuutesi?: Toivottavasti valoisa, toivottavasti siellä siintää haaveammatti ja onnellinen elämä

43. Tykkäätkö tanssista?: Tykkään, vaikken osaa tanssia

45. Tyhmin juttu, jonka olet tehnyt?: Olen miettinyt liikaa, mitä muut minusta ajattelevat ja toiminut, miten muut tahtovat.

47. Jos voisit vaihtaa jonkun asian itsessäsi, mikä se olisi?: Maidonvalkea ja tasainen iho olisi ihana!

48. Missä shoppailet eniten?: Shoppailen yliopiston ruokaloissa ihanaa ruokaa ja kahvia.

49. Mitä kuuntelet nyt?: En vieläkään mitään.

50. Lempipojan nimi?: Siis että mikä nimi kuulostaa kivalta? :D En oo miettinyt.

51. Lempitytön nimi?: Edith ja Klaudia on ihanan kuuloisia nimiä!

52. Maryjane vai Crack?: Mikäs perkele...

53. Juotko?: Vettä, yes I do.

54. Mitä shampoota käytät?: Sellasta Erittäin hieno suomalainen koivushampoo -shampoota! 

55. Mitä urheilua vihaat eniten?: Koripallo on Perkeleen keksimä laji. Juoksu ja hiihto myös.

56. Mitä pelkäät eniten?: Koiria.

57. Kuinka monta tv:tä talossasi on? Täällä on nyt yksi.

58. Omistatko oman kännykän?: Kyllä.

59. Millaisen?: Joku Huawei toi on.

60. Oletko koskaan katkonut luitasi?: En.

61. Mistä unelmoit?: Unelmoin kesätyöstä!

62. Entä mitä kuuntelet nyt?: Mittääään.

63. Kuka on mölyisin kaverisi?: Monikin, Mari on aika kovaääninen!

64. Kuka on kaverisi?: Mulla on monia kavereita.

65. Onko cheerleading mielestäsi urheilua?: On, tietenkin?

66. Kuinka monella nuolaisulla pääsee tikkarin sisään?: What the heck maaaaan....

RAKKAUS

67. Uskotko rakkauteen?: Uskon.

68. Onko sinulla ihastusta?: On on.

69. Kuka se on?: Olisikohan se muuan Joonas?

70. Uskotko rakkauteen ensisilmäyksellä?: Uskon tähänkin.

71. Minkä laulun omistaisit rakkaallesi?: Niitä on monia, en keksi nyt yhtäkkiä mitään erikoista biisiä.

72. Minkä asian huomaat ensiksi vastakkaisessa sukupuolessa?: Hiukset.

73. Pisin ihastus?: Joonas :) Ellei nyt jotain ala-asteihastuksia lasketa, sellasia jotka kesti koko ala-asteen.

74. Oletko ujo pyytämään treffeille?: Olen.

75. Oletko omistavainen vai välinpitämätön?: Omistavainen, mutten liian.

79. Mikä on kaunein asia joka sinulle on sanottu?: No, onhan se Rakastan sua -lausahdus aika kiva kuulla.

80. Ovatko muut kehuneet kauneuttasi?: Ovat.

KUMPI ON PAHEMPAA

80. Kookossuklaa vai marsipaanisuklaa?: Hyi satan. Molemmat on kamalia. Kookos on kyllä ihan kamalaa.

81. Marilyn Mansonin vai Rob Zombien suuteleminen?: Mansonia en pussais vaikka mulla ois elmukelmua naaman ympärillä.

82. Nälkäkuolema vai jäätymiskuolema?: Nälkäkuolema on pahempi.

MIELIPITEESI

POJILLA

83. Pitkät vai lyhyet housut?: Pitkät

84. Pitkät vai lyhyet hiukset?: Pitkät

85. Kiharat vai suorat hiukset?: Molemmat, kiharat ehkä kuitenkin!

86. Pitkä vai lyhyt?: Pitkä

87. Lihaksia vai ei?: Ei tartte olla, miehiset kädet on kyllä jees!

MIELIPITEESI

TYTÖILLÄ

88. Hameet vai housut?: Housut

89. Hiukset auki vai kiinni?: Kiinni

90. Pitkä vai lyhyt?: Pituus ei nyt oo niin oleellinen osa

91. Rintaliivien olkaimet näkyvissä vai ei?: Enpä kiinnitä huomita

MIELIPITEESI IHMISILLÄ YLEENSÄ

92. Söpö vai seksikäs?: Söpö

93. Tummat vai vaaleat hiukset?: Tummat

94. Pitkä vai lyhyt?: Pitkä

95. Kiharat vai suorat hiukset?: Kiharat

96. Silmien väri?: Siniset, vihreät

97. Hienostunut vai muuten outo?: Outo

98. Hattu vai ei?: Hattu!

99. Hyvä vai paha?: Hyvä

100. Hiukset ylhäällä vai alhaalla?: Ylhäällä

101. Koruja vai ei?: Koruja ehdottomasti

102. Kiva vai tylsä?: Kiva

103. Aksentti vai ei?: Ei

104. Metalhead vai hoppari?: Metalhead indeed

105. Rusketusrajat vai ei?: Joo

106. Lasit?: Senkään oo väliä

107. Koti- vai ulkoihminen?: Koti

108. Pisamia vai ei?: Pisamia joo!

109. Ujo vai ylivilkas?: Ujo

110. Hauska vai cool?: Hauska

111. Puhelias vai vaitonainen?: Puhelias

112. Kuka on kaunein/komein kaverisi?: Kaikki mun kaverit on kauniita!

TÄMÄ VAI TUO

113. Valot päällä/pois?: Päällä

114. Lumi, aurinko vai sade?: Sade

115. McDonalds vai Burger King?: Burger King

116. Komediat vai kauhuelokuvat?: Kauhuelokuvat

117. Backstreet Boys vai NSYNC?: En oo kuunnellut

119. Kivi, sakset vai paperi?: Sakset

120. Makkara vai pepperoni?: Pepperoni

121. Kesä vai talvi?: Riippuu, kesä ehkä

122. Makea vai kitkerä?: Kitkerä

123. Suklaamaito vai valkoinen maito?: Maito pelkästään

124. Kalja vai Dr. Pepper?: Hyi, molemmat kamalia. Dr. Pepper valittakoon silti.

125. Puolityhjä vai puolitäysi lasi?: Puolitäysi

126. CD vai kasetti?: CD

127. Video vai DVD?: DVD

128. Kissat vai koirat?: Kissat

129. Muta- vai kivipaini?: Muta

130. Vanilja- vai mansikkajäätelö?: Vanilja

131. Murtomaahiihto vai lumilautailu?: Murtomaahiihto

132. Yö vai päivä?: Päivä

133. Kakku vai piiras?: Piiras

134. Hopea vai kulta?: Kulta

135. Timantit vai helmet?: Helmet

136. Auringonlasku vai -nousu?: Nousu

LEMPI-

137. Väri?: Punainen

138. Ruoka?: Makaroonilaatikko

139. Pikaruoka?: Pizza ja ranskalaiset!

140. Karkki?: M&M

141. Juoma?: Vesi tai Pepsi Max

142. Jäätelö?: Njääh, en välitä.

143. Urheilu?: Lentopallo tai kuntosali

144. Eläin?: kissa

145. Musiikkityyli?: Rock, metal ja sukkahousuhevi

146. Radiokanava?: Radio Rock

147. Laulu?: Love Without Tears

148. Bändi/artisti?: HIM

149. Numero?: 4 ja 8

152. Kuukausi?: Elokuu

153. TV-ohjelma?: Teho-osasto!!1 Ja kaikki kokkikilpailuohjelmat.

154. Kauppa?: Prisma <3

155. Haju?: Pesuaine

156. Opettaja?: Kukku

157. Peli?: Sims3

158. Sana?: Argumentti

OLETKO KOSKAAN...

159. Rakastanut ketään niin paljon, että itkettää?: Olen

160. Polttanut?: En

161. Juonut alkoholia?: Olen

162. Joutunut petetyksi?: En

163. Rikkonut lakia?: Olen

164. Juossut poliiseja pakoon?: En

165. Varastanut jotakin?: En

167. Yrittänyt oksentaa pakolla?: En

168. Huijannut vanhaa miestä?: En

169. Itkenyt, jotta pääsisit helpolla?: En

MILLOIN VIIMEKSI...

170. Halasit kaveriasi?: Muutama viikko sitten, ehkä?

171. Autoit kaverisi pulasta?: En muista

172. Kaverisi auttoi sinut pulasta?: En muista

173. Käytit punaista paitaa? Olisiko ollut tällä viikolla...

174. Joit kahvia?: Äsken.

175. Sait tekstiviestin?: Eilen

176. Kirjoitit kirjeen?: Kirjoitin Siirille kirjeen muutama kuukausi sitten

177. Kirjoitit kutsukortteja? En muista

178. Soitit kaverillesi?: Muutama viikko sitten

179. Joku kehui sinua kauniiksi?: En muista

181. Poltit tupakkaa?: En koskaan

182. Imuroit?: Viime viikolla

183. Nauroit kunnolla?: Eilen

184. Muutit?: Puoli vuotta sitten

185. Söit suklaata?: Eilen kai tai edellispäivänä

186. Hiihdit?: HAHAHAHAHAH

187. Kävit lenkillä?: Harvemmin.

188. Katsoit Kauniit ja Rohkeat?: Kokonaista jaksoa en ole koskaan katsonut.

189. Itkit?: En muista koska se oli

190. Miksi?: Katottiin joku leffa, jossa oli kauheen surullinen sivutarina alien isästä ja pojasta

191. Joko riittää?: Finally! Selkä alko jo puutumaan tässä.

Minä kirjoittajana I

Ystäväni Nora kirjoittin postauksen samasta aiheesta, josta aion nyt kirjoittaa. Noran kirjoittamaan postaukseen pääsette tästä! Nyt kun opiskelen kirjallisuudesta, on ylipäätään lukeminen ja kirjoittaminen suurempi osa elämääni kuin ennen. 

Olen viime aikoina ryhtynyt kirjoittamaan runoja. Sain palon runoihin ja niiden tulkitsemiseen yhdeltä perusopintoihin kuuluvalta kurssilta, jossa tutkiskelimme ja analysoimme runoja. Omia emme kuitenkaan kirjoittaneet. Olen aina pitänyt kirjoittamisesta, mutta nyt olen saanut siihen uuden ulottuvuuden.

Kirjoitan sellaisia runoja, joita tykkään lukea. Olen saanut suuren inspiroitumiskohtauksen Sanna Karlströmin Taivaan mittakaava -teoksesta, josta tein harjoitustyöni lyriikan kurssilla. Nautin hänen runoistaan ja rakastin niiden tulkitsemista. 

Aloitan usein runojen analysoimisen sen perusteella, minkä värisiksi ne koen. Jos ne ovat harmaita, valkoisia ja pastellisia, on kyseessä hyvä runo. Kaikki runot, jotka huokuvat liian kirkkaita värejä, ovat minun silmissäni tylsiä ja liian konkreettisia. Minä tahdon itse kehitellä tarinan runojen taakse - siksi ryhdyin kirjoittamaan omia. Jos värimaailma alkaa muuttumaan kirjoittaessani runoa, lopetan heti. Mietin uudelleen ja pyyhin tekstikentän. Aloitan yleensä uuden runon.

Kirjoitan myös paljon fanifiktiota, mutta se on vain minun omaksi ilokseni. En tiedä, tahdonko julkaista niitä koskaan. Toki voin näyttää ystävilleni, joita kiinnostavat minun tekeleeni, mutta luultavasti minun ihastuttavat Ville Valo -stoorini eivät kiinnosta moniakaan. Eikä tarvitsekaan - kirjoittaminen on minun oma iloni ja rentoudun sen parissa. Pidän siitä, että hallitsen itse tapahtumia; itketän ja nauratan itseäni.

Kirjoittaminen on vähän sama asia kuin Sims-pelin pelaaminen. Luot hahmot, pelaat heidän elämänsä ja se jatkuu tai ei. Voit päättää käytätkö rahakoodeja vai pelaatko rehdisti. Käytätkö hahmojen luomiseen aikaa monia tunteja vai valitsetko ensimmäisen vastaantulevan valmiine asetuksineen? Annatko heille unelmaolosuhteet vai tutustutatko heidät vääriin ihmisiin ja tilanteisiin?

En osaa määritellä itseäni kirjoittajana. Kirjoitan kahta ääripäätä; joko todella realistista tekstiä tai hyvinkin lyyristä, ehkä utopistista proosaa. Nautin molempien kirjoittamisesta, mutta nautin realististen tapahtumien kuvaamisesta.

Päähenkilöinäni esiintyvät samanlaiset (ja näköiset) henkilöhahmot. Mieshahmo on pitkätukkainen (aina) ja naisella on tumma kuontalo. He ovat taiteilijasieluja ja he painiskelevat erinäisten ongelmien parissa. Tästä se alkaa ja siihen se jää. Niin paljon tarinoita, jotka ovat jääneet vaille lopetusta tai edes kunnon alotusta. Tällä hetkellä nautin eniten fan ficeistäni, koska ne tuovat minulle onnea ja iloa. Stressi lievittyy, kun kehittelen idolilleni uuden elämänsuunnan; perheen ja elämäntilanteen. Siitä minä nautin järjettömän paljon.