Haavepäivitys

Olen puhunut täällä blogissa aika paljon kaikista mun haaveistani ja unelmistani, mutta olen pitänyt kuviot aika suurina. En ole jakanut pikkuisia haaveitani, sellaisia hiekkahippushaaveitani. Ne ovat sellaisia haaveita, joiden toteutuminen olisi mahtavaa, mutta ne eivät kuulu suurimpiin haaveisiini. Näitä haaveita en mieti useasti, mutta mielen perukoilla ne jatkuvasti ovat. Nämäkin haaveet ovat ehkä enemmän kehittymishaaveita kuin saavuttamisunelmia. 

Tahdon kirjoittaa kirjan tai runoteoksen. Rakastan kirjoittamista, ja jonain päivänä tahtoisin, että kirjaston hyllyltä löytyisi kirja, jossa olisi minun nimeni. Tämä on ollut yksi pikkuinen unelmani jo pitkään, mutta elämäni ei kaadu, mikäli se ei koskaan toteudu. Vain aina julkaista netissä tai vaikkapa kustantaa itse. 

Tahdon valmistua ajoissa. Tämäkään ei ole maailmanloppu, mikäli en valmistu valtion asettamassa aikarajassa. Haluaisin näyttää itselleni, miten paljon motivaatiota ja innostusta minulla on. Työtä se vaatii, mutta tämäkään haave ei ole mahdoton.

Tahdon olla tunnettu. Olen aina haaveillut julkisuudesta jollain taholla. Tiedän, ettei se ole hohdokasta, mutta esimerkiksi kirjailijana saisin edes jonkinlaista huomiota. Olen aina nauttinut siitä, jos pääsen haastateltavaksi tai kuvattavaksi, joten tämä "kuuluisuuden"tavoittelu on minulle aika luonnollista. Tahdon tulla tunnetuksi joko työni tai kirjallisuuteni kautta, en tahtoisi olla pintaliitojulkimo.

Haaveilen täydellisyydestä. Tavoittelen tai no... tavoittelin ennen täydellisyyttä. Nykyään otan rennommin. En kaipaa yhteiskunnan asettamaa muottia täydellisyydestä, vaan tahdon olla mahdollisimman täydellinen Emilia. Sellainen Emilia, joka on täydellinen. Tahdon vastata kauneusihanteitani, lukea kirjallisuutta paljon ja olla sivistynyt. Tahdon tietää maailman menosta ja olla tietoinen itsestäni ja ympäristöstäni. 

Haaveilen pelottomuudesta. Olen aikamoinen pelkuri. Tällä hetkellä minua kammottaa autokouluun meneminen. Korttiani ne eivät voi minulta viedä, mutta autokoulu on suoritettava loppuun. Jo nyt puntti tutisee ajatuksesta, että minun pitää istua haavoittuvaisena autokoulun autoon ja ajaa, kun joku arvioi minua. Yksin ja omalla autolla ajaminen on helppoa eikä oikeastaan pelota, mutta ajatuskin siitä, että epäonnistun (sammutan auton) ja että joku arvioi minua, kammoksuttaa. Haaveilen siis siitä, että tyytyisin olemaan paras mahdollinen minä enkä pelkäisi kaikkea turhaa.

Haaveilen siitä, että näen HIMin livenä. Tämä on aika kiva haave, mutta minulle riittää myös pelkkä musiikinkuuntelu ja musiikkivideoiden katselu.