"Jännitystä elämään"

“Life has become immeasurably better since I have been forced to stop taking it seriously.” ― Hunter S. Thompson

Mä suunnittelen ja mietin paljon - se on osa mun luonnetta. En ole spontaani, tykkään aikatauluttamisesta ja muutenkin siitä, että elämä pysyy samana vanhana ilman sen kummempia kommervenkkeja. Loppujen lopuksi on kyllä kiva, ettei jokainen päivä ole samaa puuroa. Samanlaista kylläkin, mutta minuuttiaikataulu ja liian tiukat rutiinit eivät ole minua varten. Mukavaa vaihtelua tuo myös se, että ostan salsakastiketta ja tungen sitä kaikkiin ruokiin. Valitsen punasipulin sijaan normaalia sipulia tai ostan vaikka erikoisen muotoista pastaa.

Saan omaan elämääni tarpeeksi muutosta jo sillä, että herään tuntia aiemmin ja seikkailen ympäriinsä etsimässä tulostinta. Matkustan Tuomiokirkolta koululle bussilla, koska en jaksanut kävellä. Söin ihanaa broilerikastiketta ihanien ystävien kanssa ja poikettiin vielä istuskelemaan Naantalin Aurinkoiseenkin. Saan jännitystä elämääni sillä, että käyn ruokakaupassa jossakin muualla kuin viereisessä Prismassa. 

Huomenna aion todellakin mennä kokeilemaan ryhmäliikuntaa, jossa jooga ja pilates yhdistetään. Saapa nähdä, tykkäänkö vai en, mutta ainakin käyn kokeilemassa; ei sitä muuten koskaan tiedä! Huomenna on muutenkin lounastreffit tiedossa Siirin ja Noran kanssa, joten senkin puolesta on mukava keskiviikko luvassa. Illalla sitten vain chillaillaan Joonaksen kanssa.

Torstaina olisi tarkoitus suunnata kotikotiin äitin huomaan. Viikonloppuna tarvitsisi tehdä erästä referaattiin liittyvää työtä, mutta muuta hommaa minulla ei oikein olekaan. Kaikki alkaa olemaan aika hyvin plakkarissa tältä keväältä; toki muutama tentti (kirjallinen asiaviestintä, ruotsi...) on jäljellä, mutta niihin ei tarvitse panostaa samalla tavalla kuin oman aineen tentteihin ja opintoihin. Kävinkin tänään kokoamassa perusopintoni yhdeksi kokonaisuudeksi ja kyllä hymyilytti, kun keskiarvoksi tuli 4. 

En tiedä, mikä tämän postauksen idea oli, mutta ajattelin vain kertoa, että pikkujututkin voivat maustaa elämää aika mukavasti. Pistäkää vaikka pitkästä aikaa hiuslakkaa ja solmi tennarit erityisen löysästi - jotkut asiat voivat pelastaa päivän (tai sitten ei).

Vanhat kunnon kyselyt part I

Jospa aloittaisin jälleen uuden sarjan blogiini! Blogini lukijat tietävät, miten paljon tykkään tehdä erilaisia testejä ja täyttää kyselyitä. Sarjan nimi onkin täten Vanhat kunnon kyselyt - monet muistavat nämä irc-galleriasta. Itse en koskaan irc-galleriassa ollutkaan, mutta tykkäsin (ja tykkään) lukea muiden täyttämiä testejä. Ajattelinkin, että teen näitä oikein muutaman.

Tällä kertaa kyseessä on horoskooppitesti. Eli rastittelen kohtia, jotka sopivat itseeni ja näin näen, mitä horoskooppia vastaukseni vastaavat!

OINAS

[ ] Olen äkkipikainen

[ ] Sanon mitä ajattelen, en ajattele mitä sanon

[x] Suojelen läheisiäni kaikin keinoin

[ ] Olen itsepäinen

[ ] Unohdan välillä ajatella muita ihmisiä

[x] Minua ei saa määräillä

[x] Vaadin vapautta ja tilaa ympärilleni

[ ] Hätiköin usein

[x] Olen itsenäinen

total: 4

HÄRKÄ

[x] Olen maanläheinen

[x] En kiirehdi päätöksissäni

[ ] Olen pihi

[x] Rakastan syömistä

[ ] Tulen helposti mustasukkaiseksi

[ ] Pidän pääni joka asiassa

[ ] Olen hidas

[x] Ulkonäöstä huolehtiminen on tärkeää

[ ] Pelkään petetyksi tulemista yli kaiken

total: 4

KAKSOSET

[ ] En ole kauaa paikallani

[ ] Olen piikittelevä

[ ] Vaihdan mielipiteitäni usein

[ ] Olen sosiaalinen

[x] Keksin aina jotain sanomista

[ ] Flirttailen paljon

[x] Olen älykäs

[ ] En osaa aina ottaa vastuuta asioista

[ ] Olen pinnallinen

total: 2

RAPU

[x] Turvallisuus on tärkeää

[x] Olen hyvin tunteellinen

[ ] Mielialani ailahtelee usein

[ ] Loukkaannun helposti

[x] Olen kiltti

[ ] Suhtaudun kaikkeen varauksella

[x] En halua kenellekään pahaa

[ ] Vaivun helposti itsesääliin

[x] Olen luotettava ystävä

total: 5

LEIJONA (OMA HOROSKOOPPI)

[ ] Kerjään huomiota

[x] Olen avarakatseinen

[ ] Vaikutan usein omahyväiseltä

[ ] Mutta oikeasti olen mukava

[x] Olen kunnianhimoinen

[x] Minulla on selvät päämäärät

[ ] Olen taipuvainen narsismiin

[x] Tuskastun, jos minulla ei ole mitään tehtävää

[x] Haluan kuuluisaksi

total:5

NEITSYT

[x] Huolehdin välillä liikaa asioista

[ ] Olen perfektionisti

[ ] Pidän itseni hyvässä kunnossa

[x] Tykkään auttamisesta

[x] Olen herkkä

[x] Arvostan älykkyyttä

[x] Pidän siisteydestä

[x] Olen kriittinen

[x] Teen tehtäväni tunnollisesti

total: 6

VAAKA

[x] Sopeudun helposti eri tilanteisiin

[ ] Olen huono tekemään päätöksiä

[ ] Minuun on helppo ihastua

[ ] Innostun välillä määräilemään

[ ] Olen sovittelija

[x] Huolehdin joskus muista niin, että unohdan omat tarpeeni

[ ] En ole oma-aloitteinen

[x] Olen huomaavainen ystävä

[ ] Osaan olla myös ivallinen

total: 3

SKORPIONI

[x] Mietin paljon elämää suurempia asioita

[ ] Teen usein kärpäsestä härkäsen

[x] Inhoan pinnallisuutta

[ ] Olen epäileväinen

[ ] Haluan uudistaa asioita

[ ] Olen kostonhimoinen

[ ] Päätäni ei hevin käännetä

[ ] Osaan olla hyvin ilkeä

[x] Tahdon kokea paljon

total: 3

JOUSIMIES

[x] Olen optimisti

[ ] Rakastan matkustelua

[x] Olen valmis tekemään paljon töitä tulevaisuuteni eteen

[ ] Haluan seikkailla

[ ] Olen suora ja rehellinen

[ ] Innostun joskus kerskuilemaan

[ ] Olen fanaattinen

[ ] Välillä olen vähän itsekäs

[ ] Luotan omaan filosofiaani

total: 2

KAURIS

[x] Olen ahkera

[ ] Inhoan laiskottelua

[x] Olen vastuuntuntoinen

[x] Kärsin välillä stressistä

[x] Teen joskus töitä yli rajojeni

[x] Tahdon tehdä kaiken mahdollisimman hyvin

[ ] Minulla on paljon rutiineja

[ ] Olen parhaimmillani aamuisin

[ ] Olen hyvä organisoimaan asioita

total: 5

VESIMIES

[ ] Olen muiden mielestä aika outo

[ ] Tykkään mietiskellä

[x] Leijun omissa maailmoissani

[ ] Olen ennakkoluuloton

[ ] Tahdon uudistaa asioita

[ ] Olen vähän yksinäinen

[ ] Saan paljon hyviä ideoita

[x] Vaadin vapautta

[ ] Kaipaan turvaa ja kannustusta

total: 2

KALAT

[ ] Olen herkkä

[ ] Rakastan muiden auttamista

[ ] Olen romantikko

[x] Ajattelen enemmän muita kuin itseäni

[ ] En osaa tehdä päätöksiä

[x] Olen sympaattinen

[ ] Vaivun joskus itsesääliin

[ ] Tahdon pelastaa maailman

[x] Minulla on hyvä muisti

total:3

Isotretinoin Actavis - 9. päivä

VAROITUS: Tämä postaus sisältää kuvan, josta joku voi järkyttyä. Olen kuvissa siis ilman meikkiä eivätkä kasvoni ole kaunista katsottavaa joillekin. Otin kuvan ilman meikkiä, jotta tulos näkyisi paremmin ja realistisemmin. En ole myöskään käsitellyt kuvia mitenkään - lisäsin ne vain samaan kollaasiin. Ajattelin vain ilmoittaa, että valittaminen ja kommentoiminen huonosta ja rumasta ihostani on turhaa; tiedän sen itsekin, ja lisään itse kuvani tänne vain, jotta voin kertoa tämän projektin etenemisestä. Ilmoitan myös, ettei ihoni ole niin pahassa kunnossa kuin joillain - kaikilla on erilainen iho. Syön lääkkeitä, koska ihotautilääkäri määräsi. 

Noniin, nyt päästäänkin sitten itse asiaan. Olen tosiaan nyt syönyt Isotretinoin Actavista 9 päivää ja jo nyt alkaa näkymään muutoksia. Iho lähti paranemaan aika nopsaan - suurin punoitus on kadonnut nopeasti eikä suuria ja kipeitä finnejä ole ilmestynyt. Ihokaan ei ole kuivunut niin paljon kuin luulin, rasvaan aamuin ja illoin kasvoni. Iho ei myöskään rasvoitu samalla tavalla kuin ennen. Aluksi minulle tuli muutamia finnejä myös kaulaan ja niskaan; niitä ei ole ikinä ennen ollut. Nyt on muutama punoittava kohta solisluun luona ja olkapäässä, mutta ei sen kummempaa.

Huulet kuivuvat koko ajan, mutta eivät kuoriudu. Joillakin kuoriutuvat ja halkeilevatkin ilmeisesti aika pahasti. Olen tämän suhteen päässyt todella helpolla. Silmätkin kuivuvat vähäsen, mutta tippoja en ole vielä tarvitsemassa. 

Sivuvaikutuksina luki selosteessa mm. selkäkivut ja väsymys. Molemmat allekirjoitan. Myös nivelkivut ovat yleisiä ja nekin olen jo kokenut. Selkä kipeytyy varsin nopeasti, kuten myös muut lihakset. Lonkat ja polvet kipeytyvät kävellessä sekä tentissä jouduin koko ajan venyttämään ja hieromaan sormiani ja rannettani. En kuitenkaan valita, aika pikkusäryistä puhutaan. Väsymys sen sijaan...

En ole tainnut koskaan olla näin väsynyt. Mikään unimäärä ei riitä ja silmät lupsuu koko ajan kiinni. En ole kiinnostunut koulujutuista, hyvä kun ruokaa jaksan tehdä. Jos saisin päättää, makoilisin vain makuuhuoneessa vilttien alla. No, tätä seuraillaan vielä ja edessä on jonkin verran vielä. Menen kuukauden sisällä käymään lääkärillä uudelleen; verikokeet sitten tietenkin vielä lisänä. Tämä kuuri on auttanut jo tässä vaiheessa todella hyvin minun mielestäni.

Väsynyt sunnuntai

Palattiin äsken kotiin Joonaksen vanhempien luota ja huhhuh tätä väsymystä. Isotretinoin Actavis imee musta kyllä viimisetkin energiat - nuokuin kahvipöydässä ja nytkin silmät lupsuu kiinni. Otsikkokin on jo niin taitava, että verbaliikkani oikein hihkuu innosta.

Saatiin eilen kukkia Joonaksen serkulta ja on se kumma, miten paljon kukat tuovat piristystä sisustukseen ja positiivisuutta ajatuksiin. Olen ihastellut kukkia taas tässä jo tovin. 

Odotan innolla jo sitä kohtaa päivästä, että saan mennä iltapesulle ja nukkumaan. Sitä ennen pitäisi kuitenkin tehdä huomiselle ruokaa, lukea ruotsia ja muutenkin pakertaa kouluhommien parissa. Motivaatiot ovat nollassa, energiatasot samoin. Toivottavasti tulisi taas muutama sellainen päivä, että jaksaisi kunnolla. Onneksi ei ole koulua paljoakaan, sillä nukkuisin varmaan tunnit läpi.

Totuus opiskelusta yliopistossa osa. 473

Monella on käsitys siitä, millaista opiskelu täällä ylipistossa on. Ja totuushan on se, että kaikki riippuu siitä alasta, jota opiskelet. Minun mielestäni on aika itsestäänselvää, että kirjallisuuden opiskelija opiskelee eri tavalla kuin lääketiedettä opiskeleva. Ajattelinkin kertoa, millaista yliopisto-opiskelu on. Minun näkökulmani, minun rehellinen vastaukseni. Vertasin nimittäin omia kokemuksiani tähän http://www.demi.fi/keskustelut/opiskelu-ja-ty%C3%B6/millaista-yliopisto-opiskelu#.VRLDovysVk0 keskusteluun ja tulin siihen tulokseen, että tunnen oloni hieman laiskaksi. 

"Muuten yliopisto-opiskelu varmasti vaihtelee todella paljon alasta riippuen. Itselleni tutulta kuulostaa 1-4 luentoa viikossa, neljän kirjan tentit, erilaiset esseet, tuhansia sivuja lukemista ja välillä ääretön stressi siitä, saako kaiken tehtyä ajallaan. Parhaimmillaan taas vastapainona "flow", joka vie mukanaan." - nimimerkki agonya

Olen samalla kannalla kuin agonya. Riippuu todella paljon alasta, miten paljon joudut tekemään kotona ja paljonko käyt luennoilla. Olen huomannut eron pelkästään kotimaisen kirjallisuuden ja yleisen kirjallisuustieteen välillä. Yleisessä kirjallisuustieteessä uudet fuksit ovat pakertaneet heti alusta alkaen esseiden parissa kirjapinojen alla. Entäs me? Me kotimaisen kirjallisuuden "lusmut"? No, jos nyt totta puhutaan, odotin niin paljon enemmän hommaa. En tiedä, onko meillä todella rennot opettajat vai mitä, mutta en missään vaiheessa ole ollut hukkumassa tehtäviin ja kirjapinojen alle. 

Luulin, että tentteihin olisi luettavaa tuhansia sivuja, kuten joissakin aineissa. Ensimmäiseen tenttiini olikin muutama sata sivu, mutta se olikin kasvatustieteen tentti. Ensimmäisestä oman aineeni tentistä en stressannut; piti lukea vain vihkomuistiinpanot. Seuraavasta kurssista ei edes ollut tenttiä - oli vain yksinkertainen luokan edessä pidettävä harjoitustyö. Sekin oli erittäin rento. Moni muukin kurssi on hoitunut todella helpoilla jutuilla; pelkillä esseillä esimerkiksi. 

Odotin sitäkin, etten ymmärtäisi mistään mitään. Etten olisikaan tarpeeksi fiksu yliopistoon. Haha, väärin meni sekin. Toki vaatii itsekuria ja motivaatiota opiskella yliopistossa, mutta sitten taas toisaalta ei. Se on sinun yliopistosi eikä kukaan vahtaa niskan takana, minkä sait siitä ja siitä kurssista. Ei niitä kukaan kysele! Ketään ei ole käskemässä sinua, mutta toisaalta kukaan ei ole myöskään muistuttamassa sinua. Sinä olet se, joka päättää ja tekee - enää ei ole opettaja hiillostamassa, mikäli jokin on suorittamatta.

Täytyy myös tottua siihen, ettei opetuksen taso ole päätähuimaavaa. Suurilla massaluennoilla opetus on aika ala-arvoista, mutta en minä kyllä mitään pedagogiikan ylijumalia odottanutkaan. Pienryhmäopetus on mukavaa, sitä on meidän oppiaineessa paljon. Se on vähän kuin lukio-opetusta - mukavaa, keskustellaan paljon ja aika rentoa. Uskaltaa kysyäkin rohkeasti. Meidän aineessa opettajat tulevat tutuiksi ja yhden opettajan kanssa aina moikkaillaan. En tiedä, millaista se on suuremmissa oppiaineissa, kuten kasvatustieteissä ja lääkiksessä? 

On paljon itsestäkin kiinni, millaisen yliopiston luot itsellesi. Onko se painostava ja stressaava miljöö vai paikka, jossa opit hyvässä ilmapiirissä? Harvemmin minulla on niin kuumottavia deadlineja, etten saisi nukutuksi. Oikeastaan, ei koskaan. Esseenkin on saanut palauttaa myöhässä, opettajamme on rento. Lähettelen usein opettajille sähköposteja kysymyksieni vuoksi. He vastaavat hymiöiden kera. Olen saanut täysin uuden kuvan yliopisto-opettajista; luulin aluksi, että he ovat kovemman luokan auktoriteetteja, joiden eressä kumarrellaan luentosalin lattialla polvet vereslihalla. Ehei, meillä on ihanat opettajat. Luennoilla naureskellaankin paljon ja keskustellaan todella paljon. Se on ensinnäkin hyvin opettavaista, mutta myös mielenkiintoista ja miellyttävää. Itse ainakin istun kevyesti kolme tuntia putkeen kovilla penkeillä, koska nautin siitä, että saan kirjoittaa muistiinpanoja ja vain kuunnella. En tunne tarvetta tehdä mitään; sormeni eivät syyhyä päästä tekemään jotakin konkreettista. Ehkä yliopisto on nimenomaan minun paikkani?

http://keskustelu.suomi24.fi/t/10797785 Tuollakin pohditaan yliopisto-opiskelua. Meillä ei ole lukujärjestystä, joka annettaisiin meille valmiina. Joissain aineissa ymmärtääkseni on? Me teemme oman lukujärjestyksemme, ilmottaudumme itse kursseilla ja muutenkin hoidamme kaiken itse. Toki fuksit saavat paljon apua tuutoreilta, jotka auttavat kurssien kanssa, mutta kyllä sitä silti huomaa olevansa omillaan.

Tuntuu hassulta, että jotkut istuvat luennoilla aamusta iltaan, kun itse tosiaan käyn koululla kääntymässä oppituntien merkeissä vain hetken. Toisaalta se on vapaus, toisaalta vankila. Itsenäinen työskentely on kaiken a ja o - muuten ei meillä oikein opintopisteitä heru.

"Lisäksi, onko koulua joka päivä/monta tuntia päivässä? Oon olettanut, että kuten lukiossa, myös yliopistoissa joka jaksolle luodaan oma lukujärjestys." - nimimerkki hurts

Mutta, on myös otettava huomioon se, että joskus luennot ovat puuduttavaakin puuduttavampia. Ja sinä olet se, joka määrää, kirjoitatko ja oletko kiinnostunut asiasta. Yleensä kuuntelen (tai ainakin esitän) ja kirjoitan. Joskus olen laiska ja odotan, että diat tulevat Moodleen. Joskus vain pyörittelen kynää kädessäni kaksi tuntia, koska en saa kuuntelemalla mitään irti. Opin kirjoittamalla ja itse oppimalla - en kuuntelemalla. 

Eräs ystäväni opiskelee pienessä oppilaitoksessa, jossa tehdään oppituntien lisäksi paljon fyysisiäkin töitä. En koskaan ala arvottamaan oppilaitoksia keskenään - aivan yhtä lailla yliopisto kuin ammattikoulukin voivat olla vaikeita. Juttelemme joskus siitä, että hän käy koulussa joka päivä tietyn ajan. Entäs minä, akateeminen atleetti Turun yliopistosta? Haha, minä käyn koulussa muutaman kerran viikossa tunti kaksi kerrallaan. Ja koen siitä syyllisyyttä, sillä lukiossa oli paljon enemmän hommaa kuin täällä. Tai ainakin oppitunteja. Itse olen teoreettinen ihminen; viihdyn luennoilla ja kirjojen ääressä. Tylsistyisin kuoliaaksi, jos joutuisin tekemään konkreettisesti jotakin. Luentomuistiinpanojen tekeminen on mukavaa, mutta ruotsin tunnilla tehtävät kielioppitehtävät puuduttavat viimeisetkin sahajauhonrippeet aivoistani. Teen koulutyöni kotona suurimmaksi osaksi. 

Itse opin eniten luentojen ulkopuolella, kun pänttään yksinäni. Riippuu jokaisen lähtötasosta, opiskelutekniikasta ja kaikesta ympärille nivoutuvasta, miten pärjäät tenteissä ja ylipäätään yliopistossa. Totuus on, että minun yliopisto-opiskeluni on paljon helpompaa kuin lukiossa. Ei meille tule oikeastaan läksyjä koskaan. Ei me paljoa jouduta tekemään. Nytkin aineopinnoissa menen vain suorittamaan kirjatentin silloin kuin ehdin. Minä teen paljon kouluhommia itsenäisesti - minulle se sopii, joillekin ei. Onhan sitä hommaa kotonakin - sekin riippuu aineesta kovasti. Meillä on harjoitustöitä (uuu, hurjat kolme liuskaa pitkiä!), esseitä (viiden sivun esseellä kalastan itselleni kuusi opintopistettä) ja muita yksittäisiä juttuja. Tällä hetkellä risoo eniten sellaiset peruskotitehtävät; ruotsin kielioppitehtävät odottavat vieressäni. Eih, ei sellaisia! Ei tahdo!

Toki luennoilla oppii myös hyvin; silloin voi jättää kouluhommat sinne saliin ja tehdä kotona mitä lystää. Nythän minä istun jatkuvasti koneen ääressä kirjoittelemassa milloin mitäkin. Mutta tämä on minulle hyvä. 

Ihana teehetki

Tänään juhlistettiin Meriä hänen syntymäpäivänsä kunniaksi ja täytyy kyllä sanoa, että tuli höpöttelyhetki todellakin tarpeeseen. Ensinnäkin oli ihana vaihtaa kuulumisia ja jutella muutaman tunnin ajan vain rennosti kaikesta. Meri oli tehnyt ihania tarjottavia ja se suklaakakku oli jotakin aivan loistavaa - en ole koskaan tainnut syödä mitään niin hyvää! 

Kaikkein tärkeintä oli kuitenkin se, että saatiin istua rauhassa ja vain jutella. Oli todella kivaa, että kaikki päästiin juhlistamaan Meriä ja vain juttelemaan. Opin paljon kaikkea uusista ystävistäni ja toivon, että nämä henkilöt kulkevat matkassa vielä vuosienkin jälkeen.

Viides päivä - Isotretinoin Actavis

Ihotautilääkäri määräsi minulle Isotretinoin Actavista, kun viimeinkin sain nostettua takapuoleni penkistä ja raahauduin vastaanotolle. Olin luullut, että mulla on naamassa vain epäpuhtauksia, hormonaalisia näppylöitä tai vastaavaa. Homma osoittautuikin kinkkisemmäksi, joten minulle määrättiin kyseistä lääkettä. Pääsinkin aloittamaan lääkkeet aika nopsaan ja nyt on viides päivä menossa.

Tietenkään tässä vaiheessa ei ole huomattavissa mitään suurta eroavaisuutta. Yleensä kuukautisten jälkeen naama puhkeaa niin ihastuttavaan näppyläpeltoon ettei mitään rotia. Nyt niin ei käynytkään. Toki näppylöitä tuli jälleen, mutta jättimäiset, kystiset näppylät eivät ole ilmestyneet. Ennen ne olisivat jo tulleet. Jonkinlaista muutosta on siis jo näkyvissä. Naamakaan ei satu enää.

Huulet kuivuvat ja naamaakin rasvaan jo. Pikkuvikoja, ei sen kummempaa. Ihan iisit sivuvaikutukset - helposti kontrolloitavissa. Väsymys ilmestyi jo hetkessä; en tiedä, onko se vaan jotain omaa kuvitelmaani, mutta kyllä silmät alkaa lupsumaan kiinni jo illalla ennen yhdeksää. Mutta eipä se minua haittaa, nukkuminen on muutenkin niin mukava aktiviteetti! Ruokahalu on kateissa myös - ei tee mieli syödä. Ei ole paha olo, mutta nälkä ei tule. Aamuisin en edes himoitse aamupalaa niin kuin ennen, mutta syön joka tapauksessa. Kyllä ruokaa menee, jos sitä teen ja alan syömään, mutta jos saisin päättää, söisin vain koulussa sen lämpimän aterian. Paha olo ei tule ruoasta, mutta suurin kynnys on se, että en tunne nälkää --> En jaksa/koe tarpeelliseksi syödä. Mistäköhän johtunee? Voi olla omiakin kuvitelmia...

Pistän jossain vaiheessa vertailukuvia, kun olen tarpeeksi kauan syönyt. Kuukauden päästä on kontrollikäynti ja verikokeet, joten niitä odotellessa. Sillä välin minä keskityn hyvään ihonpuhdistukseen, rasvaamiseen ja siihen, että syön lääkkeeni tunnollisesti. Äiti hommasi mulle oikeen dosetin - muuten voi olla, että unohtaisin ottaa lääkkeet.

Onko kenelläkään teistä kokemuksia Isotretinoin Actaviksesta? 

Tyypillinen arkipäiväni

Valitettavasti kuvia ei heru, sillä en koskaan muista ottaa kameraa mukaan. Vaikka se olisikin mukana, en koskaan muista ottaa yhtäkään kuvaa. Pahoittelut siis siitä! 

Mun arkipäivät ovat aika samaa kaavaa noudattavia. Meillä ei ole paljon läsnäolo-opetusta - tällä hetkellä käyn viikossa vain muutamalla oppitunnilla, tunnin pari kerrallaan. Toisaalta se on mukavaa, mutta toisaalta taas laiskuus iskee helposti. Luennot tuovat mukavaa rutiinia ja rytmiä päivään.

Klo 8:00 - Päivästä riippuen joko nukun tai olen juuri herännyt. Tiistaisin olen jo herännyt, muina päivinä vedän sikeitä peitto korvissa. 

Klo 9:00 - Tiistaisin olen jo matkalla bussipysäkille. Muina päivinä herään silmät ristissä, menen tekemään aamupalaa. Selailen samalla sosiaaliset mediat, keittelen kahvia ja lagaan ruokapöydän ääressä tukka sekaisin ja yövaatteet päällä. 

Klo 10:00 - Tiistaisin luennolla, muuten olen yhä aamukoomassa. Olen avannut tietokoneen ja ryhtynyt tekemään koulutöitä, vaihtoehtoisesti esseetä tai muistiinpanoja tenttiä varten. Useimmiten sivutoimina selailen myös nettiä ja kirjoittelen blogia. Tässä vaiheessa yleensä teen myös suursiivouksen jos teen - imuroin, pesen pyykkiä ja kaikkea muuta.

Klo 12:00 - Tiistaisin olen mitä luultavimmin syömässä, mutta jos olen kotosalla, istun yhä tietokoneen edessä lukemassa. Olen saattanut pestä pyykkiä, siivota tai vaikkapa katsoa hieman televisiota. Kahvihetken aika. Koulusta suuntaan syömisen jälkeen kotiin, käyn ehkä kaupassa tässä välissä, jos ehdin ja/tai jaksan. Joskus, jos Joonas on kotona, lähdemme tässä vaiheessa yhdessä kävelylle ja kauppaan.

Klo 15:00 - Joonas tulee töistä kotiin, joten olen ryhtynyt tekemään ruokaa, että ehditään syömään ennen kuin se lähtee kouluun. Keskeytän opiskeluni, sammutan koneen ja keskityn ruokaan. Hieman ennen neljää syödään. 

Klo 17:00 - Tiistaisin lähden tässä vaiheessa Yo Pumpiin, mutta nyt minua on vaivannut niin kova motivaatio-ongelma liikunnan kanssa, ettei mitään rotia. Eli tässä vaiheessa olen joko kerännyt itseni ja lähtenyt Edulle tai sitten istun tekemässä kouluhommia.

Klo 18:00 - Ah, minun aikani alkaa! Jos olen kotona, katselen ruokaohjelmia; ne ovat mun pakokeinoni arjesta. Katselen noin puolentoista tunnin ajan telkkaria, sitten saatan syödä jotakin ja mennä suihkuun. Tai sitten menemme illalla saunaan. Ruokaohjelmien jälkeen saatan myös jatkaa kouluhommia jonkin aikaa. Maanantaisin pääsen koulusta tässä vaiheessa, joten saatan myös käydä kaupassa ennen kuin tulen kotiin.

Klo 19:00-20:00 - Jossain vaiheessa Joonas tulee kotiin. Mun päiväni rytmittyy siinä mukavasti - saan olla yksin, mutta on se kyllä kivaa, kun tuo hömppä tulee takaisin kotiin. Minä saan rauhassa tehdä koulujuttujani ja Joonas puhelee pelinsä lomassa mikkiin. Tulen joinain päivinä kotiin vasta tässä vaiheessa, joten saatan käydä kaupassa.

Klo 21:00 - Päivästä riippuen alan valmistautua yöpuulle. Nyt, kun syön lääkkeitä, väsyn jo hieman ennen yhdeksää. Saatan siis möyriä peiton alle jo tässä vaiheessa. Useimmiten kuitenkin teen vielä koulujuttuja, kirjoittelen blogia tai vain selailen nettiä.

Klo 22:00 - Alkuviikosta minä sanon tähän aikaan terveisiä unilampaille, mutta loppuviikosta istun vielä koneen ääressä kirjoittamassa ja tekemässä muistiinpanoja. Vaihtoehtoisesti voidaan katsoa Joonaksen kanssa jotakin elokuvaa yhdessä.

Viikon viimeinen

Olen palannut kotiin maalta ja tuntuu aika kivalta olla taas omien opiskelukamppeiden, pesukoneen ja muiden tärkeiden juttujen äärellä. Kouluhommia pukkaa jälleen, mutta jostain syystä en nyt osaa ottaa stressiä asiasta - yksi ruotsin sanakoe sinne, yksi postmodernin harjoitustyö tänne. Harjoitustyö toki huolestuttaa hieman, en nimittäin tiedä, millaisella otteella ja tavalla se tulee toteuttaa. Parhaani kuitenkin yritän, se saa riittää tällä kertaa! Torstaina on deadline ja sitä seuraavalla viikolla esittelen harjoitustyöni. Onneksi kurssin opettaja ja kurssi ylipäätäänsä ovat aika rentoja, ja kyseessä on nimenomaan harjoitustyö. 

Huomenna koulu alkaa myöhään, mutta sitä ennen ehdin onneksi pakertamaan kouluhommien parissa ja sitten suuntaan koululle syömään. Illalla taas saan jatkaa kouluhommien, pääosin tenttiin lukemisen parissa. Aion mennä uusimaan perjantaina estetiikan tentin, josta tavoittelen kolmosta. Voisin pikkuhiljaa alkaa kertailemaan aluetta - pääsen hieman helpommalla, kun olen jo alueen muutamaan kertaan lukenut ja tehnyt muistiinpanotkin valmiiksi.

Leikkautin myös lauantaina hiuksiani hieman lisää ja nyt on kyllä oikeen kunnon lyhyt polkka. Tukka tuntuu paljon paremmalta kuin viikko sitten. Aloitin myös ihotautilääkärin määräämät lääkkeet ja syön nyt kolmatta päivää. Kiinnostaisiko jotakuta jossain vaiheessa sellainen välitsekkauspostaus?

Pohdiskelin muutenkin, mistä te haluaisitte lukea. Onko teillä postausideoita ja ehdotuksia - niitä otan mielelläni vastaan :) 

Ja viimeinkin koitti perjantai!

Ihanaa perjantaita kaikille lukijoilleni (ja stalkkaajilleni). Aamu alkoi mukavasti, sillä tänään pääsen aloittamaan lääkityksen ihotautilääkärin määräämänä enkä voisi olla innostuneempi. Kuukausien kuluttua näkyvät ehkä tulokset, mutta odotan nyt jo into piukkana, mitä tuleman pitää!

Ajattelinkin vähän kertailla, mitä kaikkea olenkaan tällä viikolla tehnyt. Päätoimisestihan mun puuhailut pyörivät koulun ympärillä, mutta aika luonnollista sekin taitaa olla tässä elämäntilanteessa. Alkuviikosta (vai oliko se peräti viime viikonloppuna?) syötiin rauhassa aamupala. Aurinko paistaa ihanasti aamupala-aikaan asuntoomme, mutta myöhemmin aurinko alkaakin porottaa jo liian kuumasti. Onneksi meillä on pimennysverhot!

Ja koulussa ja kouluhommien parissa olen ollut paljon tälläkin viikolla. On ruotsia, kotimaisen kirjallisuuden aineopintoja ja muuta. Esseitä ja sen sellaista, mutta hyvin tässä vielä porskutellaan. Teen postmoderni-kurssin harjoitustyöni tutkimuksesta, jossa on tutkittu Timo K. Mukan Maa on syntinen laulu -teosta, joten koin tarpeelliseksi haalia teoksenkin jostain itselleni. Löysinkin kirjan (tai pokkarin) halvalla, joten tilasin sen itselleni. Luultavasti aloitan lukemaan sitä tänään junamatkalla :)

Tänään olen vain maksanut laskuja ja syönyt aamupalan. Kohta ajattelin vielä opiskella hieman, mutta luultavasti annan itselleni hieman (paljon) armoa ja pidän suhteellisen opiskeluvapaan viikonlopun. Maanantaina olisi kylläkin ruotsin sanakoe, mutta taidan lukea siihen vasta sunnuntaina. 

Mitä ensimmäinen yliopistovuosi on jo nyt tuonut tullessaan?

Ensimmäinen, miltei lopussa oleva, yliopistovuosi on ollut varsin antoisa jo tähän mennessä. Ensinnäkin olen oppinut ottamaan vastuuta. On toisaalta upeaa, että juuri minä olen oman itseni herra opintojeni suhteen - minä päätän, menenkö luennolla ja paljonko luen. Minä päätän, mille kursseille osallistun ja mitä arvosanoja tavoittelen.

Olen myös stressannut vähemmän kuin viimeiseen kolmeen vuoteen - uskomatonta, eikö? En ymmärrä, miten on mahdollista, että stressasin lukion koeviikkoja enemmän kuin vakavasti otettavia tenttejä? No toisaalta nyt ymmärrän ehkä syyn; täällä opiskelen mieluisia juttuja; ei matikkaa, ei kemiaa eikä muita minulle vaikeita aineita. Se voi olla suurin syy siihen, miksen paniikinomaisesti lue yhteen tenttiin edeltävänä päivänä kahdeksaa tuntia putkeen. Nyt otan rennommin ja samalla opin itselleni tärkeistä asioista.

Olen saanut ihania ystäviä! Siiri, Nora, Meri ja Laura - yhdessä me ollaan Mimmit ja aika kiva ryhmärämä me ollaankin. Niin erilaisia, mutta yhdessä on todella kivaa jutella ja viettää aikaa. Tietenkin olen saanut paljon uusia kavereita Muusa-jengistä ja meidän fuksiporukasta. Kaikki ovat ihan huipputyyppejä! Samalla olen omasta mielestäni syventynyt vanhojenkin ystävieni kanssa - Emmin, Jennin ja Marin kanssa ystävyys on mulle erittäin tärkeää ja antoisaa.

Uusia kokemuksia olen saanut tietenkin. Olen kokeillut Yo Pumpia, soittanut kaljapulloon puhaltaen Ostakaa makkaraa -laulua ja maistanut erikoisia (minulle erikoisia) kasvisruokia. Toisaalta olen myös oppinut hyvin paljon, sillä opin käyttämään julkista liikennettä, hoitamaan koulunkäyntiin liittyviä velvollisuuksia ja muita asioita. 

Kaiken kaikkiaan, jo tähän astinen yliopistovuoteni on tuonut paljon mukanaan. Paljon naurua, uusia opittuja asioita ja kokemusta. Ystävät ovat korvaamattomia ja tietenkin ne asiat, jotka vievät minua eteenpäin haaveissani.

Tulevaisuus ei pelota

Moni sanoo, että tulevaisuus pelottaa. Itse aloin pohtia tätä asiaa lukiessani kirjallisuuspedagogiikkaa. Luin mielenkiintoisia artikkeleita kirjallisuuden ja äidinkielen opetuksesta. Totesinkin mielessäni, että juuri lukemani asiat kiinnostavat minua niin paljon, ettei lukeminen tuntunut opiskelulta ollenkaan. Tahdon tulla opettajaksi, tahdon opettaa juuri niitä asioita. Tahdon tehdän muutoksen oppikirjoihin ja todellakin avartaa oppilaiden kirjallisuuskuvaa. Tiedän, ettei kirjallisuus eikä äidinkieli ole oppilaiden lempiaineita, mutta ei se minua haittaa. Jos saisin edes urallani yhden oppilaan vihaamaan kirjallisuutta vähemmän, on mun työni onnistunut. Tämä kaikkihan siis edellyttää sitä, että jonain päivänä saan suoritettua kaikki kasvatustiedeopinnot ja muut pois alta - sitten alkaakin työnhaku.

Olen aina miettinyt sitä, miten ne, jotka eivät tiedä suuntaa elämälleen, pystyvät tekemään mitään. Pohdiskelin tätä asiaa nimenomaan äskettäin, kun tuli puhe opintotuista ja niiden rajoittamisesta. Olen itse asian suhteen kiikunkaakun; itse en menisi koulutukseen, jos tietäisin, ettei siitä valmistu ammattiin, jossa työllistyy melko varmasti. Olen ehkä kamala ihminen, mutta olen miettinyt, miksi lähteä opiskelemaan alaa, josta ei tule saamaan töitä? Toki on inhimillistä erehtyä. Itse en olisi kuitenkaan lähtenyt opiskelemaan kirjallisuutta ilman suunnitelmia opettajan ammatista; kirjallisuus kuuluu kuitenkin taiteisiin ja taiteiden tutkimuksen oppiaineista ei valmistumisen jälkeen luultavastikaan työllisty yhtä helposti kuin monista muista. Toki omia intressejä ja mielenkiinnon kohteita tulee seurata, mutta onko järkeä kuluttaa elämästään monia vuosia opiskelemalla alaa, josta valmistumisen jälkeen joudut luultavasti kouluttautumaan uudelleen? Eikö näitä ihmisiä pelota tulevaisuus?

Tulevaisuus ei pelota, jos on selvät sävelet. Toki saatan joskus pohdiskella, mitä teen tilanteessa X ja Y, mutta ne sattuvat kohdalle, jos sattuvat. Turha on murehtia työllistymistä nyt - en ole kuitenkaan valmistumassa näyttelijäksi tai vastaavaksi; opettajia haetaan jatkuvasti, joten en ole pelokas tulevan suhteen.

Uusi tukka, uudet kujeet

Ensimmäistä kertaa elämässäni oon vähän epävarma tukastani. En tiedä, tykkäänkö siitä vai saako se mut näyttämään kamalalta. Mietin, oliko virhe leikata? Toisaalta tykkään muutoksesta ja tukkaahan se vain on. Mutta, en silti voi olla miettimättä, että oliko virhe leikata tukka sellaiseksi, ettei sitä saa kiinni.

Toisaalta kaduttaa, toisaalta ei. Ei mua ennen ole kaduttanut hiusten leikkaaminen. Enkä tiedä nyt, miksi minua edes kaduttaa. Itsehän minä päätin leikkaavani hiukseni. Ehkä kestää taas totutella hetken ajan. Tykkäsin kyllä pidemmästäkin tukasta - se oli vain helppo laittaa kiinni. Tätä ei kiinni laitetakaan.

En saanut tehtyä tähän oikein punaista lankaa, joten jätän teidät ihastelemaan naamaani ja hiuksiani. 

Ja vastauksia!

Peruskysymyksiä

Kuinka pitkä olet? Olen 162 cm pitkä

Miksi ja milloin aloitit bloggaamisen? Taisin aloittaa bloggaamisen vuonna 2010-2011, en muista ihan tarkasti. Aloitin ihan vain huvin vuoksi.

Käytkö töissä? En käy, mutta haen kyllä töitä.

Haluatko lapsia? Haluan, kaksi lasta olisi aika ideaali

Minä

Luonnollinen hiustesi väri ja kuva unelma hiuksista. Mulla on ruskea/tummanruskea luonnollinen väri. Oikeastaan mulla ei ole unelmahiuksia; mustat ne on kuitenkin.
Minkälaisia piirteitä muissa ihmisissä arvostat? Arvostan rehellisyyttä ja optimistisuutta. Arvostan myös ahkeruutta ja periksiantamattomuutta. En tiedä, voiko tätä nyt sanoa piirteeksi, mutta musta huumori yhdistää usein mua ja mun ystäviä - joten pitää olla kykeneväinen myös rankkaan huumoriin.

Tahtoisitko asua jossain muualla kuin Suomessa? :D En, en ole koskaan kaivannut asumaan muualle.

Luettele kaikki harrastuksesi joita olet harrastanut? Kävin kaksi viikkoa partiossa, elämäni kamalimmat viikot. 4h-kerhoa olen harrastanut ja vetänyt. Olen myös pelannut sulkapalloa. 

Oletko musikaalinen? Jos olet, soitatko vai laulatko? En ole todellakaan musikaalinen. Laulaa en osaa enkä kyllä soittaakaan.

Missä olet omasta mielestäsi hyvä ja missä huono? Olen omasta mielestäni aika hyvä väittelemään ja keskustelemaan; nautin väittelyistä ja intensiivisistä keskusteluista. Olen huono kaikessa, mitä täytyy tehdä konkreettisesti; sahaaminen, naulaaminen yms.

Lempikirjat? Tuntematon sotilas, Aavetyttö, Nukkelapsi ja Sanna Karlströmin Taivaan mittakaava -runoteos.

Ihastutko helposti? No en nyt ainakaan, kun olen parisuhteessa. Sinkkuna kyllä.

Kaipaatko jotakin? Mitä? Miksi? En kaipaa oikeastaan. Lottovoitto voisi kyllä puolestani kilahtaa tilille, mutta enpä tässä kaipaa sen kummemmin uusia ihmisiä kuin asioitakaan elämääni.

Elämä

Tärkeintä elämässä? Tärkeintä elämässä on olla onnellinen. Aika klisee, mutta niin totta.
Mikä on pahin pelkosi elämässä? Pelkään, että joitain asioita, kuten läheisten kuolemia, tapahtuu ennenaikaisesti. Pelkään, että läheisilleni tapahtuu jotakin vakavaa.
Kenen kanssa vaihtaisit elämää, jos olisi pakko valita joku tyyppi, ja miksi? Koko loppuelämäkseni? Tää on aika paha kysymys. Luultavasti vaihtaisin elämääni jonkun vastasyntyneen kanssa, koska sitten mulla ois koko elämä edessä. En halua vaihtaa elämääni esimerkiksi jonkun muusikon elämään, jos se ei miellytäkään minua. Vauvan tuleva elämä on kuin tabula rasa.
Jos voisit palata menneeseen hetkeen, minne menisit? Joitain sanoja olisi voinut jäädä sanomatta, mutta enpä oikeastaan tahdo palata menneeseen.

Sekalaista sakkia

Laita 1 kuva viidestä viimeisimmästä suuremmasta tapahtumassa jossa olit? esim festarit. Mulla ei valitettavasti oo mitään kuvia, koska olen aina unohtanut kameran. Suurimmista tapahtumista mulla on kuvaa jo blogissa mielinmäärin; lakkiaiset, wanhat yms.

Minkä merkkiset huulipunat ovat parhaita? Merkillä ei ole väliä, huulipunan värillä on. En ole merkkien orja.

Mitä aiot tehdä kesällä? Toivottavasti olen töissä, mutta jos en niin sitten taidan... ruskettua?

Kumpi mieluummin?

Olisit 140 vai 190 cm pitkä? Hmm, onpas paha kysymys :D Mä voisin kyllä olla 140 cm mieluummin kuin melkein kaksimetrinen. Löytäisin ainakin vaatteita lastenosastolta.

Joutuisit ikuisesti kuuntelemaan vihaamaasi kappaletta taustamusiikkina vai menettäisit kuuloaistisi? Tää on ihan kamala kysymys :D Varmaankin kuuntelisin vihaamaani kappaletta taustamusiikkina, koska kuitenkin kuuloaisti on aika oleellinen.

Sinulla olisi toiset sormet varpaiden tilalla vai toiset varpaat sormien tilalla? Tääkin on kamalan ällöttävä kysymys, mutta aika hauska. Mieluummin pistäisin toiset sormet varpaiden tilalle - en todellakaan tahdo, että mulla ois käsissä sormien tilalla mun pattivarpaani.

Joka kerta nauraessasi röhkisit vai hytkyisit holtittomasti? Röhkisin, koska sit naurattais vaan entistä enemmän!

Luonnollisena hiustenvärinäsi sininen vai pinkki? Uuuuu, pinkki ois aika hieno hiustenväri!

Siirtyisit paikasta toiseen kontaten vai pyörien maassa? Kontaten, mulla menee pää liian helposti sekaisin pyörimisestä.

Menisitkö mieluummin ulos alasti vai joisitko pelkkää vettä loppuelämäsi ajan? Tarkoittaako tää sitä, että mun tarttis aina uloslähtiessäni olla alasti vai mitä? Jos niin, todellakin juon mieluummin vettä koko loppuelämäni. Jos alasti täytyisi olla vain kerran niin sitten se.

Ajelisitko mieluummin kaljuksi vai kasvattaisitko parran? Ajaisin kaljuksi, haluaisin nähdä, miltä näytän kaljuna!

Kuka minä olen?

Olen opiskelija, jolle on tärkeää omien unelmien saavuttaminen aikataulussa.

Olen nainen, joka toivoo tasa-arvoa Suomeen, mutta on enemmän huolissaan Afrikan maiden naisista ja lapsista.

Olen lapsi, joka pelkää kävellä yksin pimeällä tai matkustaa yöllä bussissa.

Olen äitini tytär, joka äitinsä tavoin höpöttää koko ajan yksinään.

Olen tytär, joka soittelee äitinsä kanssa monia kertoja päivässä.

Olen tyttöystävä, joka tekee miltei aina ruoan, mutta elää kuitenkin täysin tasa-arvoisessa parisuhteessa.

Olen ystävä, joka kaipaa omaa rauhaa.

Olen toveri, joka kohtelee jokaista reilusti.

Olen unelmoija, jonka unelmat ovat realistisia.

Olen optimisti, joka näkee kaikessa hyvää.

Olen viilipytty, joka ei hermostu helposti.

Olen entinen stressaaja, jota voi enää kutsua varjoksi.

Olen sekasyöjä, joka nauttii myös kasvisruoasta.

En ole hifistelijä - en kaipaa erikoista ruokaa vaan perusruoka normaaleilla mausteilla on kaikkein parasta.

En ole absolutisti - en vain nauti alkoholista.

En ole urheiluhullu - enkä tule koskaan olemaankaan.

En ole täydellinen - kukaan ei ole.

Tämä viikko pähkinänkuoressa

Tämä viikko on ollut jälleen uusi alku uudelle periodille - kaikki on mukavaa ja rentoa, sillä ei ole vielä tarvinnut stressata deadlineista eikä mistään muustakaan. Tässä periodissa mulla on kirjallista asiaviestintää, ruotsia ja yhtä meidän oppiaineen kurssia, joka käsittelee postmodernismia ja modernismia. Kaikissa on suhteellisen paljon hommaa, mutta eniten aikaa tulee myöhemmin verottamaan tuo viimeiseksi mainittu - on harjoitustyötä sun muuta. Juuri tällä torstaina kirjoitin viimeiset sanat referaattiin, joka piti tehdä 50 sivusta. 27.3 käyn uusimassa estetiikan ja toivon, että saisin vähintään 3. Nyt tiedän, mitä tuleman pitää ja osaan lukea oikeita asioita.

Eilen illalla olin Emmillä ja kävin kampaajalla. Pitkästä aikaa itseni hemmottelua. Kävin myös pyörimässä kaupungilla ja pistinkin päälleni ensimmäistä  kertaa koko vuonna sen ihanan punertavan nahkatakkini. Odotan nyt innolla, että saan alkaa käyttämään muitakin takkeja.

Minun pitäisi paraikaa pakertaa kirjallisuuspedagogiikan parissa, sillä suoritan sen itsenäisesti. Aihe ei ole vaikea, mutta intoa ei nyt riitä. En tiedä, mistä se oikein johtuu. Ehkä kevät ja sen tuoma energia sekoittavat pääni? Who knows... Sama homma muidenkin juttujen kanssa. Täytyisi uurastaa nyt nämä viimeiset viikot ihan täysillä, jotta saisin kasaan mahdollisimman paljon opintopisteitä - on mukava aloittaa sitten seuraava opintovuosi syksyllä!

Kävin myös tiistaina pitkästä aikaa pumpissa ja oli kyllä olkapäät hellinä keskiviikkona. Ja takareidet. Pumppi on kyllä kivaa, kun on loistava ohjaaja. Olen kuitenkin yhä sitä mieltä, että en tiedä, tulenko koskaan nauttimaan liikunnasta niin kuin moni muu. Kun pääsen paikan päälle, kaikki sujuu hyvin, mutta jumppaan meno on aina niin tylsää; se osa tekisi mieli jättää väliin!

Vaihtoehtoisesti jumpat voisivat olla aamulla - illalla on niin tympeää tulla kotiin pimeällä.

Mutta, eipä mulla muuta! 

Nyt haaveilen

- Omasta runokirjasta. Tahtoisin niin kirjoittaa oman teoksen ja tietenkin se niittäisi menestystä ympäri maailmaa. Kirjoitankin jo aika paljon runoja, mutta täytyisi saada aikaan kunnon kokonaisuus.

- Lehtitilauksesta. Tahdon lukea Seiskaa torstaisin, totuin kotona siihen. Nyt on kuitenkin aika kivaa mennä kotiin ja selata aina parin viikon Seiskat juoruineen päivineen. Rakastan roskalehtiä.

- 60 opintopisteestä. Tulen saamaan noin 55 opintopistettä, mikä on ihan ookoo, mutta ideaali oisi tietenkin 60. Haluaisin sen vain siksi, että tuntisin oloni ahkeraksi.

- Kesäilloista. Odotan sitä, että yölläkin on valoisaa ja kesäntuoksuista.

- Kesätyöstä. Olen lähettänyt moneen paikkaan hakemuksia ja toivon, että jostain tärppäisi.

- Rohkeudesta. Tahdon niin kovasti leikkauttaa tukkani hieman erilaiseksi. Ennen olin rohkea ja leikkasin hetken mielijohteesta polkan ja toispuoleisen tukan. Nyt vähän epäilyttää. No, parin tunnin päästä nähdään, mihin uskallukseni riitti!

Viimeinen hetki kysellä!

Tänään on vielä keskiyöhön saakka aikaa kysellä - joten kysykää nyt pois; kysymyksiä saa olla tuhat tai yksi. Menkäähän siis TÄNNE kyselemään :) Kiitos!

10 faktaa minusta!

1. Oon aivan järjettömän huono hyppäämään pituutta. Siis oikeasti ihan surkea. Mun enkka on 250 cm, mutta useimmiten hyppään vaan jonkun puoltoista metriä, koska jostain syystä ei oo se tekniikka oikeen hallussa.

2. En osaa käyttää rintsikoita, joissa on olkaimet. Siksi revin ne heti alkuunsa pois.

3. En osaa keittää perunoita. En tykkää perunoista.

4. Sain yläasteen kuntotesteissä eteentaivutuksesta aina täydet sataprosenttia. Se johtuu siitä, että mulla on järjettömän lyhyet jalat ja todella pitkä selkä. 

5. Rakastan busseja eikä mua oikeestaan haittaa, vaikka joutuisin joskus venaamaan pysäkillä puolikin tuntia. Kiireellisissä tilanteissa saattaa vähän ärsyttää, muttei muuten. Tykkään myös istua bussissa. Yläasteella ja lukiossa sain istua bussissa aina sen yli puoli tuntia, mutta nyt noin 10 minuutin matka tuntuu niin järjettömän lyhyeltä. Harmittaa, etten saa olla bussissa kauempaa. 

6. Höpötän koko ajan yksikseni. Kävellessäni bussipysäkille, puhelen koko ajan jotakin. Koneella ollessani puhua pälpätän. Äiti tekee ihan samaa.

7. Mulla on tikkusuorat ripset, joten joudun taivuttamaan niitä. No, ei sekään kamalasti auta - hetken päästä ne taas sojottaa eteenpäin.

8. Tykkään nukkua ja nukahdan erittäin helposti. Nukun tikkusuoraan selälläni, kädet on usein ristittyinä rintakehän päällä. Pää on kenossa toiseen suuntaan. En pysty nukkumaan mahallani enkä kyljellänikään oikeastaan.

9. Tykkään hirveästi ruotsin kielestä ja sen opiskelusta. Olen ymmärtänyt, että moni ei tykkää! 

10. Inhoan rakkauselokuvia, mutta Kaiken teoria (luokittelen sen romantiikaksi) oli hyvä. Normaalisti kuitenkin kartan kaikkia rakkaustarinoita ja muita ällöromanttisia rainoja.

70 000 kävijää!

Täytyy kyllä oikein ihmetellä, että miten tämä on mahdollista. Tuohan on loppujen lopuksi pieni määrä kävijöitä, sillä joissain blogeissa tuo määrä täyttyy päivässä. Ottaen huomioon, että blogillani on 85 lukijaa ja kirjoitan suomeksi, on tuo aika hitonmoinen määrä kävijöitä. On ihanaa huomata, että joka päivä tänne eksyy joku tutkiskelemaan. :)

Ajattelin, että olisko tämmösen rajapyykin kunniaksi teillä antaa jotain postaustoiveita ja -ehdotuksia? 

Ihanaa sunnuntaita kaikille!

Huippumusaa just sulle (ja mulle)!

Olin kuullut vain negatiivista kommenttia Nightwishin uudesta biisistä, mutta vau... Täytyy varmaankin ostaa lätty sitten kun se ilmestyy. Rakastuin Floor Janseniin ja Nightwishiin. Nightwishista olen tykännyt ennenkin, mutta nyt täytyy kyllä rakastaa ja tykätä enemmän. Ihan huippubiisi! Olen koko iltapäivän vaan luukuttanut tätä biisiä ja laulan jo nyt sujuvasti mukana. 

Täytynee varmaan sammuttaa kone ennen kuin Joonas tulee kotiin; oon kuulemma viime aikoina kuunnellut huonoa musiikkia. Kuuntelin ihan mielenkiinnosta Uptown Funkin tällä viikolla ja erehdyin kuuntelemaan sitä yhä, kun Joonas tuli kotiin.

 

Aamupalan merkitys

Aamupala on onnistunut mikäli siitä tulee hyvä olo ja siitä saa energiaa päivään. Tänään onnistuin tekemään jo visuaalisestikin niin kivan aamupalan, että se jo itsessään toi kaivattua energiaa kouluhommiin ja ankeaan tiistaihin. 

 Oon myös alkanut tykkäämään tuosta sitruuna-limevedestä. Ja kaiken kruunaa kukallinen tarjotin. Aamu on ehdottomasti pelastettu. Muutenkin mulla on hyvä olo, koska käytiin eilen Emmin kanssa katsomassa Kaiken teoria - ja wou! Siinäpä vasta loistava elokuva. Mietin sitä varmaan kuukausienkin kuluttua. Oletteko te käyneet katsomassa kyseisen elokuvan? Jos ette, niin suosittelen lämpimästi. Stephen Hawking ei kiinnosta mua - ei kiinnostanut muakaan, mutta täytyy kyllä sanoa, että nyt kiinnostaa. Heräsin aamulla ja ryhdyin heti selaamaan kaikenmaailman artikkeleita miehestä. Ja Jane Hawkingista. Jos olisin ollut yksin leffassa, olisin varmasti parkunut koko kahden tunnin ajan, mutta Emmin takia esitin kovaa.

Hyvää tiistaita kaikille! Minä aloitan nyt kirjallisuuspedagogiikan muistiinpanojen tekemisen ja toivon, että edistyisin tänään hyvin. Estetiikan tentti ei mennyt ihan putkeen perjantaina, mutta en anna sen haitata. Uusimaan taidan mennä joka tapauksessa. 

Urahaaveet: miten ne ovat muuttuneet?

 Muistan yhä, miten eskarissa unelma-ammattini oli delfiininkouluttaja. Aika monen urahaave tuntui olevan joko delfiininkouluttaja tai vastaava. Pikkusisko kirjoitti aina kaikkiin ystäväkirjoihin haluavansa olla maailmanmatkaaja. Tuntuu jotenkin niin ihanan viattomalta ja niin lapsenomaiselta sanoa, että haluaa koko elämänsä vain kierrellä työkseen maailmaa tai kouluttaa altaassa delfiinejä. Toisaalta taas elämä kuulostaisi juuri niin aika kivalta. Ajattelin pohdiskella mun urahaaveitani. Miten ollaan päädytty delfiinien kouluttamisesta siihen, että tahdon tulevaisuudessa tienata leipäni opettamalla? Sama hommahan on melkein kyseessä - toisaalta, tahdon opettaa delfiinien sijaan lukiolaisia. 

   Nyt urahaaveeni ovat pysyneet suurimmaksi osaksi samassa ammatissa; opettajan ammatti on ollut varma, mutta aine on muuttunut. Ala-asteella en pohtinut sen enempää ainetta, ajattelin vain haluavani opettajaksi. Muistan, miten paljon opettajien omat vastauskirjat ja kierrevihot kiehtoivat minua. Olen yhä viehättynyt vihoista ja hienoista kirjoista, kynistä ja opettajan välineistä. Muistan myös, miten innostunut olin, kun TETissä sain auttaa alaluokkalaisia matematiikassa - se, jos mikä toi buustia haaveisiini!

    Lukiossa aloin tosissani pohtia, mitä ainetta tahtoisin opettaa. Joku saattaa ehkä muistaakin, miten olisin halunnut opettaa ruotsia. Onnekseni huomasin, ettei se todellakaan kiinnostanut ja innostanut minua samoin kuin äidinkieli ja kirjallisuus. 

  Eräänä päivänä lähetin äidinkielen opettajalleni viestiä kysyäkseni, miten voisin saada äidinkielen ja kirjallisuuden opiskelusta maksimaalisen hyödyn tulevaisuutta ajatellen. Opettaja antoi minulle kokonaisen välitunnin, jolloin selitti, miten itse kouluttautui ammattiin. Välitunnin jälkeen menin opinto-ohjaajalle varaamaan ajan. Sain osviittaa siihen, miten pystyisin pyrkimään haaveammattiini. Minulle annettiin kaksi vaihtoehtoa; kirjallisuus ja suomen kieli. Jompikumpi on valittava. Ja kirjallisuus kiinnosti enemmän, sillä kirjallisuutta opetetaan pääsääntöisesti lukiossa. Toki kielioppikin kiinnostaa, mutta ei yhtä paljon kuin kirjallisuus.

  Ja sitten minä pyrin yliopistoon. Urahaaveet näkyivät näkökentässäni koko ajan lukiessani - minusta tulee opettaja, aivan varmasti tulee. Luin tämä tieto päässäni. Luin ja luin. Luin hieman lisää, jotta olisin mahdollisimman hyvin valmistautunut. Halusin opiskelemaan unelma-ammattiani varten. Ja sitten minä pääsin opiskelemaan.

  Nyt kun yliopistoa on jo miltei kolme periodia käyty, täytyy sanoa, että tänne minä kuulun. Haaveeni vain kasvavat ja vahvistuvat - olen koko ajan varmempi päätökseni ja unelmieni suhteen. Tiedän, että tahdon opettajaksi. Enkä usko, että haaveeni tulee muuttumaan.

Delfiininkouluttajasta ollaan päädytty siihen, että ehkä jonain päivänä opetan lukiolaisia. Nimenomaan lukiolaisia. En edes tiedä, miksi tahtoisin pääasiassa opettaa lukiolaisia. Se on vain jostain syystä jämähtänyt. Mutta mikäli tulevaisuudessa saisin ylipäätään työskennellä opettajana, olen valmis ottamaan vastaan mitä tahansa.