Vanhoja helmiä

Tänään kuuntelin opiskelun lomassa sellaisia biisejä, joita olen kuunnellut aktiivisesti monia vuosia sitten. Oli kivaa yhä huomata osaavansa sanat, ja se, miten iho menin kananlihalle yhä niissä samoissa kohdissa kappaletta.

Rakastan Matthau Mikojanin ääntä. Muistin tämän kappaleen sanat ulkoa ja kylmät väreet vaan menivät pitkin selkäpiitä. Aivan uskomaton kappale ja mun mielestäni lyriikatkin ovat ihan kelvot. Musiikkivideo nyt ei ole mikään erityisen taiteellinen eikä monipuolinenkaan, mutta pystyy keskittymään biisiin paljon paremmin, kun ei tarvitse seurata tapahtumia näytöllä.

I'm here today so far away
But tomorrow I'll be on my way home
Things we do and things we say
Sometimes make the world look so strange
And finally I realize I'm too fortunate to cry
But everything may end today
And the tears don't ask me why

Yllätyin siitä, että muistin tämän biisinkin sanoja. Flinchin Villen ääni on jotenkin niin ihana, tosin suomen kieli hieman tökkii laulukielenä. Minun korvaani siis. Englanniksi voisin nauttia enemmänkin! Suomenkieliset lyriikatkaan eivät oikein minuun iske, mutta silti kaiken kaikkiaan ihan kelpo viisu kuunneltavaksi.

Ja täytyy myöntää, että kuuntelin tätä siksi, koska onhan tuo Ville myös hyvännäköinen. Tuppaako tämä olemaan jotain Ville-nimisten taikaa, haha?

Tunnit kuin hiekka tiimalasin hiljaa valuu pois / tunnit muuttuu vuosiksi, 
kuin ikuisuus se ois / taas kaikki sumuista on ja vaikeaa, ei edes 
ihmismieli pysty tajuamaan

V For Violencelta tuli uusi biisi ihan äskettäin, joten ajauduin myös kuuntelemaan heidän vanhempaa tuotantoaan. Tämä musiikkivideo on vähän kummallinen enkä ole ihan perillä ideasta, mutta viihdytti ainakin minua. Pidän myös biisistä kovasti. Laulajan ääni (en muista hänen nimeään nyt yhtäkkiä) on ihanaa musiikkia minun korvilleni ja tykkään ihan järjettömästi.

Can you die with smile on your face or is it life that defines how you’ll die if the monster is tamed and dead is the devil, who’s now to break your heart?

Eksynyt oon - tenttiviidakkoon

Heissan kaikki. Pidin pitkän viikonlopun kotikotona ja nyt olen taas täällä ahertamassa tenttikirjojen äärellä. Sain viikonloppunakin luettua Hårda Tider -teoksen (suomeksi luonnollisesti!), mutta on tämä kyllä aika työmaa. Siis koko tämä tentti. Olenkohan haukannut liian suuren palan kakkua tässä vaiheessa opiskelujani?

Kovasti olisi vielä luettavaa ja tentti tosiaan on perjantaina. Taisin arvioida hieman väärin oman lukemisnopeuteni ja täytyy nyt sanoa, että kiire tulee. Tuli pyllyn alla nytkin luetaan. Tämän postauksen jälkeen suljen koneen samantien ja ryhdyn lukemaan. En tiedä vielä, luenko kaunokirjallisuutta vai tutkimuskirjallisuutta, olkoon tuo valinta edes pieni hupi tähän päivään.

Tällä hetkellä tavoittelen vain läpipääsyä, voinhan uusia myöhemmin. Olisi kuitenkin kiva oikeasti osatakin jotain, mutta ei tämä rämpiminen ihan oppimiselta näytä. Aika näyttää. Olen kyllä jo huomannut, että olen kiinnostunut enemmän vanhemmasta kirjallisuudesta kuin naturalistisesta ja modernista. Ne eivät innoita minua, pitkästyttävät. Toki voin näitä kirjoja lukea, mutta modernistisen teokset ovat minulle ihan hepreaa tulkinnan tasolta.

Voi siis olla, että tällä viikolla ei tule enempää postauksia. Istun luultavasti tässä samassa asennossa vielä sillonkin, kun on aika lähteä tenttiin. Onko ihan pakko, jos ei tahdo? Valitettavasti on. Ei tässä muukaan auta! Hyvää alkavaa viikkoa kaikille, minä menen keskustelemaan Järnefeltin ja Kramsun kanssa.

Isotretinoin Actavis -tilannepäivitys

Tässä on syöty kuuria jo päälle kolme kuukautta. Leukaan lääke on kyllä auttanut. Nyt olen saanut näppylät otsani riesaksi. Mutta tällaista tämä on. Tokihan tämä harmittaa, mutta eipä sille oikein mitään voi. Pesen kasvoni huolella enkä tukahduta kasvojani liialla meikillä. Itse asiassa nyt en ole oikeastaan edes käyttänyt meikkiä. Tällä hetkellä kuvissa tilanne ei kuitenkaan ole samanlainen kuin kasvoissa - kamera vääristää aina.

Ajattelinkin kuvien avulla havainnollistaa tätä kokonaisuutta. Mehän kaikki tiedämme, että miltein kaikki kuvat Instagramissa ja muuallakin ovat siloteltuja. Kuka tahtoisi itsestään epäedustavan kuvan nettiin? 

Tässä alla on kuva, josta olen poistanut suurimmat finnit ja leikkinyt kaikenmaailman kontrasteilla sun muilla. Pisamat ovat korostuneet ja ihokin on ruskeampi.

Tässä alla taass on muokkaamaton kuva. Iho on paljon vaaleampi, finnit ovat näkyvillä ja muutenkaan en näytä mitenkään erityisen hyvältä.

Tahdon puhua tästä, koska aina ei kannata uskoa näkemäänsä. Varmasti monet kuuluisat nettijulkkikset muokkaavat kuviaan; saavat itsensä loistamaan ja hohtamaan. Itsekin teen aivan samaa. En minä laita Instagramiin kuvaa ilman filtteriä ja mietin tarkoin, minkä kuvan uskallan laittaa Facebookin profiilikuvaksi.

Tarkoitan tällä sitä, ettei edes julkkiksilla ole aina täydellistä ihoa tai vartaloa. Sitä varten turvaudutaan kuvanmuokkaukseen. Ja kukapa ei tahtoisi näyttää paremmalta? Minä ainakin myönnän, että kyllä minä vain tahdon. Toki onhan se vähän noloa, jos näyttää oikeassa elämässä aivan erilaiselta kuin kuvissa, mutta sellaista se nykyään on. Itsekin koen tarvetta näyttää kauniimmalta kuin koen olevani.

Toivon todella, että tämä kuuri tehoaisi. Iholla on niin suuri vaikutus itsetuntoon, ettei sitä pysty edes ymmärtämään.

Mitä odotan

Minä järjestän omaa sisäistä kalenteriani sillä tavalla, että seuraava etappi on aina jokin kiva tapahtuma tai asia. Niin on minusta mielekkäintä. Kesällä en kummemmin edes katsele kalenteriin, koska ei siellä mitään ole. Olisi aika turhaa kirjoitella joka päivälle lue tenttiin -merkintöjä, koska ne ovat itsestäänselvyys ja teen ne joka tapauksessa oli merkintöjä kalenterissa tai ei.

Onhan tässä monia pikkuisia etappeja koko kesän matkalta: juhlia, tenttejä ja sitä rataa, mutta ajattelin kertoa kaksi suurinta etappiani. Yksi iso juttu on tuo, että 14.08 on viimeinen kesätentti ja siten kesäopiskelut pulkassa. Uusi opiskeluvuosi kolkuttaa ovella. Tällä hetkellä luen vasta kesän toiseen tenttiin, mutta kyllä tämä urakka tästä hupenee, kun vaan jaksaa painaa. Eikä tämä nyt niin rankkaa loppujen lopuksi ole. Odotan silti kuitenkin tuota viimeistä tenttiä, sitten sekin on ohi.

Ja onhan mulla myös tietenkin synttärit samana päivänä. Mukavaa kuluttaa synttäripäivää istumalla tenttisalissa. No, en valita, koska en välitä juhlimisesta. Jos kotona menis käymään kahveilla, se riittänee vallan hyvin. Eikä tämä maaginen kahdenkymmenen vuoden ikä edes ole mikään erityinen - ikä siinä, missä muutkin.

Tähän etappiin on 51 päivää, siihen on hyvä tähdätä!

Seuraavasta etapista puhunkin mielelläni - ja vielä enemmän odotan tätä! 17.08 koittaa se päivä, kun näen mun lempibändini livenä ensimmäistä kertaa. Tätä odotan kuin kuuta nousevaa - tällä hetkellä toivon, ettei mitään peruutuksia tapahdu ja tämä yksi suurimmista unelmistani todellakin toteutuu elokuussa. Jos toteutuu niin on kyllä ehkä ikimuistoisin syntymäpäivälahja itselleni!

Tätä on vaikea selittää, mutta tää on mulle niin iso juttu, että nyt jo jännittää. Taidan jättää ripsarit laittamatta tuolloin, koska itkuparun varmaan koko keikan läpi. Siinäpähän on Emmillä sitten ihmettelemistä.

Tähän etappiin on 54 päivää!

Kolmas kerta toden sanoo

Lähdettiin tuossa 13.6 Paukin, hänen kummitätinsä ja tämän ystävättären kanssa laivalle, joka suuntasi kohti Tukholmaa. Tämä oli kolmas kerta, kun olemme Ruotsissa porukalla ja samalla kolmas peräkkäinen vuosi! Suuntana oli tällä kertaa Abba-museo, josta oltiin höpisty jo ensimmäisellä reissulla Tukholmaan, mutta vasta nyt päästin toteuttamaan sekin.

Ja varsin hienohan se Abba-museo olikin. Kylmät väreet meni jatkuvasti musiikin soidessa ja videoita katsoessa. Tehtiin myös Paukin kanssa tietovisa ja Paukki kokeili myös miksaustaitojaan. Suosittelen kyllä ehdottomasti käymään, jos Tukholmassa palloilette.

Enkä kyllä tälläkään kertaa pettynyt upeisiin maisemiin, joita Tukholma meille tarjosi. Ilma oli tosin hieman ankea, mutta viileä - juuri passeli minun makuuni! Shoppailtiin muutamissa kaupoissa ja minä tuhlasin pikkukruunuseni erääseen kivaan takkiin, jota olen havitellut jo kauan!

Käveltyäkin tuli aikamoisesta ja iltaisin kyllä uni maittoi.

Tietenkin laivalla tuli syötyä hyvin. Normaalisti esimerkiksi limsa on aina kaikkialla ihan syntisen kallista, mutta tällä kertaa pääsin itse suhteellisen halvalla lipittäessäni coca-colaa!

Ekana iltana käytiin syömässä ravintolassa - ensimmäistä kertaa elämässäni söin sekä alku, pää- että jälkiruoan. Ja se oli virhe. Ähky seurasi minua seuraavaan aamuun saakka. Alkuruokana söin lohisalaattia, pääruokana oli ihanaa lihaa ja jälkiruoaksi oli juustokakkua.

Rohkenin myös maistamaan seuraavana päivänä sushia, koska olen jo kauan halunnut koettaa, miltä se maistuu ja tykkäänkö siitä. Sekin oli virhe. Olin jo epäillyt, etten tule nauttimaan sushista ja niinpä siinä kävikin. Jätän sushin muille tästä lähtien, sillä sushista seurasi aivan järjettömän hirveä olo eivätkä makuhermotkaan tanssineet ripaskaa. Voi olla, että joku muu sushi jossain muussa paikassa voi olla hyvää, mutta tämän kyseisen paikan sushi ei ainakaan iskenyt. Uskon, että riisi sekä avokado aiheuttivat huonon oloni.

Siinäkin oli taas yksi reissu, mikä meni vallan mallikkaasti - hyvässä seurassa on aina hyvä matkustaa!

Yksittäisiä biisejä, joita olen viime aikoina kuunnellut

Välillä kuuntelen pelkästään biisejä: yleensä kuuntelen artisteja. Toki tässä on muutamia sellaisiakin, joiden esittäjiä kuuntelen useasti, mutta ajattelin kuitenkin listata muutamia BIISEJÄ.

Santa Cruz - Sweet Sensation

Joonas luukuttaa tätä autossa enkä ole voinut välttyä kuulemasta. Tykkään tästä biisistä, mutta ei se ole Santa Cruzin parhaimmistoa.

Disturbed - Inside the Fire

Muistan yhä, kun kuuntelin tätä vuonna 2012 alkuvuodesta. Tää on hyvä biisi, tykkään kovasti. Olen viime aikoina kuunnellut tätä paljon.

Heart- Barracuda

Barracudaa oon kuunnellut myös jonkin verran viime aikoina.

Nightwish - Élan

Tätä, jos mitä oon luukuttanut oikein urakalla. Enkä ole kyllästymässä. Tää biisi on ihan mahtava, monet muutkin uudelta albumilta ovat!

Kerrankin sopivat tuotteet

Päätin kerrankin vähän hemmotella itseäni. Painelin Stockmannille, koska sinne minulla on lahjakortti. Tarkoituksenani oli hakea kunnollinen meikinpohjustusvoide ja sen sainkin - mutta ostoskoriin päätyi myös muutama muu tuote. Juttelin pitkään estenomin kanssa ja etsimme yhdessä minun iholleni sopivia tuotteita. Parasta on, että nämä tuotteet pelaavat hyvin yhteen.

Ostin itselleni kunnon kosteusvoiteen, pesutuotteen ja kasvoveden. Ostin myös kesää varten kevyesti päivettävän sävyn antavan BB-voiteen. Nyt kun syön ihotautilääkkeitä, on pakko kiinnittää ihon hyvinvointiin muutenkin enemmän huomiota kuin ennen. Minulla on oltava hyvää aurinkorasvaa, koska lääkkeet saavat ihoni palamaan helpommin (ihan kuin se ei ennen olisi palanut). Muutenkin tuntuu hyvältä ajatukselta alkaa hoitamaan ihoa kunnolla jo tässä iässä.

Fabbes Cafe -kahvihetki

Instagram: @emiliasantra

Vietettiin ihana kahvihetki keskiviikkona Katrin ja Merin kanssa. Fabbes Cafe sijaitsee Tuomiokirkon ja yliopiston tuntumassa. Tunnelma kahvilassa on ihana ja sisustuksesta pidin itse ainakin todella paljon. Kahvikin oli hirmu hyvää! Palvelukin oli todella loistavaa ja henkilökunta oli ystävällistä. Suosittelen kaikkia kokeilemaan! Myös kuvassa näkyvä korvapuusti oli ihanaa - eikä ollut kyllä tyyris reissu! Tarjolla on myös kakkuja, sämpylöitä ja piirakoita, jogurttiakin! Jokaiselle jotakin.

Katrin kanssa tutustuttiin vappuna, ja Katri on kyllä ihan huikea persoona. Mentiinkin Merin ja Katrin kanssa kahvilareissun jälkeen vielä jokirantaan istuskelemaan. Istuskeltiin nurmikolla auringonpaisteessa puhuttiin kaikenlaista. Oli kyllä ihan huippu iltapäivä!

//I had a nice little coffeebreak with Katri and Meri. We went to Fabbes Cafe which is located near Turku Cathedral. I really loved everything in that cafe - the decoration and the food. 

My Instagram is @emilisantra - please, feel free to follow me!

Tenttipaniikki ja muuta höpötystä

Tämä, jos mikä on turhauttavaa. Ärsyttää niin paljon. Huomenna on tosiaan tentti. Olen kyllä valmistautunut, mutta en tiedä yhtään, mistä huomenna voitaisiin kysyä. En osaa yhdistellä lukemaani tutkimuskirjallisuutta kaunokirjallisuuteen enkä enää muista jo kadonneen tenttiarkiston kysymyksiä. Pelottaa, että mokaan ja pahasti. Se harmittaisi, koska olen kuitenkin lukenut. Tehnyt isot määrät miellekarttoja ja muistiinpanoja. Tuntuu, etten muista enää ollenkaan lukemaani. Saatika että osaisin soveltaa lukemaani tietoa. Kyseessä on yleisen kirjallisuuden historian tentti. Jännittää oikeasti. Huomenna aamulla ei luultavasti. Parhaani olen tehnyt. Toivottavasti nyt läpi pääsisin. 

Tänään olen tosiaan lukenut tenttiin, tai no, kertaillut. Vähän tehnyt vielä muistiinpanoja ja selaillut. Kahden-kolmen maissa tein ruokaa ja syötiin. Menin joksikin aikaa parvekkeelle käymään läpi muistiinpanojani. Aurinko porotti ihanasti, mutta tuuli oli vielä aika vilpoisa. Iltapäivästä lähdettiin Joonaksen kanssa vielä kävelylle. Kävelyn päätteeksi suunnattiin vielä Prismaan ja sitä kautta kotiin.

Loppuillan ajattelin kaunistella itseäni. Teen vaikka ihokuorinnan, laitan värimaskia hiuksiin ja läträän kaikilla kivoilla rasvoilla ja tuotteilla. Ehkä lakkaan kynnetkin.

Isotretinoin Actavis - takapakkia

Huhhuh, nyt kyllä ketuttaa! Viikonloppuna naama puhkesi oikein kunnolla kukoistukseensa. Olen ollut kaksi viikkoa miltei koko ajan meikittä, mutta silti naama protestoi jotakin. Tällä kertaa leuan lisäksi iskunsa sai hiusraja ja silmien ympäristö/otsa. Harmittaa ihan hirveästi, koska olin jo luullut, että ollaan menossa parempaan suuntaan.

Olin aluksi ehkä hieman liian optimistinen - jostain syystä kuvittelin, että muutamalla kuukaudella tämä rauhoittuu ja saan sen tasaisen, virheettömän ihoni takaisin. Siinä mentiinkin metsään. Olisi vain pitänyt uskoa lääkäriä, joka sanoi, että minun iho-oireeni ovat vaikeat. Eivät ne minusta siltä näyttäneet, mutta taidan kyllä uskoa 20 vuoden ammattilaista. 

En tiedä, kuinka kauan syön tuota kuuria, mutta aion kyllä jatkaa. Isoimmat näppylät ovat kadonneet ja se on hyvä. Välillä tulee muutamia isompia, mutta ei samanlaisia kuin kuukausia aiemmin. Ihoni kunto riippuu kyllä paljon hormonitoiminnastani, se on varmaa. Normaalisti kesäisin ihoni on parempi, joten täytyy ulkoilla paljon tänä kesänä. Ja käydä uimassa, sekin on usein auttanut ihooni.

Huulia ei tarvitse enää rasvata koko ajan, kuivumiseen on jo tottunut. Ihoni ei ole mikään erityisen kuiva, eikä sekään vaadi rasvausta kuin aamuin ja illoin. Jos pesen kasvoni, rasvaan ne myös. Kädet eivät ole kuivuneet eikä muualla oleva iho. 

Selkä on kipuillut, mutta se saattaa johtua jostakin muusta. Lonkat tosin ovat kyllä kipeät koko ajan, samaten polvet. Nekin voivat toki johtua virheasennoistani. Ei ole kuitenkaan mikään erityisen paha, kyllä sen kestää hyvin. Hikoilu sen sijaan vaan yltyy! Hikoilen nytkin tätä kirjoittaessani. Senkin kestää, mutta on se välillä vähän inhottavaa!

School's out for summer. School's out forever

Katselen tässä H&M:n verkkokauppaa, vaikka pitäisi avata tenttikirjat. Haaveilen jo viikonlopun laivareissusta, haaveilen uudesta kevyestä kesämekosta. Mieli on todellakin kesälomalla, vaikka kyllä opiskelen samalla. Joka aamu on ihanaa avata verhot ja nähdä aurinkoinen maisema. Okei, joskus sataa ja on sumuista - sekin on ihan ookoo minulle.

Ensimmäinen taantuminen opiskelussa on nyt. Sain viikonloppuna kyllä luettua tutkimuskirjallisuuden, mutta nyt kaunokirjallisuus tökkii ja pahasti. Olen kyllä lukenut paremmin kuin kuvittelin. Uusin kiinnostukseni ovat näytelmät. Varsinkin Ibsenin Nukkekoti oli todella miellyttävä yllätys! Ja jos nyt totta puhutaan niin olihan se Don Quijotekin ihan jees - muut ovat kyllä olleet sitten sieltä, minne aurinko ei paista. Kyllä, puhun teistä Jumalainen näytelmä ja Ylpeys ja ennakkoluulo (jota olen edennyt kaksi sivua). 

Harmittaa myös, että tenttiarkisto on suljettu enkä tiedä yhtään, mitä saan vastaani perjantaina. Toivottavasti sellaisia kysymyksiä, joita muistan nähneeni sivustolla. Noh, ainakin olen yrittänyt! Ja voihan sitä aina uusia sitten myöhemmin, jos meneekin huonosti.

Käytiin tänään kaupassa ja muutaman tunnin sisällä pitää ryhtyä ruoanlaittoon. Teen ensimmäistä kertaa itse lihapullia, joten saas nähdä, miten onnistuvat! Ilta onkin pyhitetty opiskelulle. Itse asiassa nytkin minun pitäisi opiskella, mutta ajattelin kuitenkin kirjoittaa ensin lyhyen postauksen.

Kirjallisuuden opiskelijan tunnustukset

Ajattelin paljastaa teille kirjallisuuden opiskelijan salaisuuksia. 

Usein opiskelusta annetaan siloteltu kuva, mutta jos minä kerron, mitä me oikeasti tehdään. Paljastan myös muutamia omia kirjallisuussalaisuuksiani, joita en ole kehdannut ääneen sanoa. 

Mitä kirjallisuuden opiskelijat sitten tekevät? Mitä minä teen.

Istuvat kirjastossa, esteettinen teekuppi vierellä. Baskeri vinossa päässä ja edessä haalistunutta kirjoituspaperia. Tiiliskivenpaksuiset kirjapinot hallitsevat pöytää. Minä ainakin istun pieruverkkareissa kotona lukemassa jotakin haudanvakavaa tutkimuskirjallisuutta ja vieläkin kuivempaa romaania. 

Rakastavat keskustella kirjallisuushistorian kiemuroista ja osaavat nimetä kaikki suomalaisen kirjallisuuden merkittävät henkilöt. Hyvä, kun osaan sanoa edes muutaman kirjailijan ja teoksen. Niiden syvemmistä merkityksistä en osaa keskustella, koska uskon, että minut naurettaisiin koko juttutuokiosta ulos.

Nauttivat siitä, että saavat hautautua kirjapinojen keskelle ja lukea kirjoja yö myöhään. Minä nautin siitä, kun saan lukea kerrankin kirjan, josta pidän ja jonka olen itse valinnut. En mitään, mikä on PAKKO lukea tenttiin tai luennolle. En ole lukenut kouluvuoden aikana yhtäkään ylimääräistä kirjaa, koska ei ole ollut pakko. Toukokuussa luin muutaman ihan oma-aloitteisesti, se oli mukavaa.

Rakastavat tulkita kirjojen teemoja. Hell no. Miksi tulkinta ei voisi lukea jo vaikka ensimmäisellä sivulla niin ei tarvitsisi aina miettiä niin kovasti. Sama runojen kanssa! Missä ovat runoilijat silloin, kun pitäisi ymmärtää jonkun runon teema? 

Kerron muutaman salaisuuden. Minä inhoan muutamia klassikoita. Sinuhe Egyptiläinen on niin hirveä, etten voi edes millään muulla sanalla kuvata. Juhannustanssit ja Saarikosken runot saavat minut yökkimään. En voi sietää runoja, joissa on konkreettisia sanoja. 

Minusta tuntuu, etten ole tyypillinen kirjallisuuden opiskelija. Onko noloa myöntää tässä vaiheessa, ettei kirjallisuus ole minun maksimaalisin intohimoni? Olen suorittamassa ammattia ja tämä tuntuu olevan helpoin väylä. Tahdon opettajaksi, kirjallisuuden ja äidinkielen opettajaksi. Ala tuntuu hyvältä, mutta en ole suhtautunut intohimoisesti kirjallisuuteen. Jos voisin päättää, niin en lukisi kasapäin kuivaa tutkimuskirjallisuutta enkä törkeän paksuja romaaneja. Jos minä saisin päättää, lukisin vain näytelmiä ja runoja - miksikö? No koska ne ovat helppolukuisia!

Olen mukavuudenhaluinen, mutta teen kyllä työni opiskelun eteen. En vain nauti siitä, että luen tenttiin romaaneja, jotka eivät kiinnosta minua - vaikka niiden kirjallisuushistoriallinen arvo olisikin suuri. Miksi opiskelun pitäisikään olla nautittavaa?

/ I have confessions to make as a literature student. I'm not one of those students who love to sit in a library in the middle of piles of books. I do not love to analyse motifs or discuss about squiggles of literary history. I hate to read those tiresome novels - not to mention the research literature.

Kesälomille lompsis - eiku miten se mahto mennäkään?

Jes! Nyt on opiskeltu se 9 kuukautta ja ansaittu kesäloma edessä. Ajattelin alkuunsa jo, etten todellakaan aio opiskella yhtenäkään kesänä. Ellei ole pakko. Enpä tullut ajatelleeksi, ettei Turusta saakkaan niin vain kesätöitä. Ei ainakaan, jos vastassasi on tuhat muuta hakijaa, joista sadoilla saattaa olla työkokemusta kyseisestä työstä. Siinä vaiheessa tämä likka saa jäädä paukuttelemaan henkseleitään. Ja ryhtyy siksi opiskelijaksi kesän ajaksi. 

Tosiaan, edessä on kahden kuukauden opiskelurupeama. En ole vielä täysin varma, montako kurssia suoritan. Tai siis, teenkö vielä jonkun ylimääräisen kurssin suunnittelemieni lisäksi. Pohdiskelenkin tässä samalla kaikkia suorittamisvaihtoehtoja. Tentti, tenttiakvaario? Tenttiakvaario kuulostaa hyvältä - ei ainakaan ala ranne särkeä kirjoittamisesta.

Toisaalta mietin myös tätä opiskelua siltä kannalta, että valmistuminen lähenee hiljalleen. Hiljalleen ja hiljalleen, onhan siihen vielä vuosia, mutta kuitenkin. Olenkin tässä tsempannut itseäni syksyä varten - silloin painetaan hommia niin paljon kuin pystyy. Tahdon valmistua ajoissa enkä huhkailla mitään muuta. Pääpiste on opiskelussa. En tahdo, että joudun yllättäen menemään töihin muutamaksi vuodeksi opiskelujen ohelle (ja lykkää samalla valmistumista) vain koska lusmuilin. Ensi vuonna tavoitteena on todellakin se yli 60 op. Ja voi olla että se onnistuukin - jos vain yritän ja tsemppaan itseäni tarpeeksi tavoitteeseeni.

Ensimmäinen vuosi takana ja vähän jäi kaivertamaan se 55 opintopistettä. 60 olisi ollut se tavoite. Toivon todella paljon, että saisin ensi lukuvuonna sivuaineen, jotta saisin sieltä heti lisää opintopisteitä. Toki kansainvälisyysopinnot, virkamiesruotsit yms. lisäävät pistetiliä, mutta eivät niin huomattavasti.

Mitä minä tahdon sivuaineikseni? Suomen kieli olisi oikea lottopotti. Aion hakea suomea sivuaineeksi kuin myös pohjoismaisia kieliä. Venäjääkin ajattelin ottaa sivuun, ehkä vasta tammikuun puolella. En ole kiinnostunut muista taiteen tutkimuksen sivuaineista, koska en usko, että ne ovat minua varten. 

Suunnitelmani ovat siis...? Suunnitelmiini kuuluu kirjaimellisesti perse ruvella opiskelu. Okei, ei välttämättä niin kirjaimellisesti. Tai miksei? En koe oman alani opintojani kuormittavina tai erityisen stressaavina. Aikaavieviä? Kyllä. Stressaavia? Njäääh. Toki välillä ovat istumalihakset koetuksella, kun väkerrän muistiinpanoja tunnista toiseen keittiönpöydän ääressä, mutta sitä se on. Pystyn haistamaan opintopisteet opintorekisterissäni. Minua ei niinkään suoraan sanottuna kiinnosta nauttia opiskelijaelämästä; tulin lukemaan itselleni ammatin ja se on päätavoitteeni. Prioriteetti numero uno koko opiskeluaikanani. Tällä hetkellä olen aika määrätietoinen asiasta ja tahdon todellakin onnistua. Onnistuminen tarkoittaa sitä, ettei valmistumiseni siirtyisi liikaa. Tahdon yrittää siihen viiden vuoden tienoille, mutta voi olla, että menee kuuteenkin. Sen näkee sitten, nyt on nyt.

Nyt opiskellaan niin, että oksat pois!

/Now I have studied for 9 months in Turku University and I'm definitely ready for holidays. Or not. Because I did not get a summerjob, I have to study the whole summer. Sounds boring, eh? I thought so too, but now I think differently. I have decided to take this as a challenge - I want to graduate in time and this will definitely help me a lot.

I have been thinking this quite a lot and understood that I will and I can do better. Next year I want to achieve those 60 course credits (or even more). This year I only managed to get 55. And it really bugs me! I also have a another reason to study hard (and quickly) - I do not want to work while I'm studying. Why is that? Because I do not want to slow down my studies.

My plans for the future (next year and so on...) is to study my ass of. Hopefully not literally. I want to challenge myself and really do everything I can to graduate in time. I do not think that my studies are stressful - no. Although they do take time. My goal is to graduate in time. I'm here to study for my dream-career. And it takes time; lots of sweat and tears, I guess.