Ja faktahan se on. Ei tässä elämässä kukaan välty väistämättömältä. Siksipä aloinkin miettimään, mitä voisin tehdä jo nyt toisella tavalla, jotta elämän loppumetreillä voisin olla tyytyväinen elämänkaareeni. Takana on kohta jo 20 vuotta, toivottavasti aika paljon on vielä edessä.
Olen käymässä kotikotona ja avasin tietokoneen selatakseni kirjallisen asiaviestinnän dioja. Huomenna on tentti, johon olen lukenut tasan kaksi minuuttia. Eikä minua edes sen kummemmin stressaa, koska a) kaikki joutuvat käymään tämän kurssin ja b) ketään ei kiinnosta kuolinvuoteella, miten se kirjallisen asiaviestinnän pakollinen kurssi meni. Vanhempana saattaa harmittaa, ettei nauttinut elämästä täysin rinnoin. Varsinkaan opiskeluaikana, joka on tituleerattu ihmisen ja nuoren parhaaksi ajaksi. Miksi stressata sellaista asiaa, jolla ei ole pidemmän päälle mitään merkitystä elämässäni?
En ole koskaan stressannut esityksistä, mutta tietenkin aina vähäsen jännittää. En kuitenkaan menetä yöuniani koskaan koulujuttujen vuoksi. En panikoi tenttejäkään enää, koska siihen ei ole tarvetta. Teen parhaani. Tahtoisin myös sanoa, etten ole kilpailuhenkinen, mutta siihen en vielä pysty. Kyllä minä vertailen päässäni arvosanojani muiden saamiin tuloksiin, mutta nyt ryhdyn miettimään, hyödynkö siitä yhtään mitään. En toisaalta kyllä myöskään kehuskele tuloksillani, koska tiedän, ettei moni siitä pidä. Itse en ainakaan. En ole koskaan pitänyt yltiömäisestä itsevarmuudesta ja itsekehusta, koska minua harmittaa niiden puolesta, joilla ei mennyt yhtä hyvin. Siksi pidän mielelläni tulokseni itselläni - kerron, jos joku sattuu kysymään.
Olen muuttunut viimeisen puolen vuoden aikana. En jaksa stressata enää. Miksi tuhlata niin paljon aikaa johonkin niin turhaan asiaan kuin yltiömäiseen stressaamiseen ja panikoimiseen? Toki välillä pieni stressi on hyväksi - paineen alla toimin parhaiten, mutta en usko, että kukaan hyötyy järjettömästä stressistä. En enää itke työn määrää enkä mieti asioita kuukautta etukäteen. Toki opiskelen yhä paljon, mutta en samalla pakotuksella ja sydän stressistä hakaten.
Mikä tämän postauksen tarkoitus oli? Saada sinut miettimään, stressaatko turhasta ja liikaa? En edes itsekään tiedä, tuntui vain hyvältä ajatukselta kirjoittaa postaus aiheesta, joka on minulle hyvin läheinen.
Elämästä ei tosiaan selviä hengissä! :D Kiva, että sä oot vähentänyt stressaamista, koska eihän siitä oikeasti juurikaan hyötyä ole. Pieni paine voi ajaa eteenpäin, mutta liika on aina liikaa. Toisille arvosanat ovat tärkeämpiä kuin toisille, mutta pääasia on, että ymmärtää kurssilla opeteteltuja asioita, ja tuntee oppineensa jotakin. Ja joihinkin kursseihin vain jaksaa laittaa enemmän energiaa kuin toisiin. Kaikkiin ei tarvitse panostaa niin täysillä, mutta elämään pitää!!
VastaaPoistaNiinpä! Toisille arvosanat ovat tärkeitä, minullekin jotkut, mutta en jaksa sen suhteen stressata enää. Niin kauan riittää, kun olen itse tyytyväinen ja pääsen kaikista läpi :) Ja joihinkin kursseihin laittaa enemmän energiaa kuin toisiin ja niin onkin järkevää, sillä jos kaikkiin panostaisi samalla tavalla, palaisi loppuun...
Poista