perjantai 27. helmikuuta 2015

Mitä kaikkea olen puuhaillut viime aikoina

Ihan kuin ei olisi tullut selväksi, että nyt pukkaa kouluhommia. No, pahin on takana, sillä just äsken lähetin kirjallisuushistorian esseeni ja jo tunteja sitten rustasin viimeisen pisteen estetiikantenttiin. Nyt vaan englantia opiskelemaan, mutta sen aika ei ole ihan vielä. Viikonlopun saa vielä hölläillä. Koulussa en ole kylläkään joutunut käymään paljoa viime aikoina. Meidän oppiaineesta leikataan ensimmäisenä rahoja ja kontaktiopetus on aika vähäistä varsinkin nyt, kun ollaan jo siirrytty aineopintoihin. 

Ja tosiaan, oltiinhan me torstaina Oscar-bileissä. Bileissä oli ihan hauskaa, mutta onnistuin kylmettämään itseni Showroomin jonossa - tuloksena kolmen päivän nuhakuume. Eipä ole ollut erityisen mukavaa, mutta nyt ollaan voiton puolella. No, kipeilyn ohella olen vain ollut ja sain viimeinkin itseni raahattua lääkärille erinäisten oireiden vuoksi. Tänään olin verikokeissa, koska lääkäri passitti ja keskiviikkona pitäisi sitten tulla soittoa. Mistään vakavasta ei ole kyse, kunhan haluan tietää, onko kaikki ok!

Olen kanavoinut nyt energiaani (vähäistä) siivoamiseen ja kaikkeen muuhun. Nautin imuroinnista ja se on kyllä sellaista hoitoa sielulle, ettei mitään rotia. Tänään olen kyllä myös pohdiskellut tätä mekkoskandaalia - onpahan sekin huvitusta.

Mutta eipä tässä muuta! Jälleen kerran tylsä postaus pelkästä minun elämästäni, mutta tällaista tämä nyt tuppaa olemaan.

torstai 26. helmikuuta 2015

En voi hyvin

En ainakaan sillä perusteella, että istun monta tuntia selkä vääränä tekemässä muistiinpanoja estetiikan tenttiin. Esseekin pitäisi palauttaa huomenna. Ensi viikolla saan pakertaa englannintehtävien kanssa. Mitä vielä... Ai niin, se referaattikin pitäis tehdä. Niin paljon hommaa, mutta niin vähän aikaa. Kyllä se tästä, ehkä.

No joka tapauksessa kouluhommia piisaa ja niistä mun elämä koostuu tällä hetkellä. En ole ehtinyt ottaa edes kuvia blogia varten enkä kyllä haluakaan jakaa täälä koko ajan pelkästään kuvia tenttikirjoista. Ehkä skarppaan sitten kun saan alta pois nämä kouluvelvollisuudet. Ensi viikko onkin ylipäätään opetuksesta vapaa ja saan hetkeksi edes rentoutua!

En voi hyvin.

Nyt otan todellakin itseäni niskasta kiinni ja teen kiltisti kaikki, mitä minun täytyykin. Oikealla asenteella pääsee aika pitkälle, olispa mulla ollut tämä asenne kaksi viikkoa sitten. Tenttiä edeltävänä iltana ei kamalasti naurata, että on ihan pirusti luettavaa ja esseekin vasta alkutekijöissä. En kuitenkaan valita, unelma-ammattia kohti tässä porskutellaan!

Kyselkäääää jookosta kookosta tai en tee vastauspostausta ollenkaan! :D

keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Mitä minä yleensä mietin?

Kaikkeahan sitä tulee aina mietittyä, mutta ajattelin vähän koota yleisimpiä ajatuksiani. Ajatuksia, joilla on ollut iso osa mun ajattelutoiminnassani viime aikoina!

Tentit/esseet/koulujutut
Mietin aika paljon sitä, miten ehdin lukemaan ja kirjoittamaan. Pohdin paljon sitä, miksi jätän lukemisen viime tippaan tai miksen vain yksinkertaisesti jaksanut lukea silloin edelliskerralla enemmän. Mietin aika paljon koulujuttuja, onhan se aika ymmärrettävää. En pohdiskele koulujuttujen sisältöjä muuta kuin niitä tehdessäni - eli en saa yhtäkkisiä oivalluksia Kantin kauneuskäsityksestä ollessani suihkussa vaan koulujutut (varsinkin tylsät) jäävät siihen tietokoneen PowerPointin näytölle, kirjan sivuille ja opiskelumielentilaan. Jotkut mielenkiintoiset asiat, kuten runot, saattavat mietityttää myöhemmin, mutta se on vain kivaa. 
Mietin paljon sitä, miten pärjään kyseisissä tehtävissä. Alitanko tasoni selvästi, kuulostanko nyt liian tyhmältä ja sopiiko tämä ilmaisu tähän? Mietin liikaa aloituksia ja lopetuksia ja stressaan turhaan siitä, missä järjestyksessä aion käsitellä aihettani. Meidän oppiaineemme esseet ovat suhteellisen vapaita ja siksi olikin kauhea shokki kirjoittaa kirjallisen asiaviestinnän esseetä, jossa ei saanut olla meidän alamme rönsyileviä ilmaisuja eikä muutakaan hauskaa.

Jumpat/muut menot
Mietin myös suhteellisen paljon kaikkia koulun ja opiskelun ulkopuolelle jääviä tapahtumia ja menoja. Minulla on rutiinina käydä pumpissa ja zumbassa, mutta ei se helppoa ole. En usko, että koskaan tulen mielelläni lähtemään jumppaan sunnuntai-illalla. Jos jumpat olisivat aamulla, olisi minulla vähän eri ääni kellossa. Inhoan, jos pääsen tulemaan kotiin vasta myöhään, pimeällä. Ehkä kesän lähestyessä sekin helpottaa, mutta joka tapauksessa en usko, että tulen koskaan olemaan sellainen ihminen, joka vaatii liikuntaa pitääkseen päänsä ja ajatuksensa selvänä. Ehkä enemminkin jumpan skippaamisesta tuleva "morkkis" pakottaa jumppaamaan. Who knows?

Muut menot... Olimme Oscar-bileissä ja se on mulle jo iso juttu. En normaalisti tykkää mennä minnekään, koska 1. kaikki alkaa niin myöhään ja 2. haluaisin kotiin nukkumaan, mutta milläs menet kotiin yöllä, kun bussit ei kulje. Taksikin tulee kalliiksi.

Ja tietenkin mietin paljon henkilökohtaisia juttuja, mutta ei ne pyöri samanlaisia ajatuksina kuin yllämainitut!


maanantai 23. helmikuuta 2015

Kipeilyä


Istun kotikodin huoneeni epämukavalla tuolilla (johon mun takapuoli ei mahdu kunnolla, koska tää on Paukin vanha tuoli) ja yritän saada aikaan koulujuttuja. Tulevan perjantain estetetiikan tentti kuumottelee, samaisen päivän esseenpalautus myös. Aamulla heräsin ilmottautumaan yhdelle kurssille ja samalla tutkiskelin opinto-opasta ja löysinkin ensi periodiin mukavia uusia kursseja! Tää kaikki kuulostaa muuten ihan normaalilta arjeltani, mutta ainoastaan ikävän tästä tilanteesta tekee se, että vilustutin itseni Oscar-bileissä ja mulle nousi kuume. 

Oon tässä kärvistellyt jo muutaman päivän kuumeessa ja totesin, että oon ainakin tämän päivän vielä täällä kotikotona toipumassa. Huomenna ehkä palaan takaisin kerrostalomiljööseen tai sitten vasta keskiviikkona; en tiedä vielä tarkalleen! Onneksi en ole lusmunnut liikaa miltään luennoilta ja onneksi meillä on tällä hetkellä aika vähän kontaktiopetusta, ei tarvitse potea kamalaa syyllisyyttä poissaoloista.

Normaalisti mun ruumiinlämpö on 35.5 ja nyt kuume huitelee välillä jopa 38 ja puolta. Aika väsynyt olo, mutta pahinta tässä on tämä yskä ja kamala räkätauti. Kuumetta nukkuisi mielellään pois, mutta kun nenä on tukossa ja yskään meinaa kuolla. Onneksi tänään on kuitenkin jo suhteellisen hyvä päivä. Tunti sitten oli 36.1, mutta se nousee hiljalleen. Olo on kuitenkin parempi kuin moneen päivään, joten jaksan myös vähän opiskellakin! 

Periodikin vaihtuu pian ja havahduin siihen, että kas... se onkin viimeinen. Ensimmäisen yliopistovuoteni VIIMEINEN periodi. Aika menee kyllä aika nopsaan ja tuntuu, etten ole tehnyt paljon mitään. Mutta numerot näyttävät muuta; opintopisteet ja kurssiarvosanat. Olen pärjännyt suhteellisen hyvin fuksiksi ja toivon, että ehkä ensi vuonna saisin ensimmäisen viitoseni jostakin. Opintopisteitä kertyi myös ensimmäiseltä kahdelta periodilta 29 opintopistettä, mikä tarkoittaa melkein 15 op per periodi. En taida päästä 60 opintopisteen tavoitteeseeni, mutta ei se haittaa! Ensi vuonna kirin niitä sitten kiinni :)

Mutta nyt alan lukemaan estetiikkaa. Mikäli tahdotte, voitte piristää minua ja kysellä (myös kysymyspostauksessa) minulta ask.fm:ssä http://ask.fm/emiliasantraliisa

torstai 19. helmikuuta 2015

Oscars for me

Valmistaudun tällä hetkellä Oscar-juhliin, jotka järjestetään illalla. Kanta ry ja Kritiikki ry järjestävät nämä (jo minua innostavat!) pippalot ja uskon, että puitteet tulevat olemaan varsin mahtavat. On kuulemma punaista mattoa ja valokuvaajia - en malta odottaa. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan oon innoissani jostakin tapahtumasta. 

Lähdenkin Siirin luokse piakkoin ja luvassa on leffaa ja kaunistautumista monen monen tunnin ajan. Ollaan päätetty voittaa keinolla millä hyvänsä ja toivottavasti niin tapahtuukin. No, ei se haittaa vaikka voitto menisi sivu suun - on silti kivaa pynttäytyä ja tuntea olonsa elokuvatähdeksi hetken ajan!

Mikäli tahdotte, voitte seurata illan tapahtumia hashtagilla #oscarbileet! 


10985932_1060659700626945_7040730838797547563_n

tiistai 17. helmikuuta 2015

Jälleen on teidän kysymystenne vuoro

Pitkästä aikaa ajattelin pistää pystyyn kysymyspostauksen! Itse tykkään lukea paljon muiden toteuttamia kysymyspostauksia, joten on aika luonnollista, että itsekin tykkään tehdä näitä. 

Tiedätte kaikki idean: te kysytte, minä vastaan. Kaikkea saa kysyä (ja yritän vastata parhaani mukaan), okei, hyvän maun rajoissa. Tai saahan kaikkea kysyä, mutta vastausta ei välttämättä saa. 

Kysykää vaikka ylipäätään mun elämästä, kysykää kavereista tai vaikka siitä, että minkä merkkistä vessapaperia meillä on, mutta kunhan kysytte!

Kysely alkaa NYT ja päättyy 10.3

PicMonkey Collages

maanantai 16. helmikuuta 2015

Kaunis aamu

Rakastan sitä, kun voin herätä auringonpaisteeseen. Noustiin Joonaksen kanssa vasta kymmenen maissa, tehtiin rauhassa aamupalaa ja oltiin vain. Joonas soitti kitaraa ja minä hörpin pöydän ääressä aamukahvia. Mukava aamu, koska ei ollut kiire mihinkään. Joonas lähti kaverilleen ja minä saan opiskella rauhassa tenttejä varten, kirjoitella esseitä ja lukea. Omaa aikaa, vaikkakin opiskelun parissa.

Aina ennen kuin alan opiskella, mun on pakko siivota. En kestä, jos pöydällä on likaa tai lavuaarissa tiskejä - on pakko siivota. Nyt siivosin, pesin hieman pyykkiä ja voin aloittaa opiskelun rauhassa. Ihastelen tässä samalla myös tulppaaneja, jotka Joonas osti mulle eilen. 

ma 004

Mulla ei oo maanantaisin koulua, joten pystyn pyhittämään koko päivän opiskelulle, rentoutumiselle ja omalle ajalle. Ei tarvitse hosua eikä herätä aikaisin. Saan nauttia aamukahvin rauhassa, tehdä hyvää ruokaa ja vain ihmetellä.

Kevät ja aurinko tekee ainakin mun energiatasoille ja mielialalle todella hyvää. Aurinko saa mut hymyilemään ja jaksamaan.  Pikkuhiljaa tämäkin periodi on ohitse ja viimeinen periodi alkaa. Tulossa on paljon itsenäistä opiskelua, mutta uskon sen onnistuvan helpommin ihanassa kevättunnelmassa. Ehkä perustan taas vaihteeksi opintopiirin ja luen Siirin kanssa Sirkkalassa. En tiedä vielä, mitä tuleman pitää, mutta kevät on ainakin täynnä opiskelua ja toivottavasti tulossa on myös onnea kaiken, kuten kesätyönhaun suhteen!

ma 009

Häpeäpilkkuni, osa uno

Minulla on monia musiikillisia häpeäpilkkuja, eräänlaisia luurankoja kaapissa. En myönnä kenellekään, että yön (iltapäivän) pimeinä tunteina, kuuntelen fiiliksissä näitä biisejä. Useimpia biisejä saatan kuunnella siksi, että kuulen niitä bussissa ja ne jäävät soimaan päähäni. Toinen syy voi olla zumba tai dancefit tai mikä tahansa. Joskus jopa Spotify-mainokset.

Paljastan teille nämä kappaleet, joiden kuuntelemista en mainosta, koska enhän minä voi rikkoa minun musiikki-imagoani.

sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Tämän viikon soitetuimmat!

Ajattelin listata muutaman biisin, joita olen tällä viikolla oikein urakalla kuunnellut! Tykkään itse ainakin keskustella paljon musiikista ja ylipäätään ottaa selvää, millaista musiikkia muut kuuntelevat, joten here you go.


lauantai 14. helmikuuta 2015

Kaikista vuosista kiitos

Eilen oltiin katsomassa, kun Paukki tanssi wanhojen tanssinsa. Omista on jo kaksi vuotta ja torstaina pistinkin nostalgisista syistä tanssiaismekkoni päälleni. Se tuntui aika kivalta - olisin valmis tanssimaan wanhat vaikka heti huomenna uudestaan! Kun palattiin illalla kotiin, ryhdyin miettimään, että mitä kaikkea hienoa itselle on tapahtunut viime vuosina. Vasta nyt, kun kaikkia asioita ja tapahtumia ryhtyi luettelemaan, aloin ymmärtää, että varsinkin lukiossa tapahtui paljon ihania asioita.


Alla olevassa kuvassa on vain neljä isointa tapahtumaa lukioajalta: Wanhat, penkkarit, lakitus ja matkakurssimme Portugaliin. Neljästä tapahtumasta on niin paljon muistoja ja kuvia, etteivät kaikki ihanat tapahtumat ja koetut hetket unohdu ihan hevillä.


PicMonkey a

Kaikkein hienointa on kuitenkin se, että mulla on yhä ne samat ystävät rinnallani, joiden kanssa kävin lukiota ja yläastetta. Yksi on kekkuloinut mukana jo päiväkodista. Uusia ystäviä kertyy matkan varrella, mutta kyllä nämä tietyt ovat kaikista rakkaimmat. Perjantaina oltiin katsomassa wanhoja Marin ja Jennin kanssa ja oli kyllä kivaa jutella molempien kanssa pitkästä aikaa. On niin ihanaa huomata, että nämä ihmiset ovat todellakin niitä, joiden haluan pysyvän elämässäni pitkään. Emmin luona olin kahvilla juuri viime viikolla, katseltiin surkeaa kauhuleffaa (jonka aikana kuitenkin piti peittää silmät) ja juotiin kahvia.

Abi 69 päivää jäljellä -show oli mahtava ja oli järjettömän hauskaa. Yhteiset eväsretket juhlasaliinkin ovat yhä tuoreena muistissa. Lukio on oikeesti ihanaa aikaa, joten kehotan kaikkia lukiolaisia nauttimaan siitä. Kolme vuotta on hävyttömän lyhyt aika, sen ymmärtää vasta nyt, kun kaikki on jo ohi. Vaalikaa jokaista kurssia ja hetkeä.

torstai 12. helmikuuta 2015

Takaisin ruotuun

Havahduin eilen siihen, että ei piru sentään - mullahan on tulossa estetiikan tentti ja kirjaa en ole lukenut edes puoliväliin. Englannin esseekin pitäisi tehdä, kuten myös kirjallisuushistorian. Kirjallisen asiaviestinnän tenttikin hönkii niskaan. Missä vaiheessa kasasin itselleni sellaisen työmäärän? Enkö osaa hajauttaa töitäni ja tehdä kaikkia sopivassa tahdissa sopivassa suhteessa? En ilmeisesti.

Olen ollut kipeänä muutaman päivän, pikkuflunssa vaivaa. Olen vain maannut sohvalla, vaikka repussa kummittelevat niin koulukirjat kuin muutkin tehtävät. Olen siinä mielessä onnekas, että minulla on vielä aikaa. En ole palauttanut mitään myöhässä, mutta minulle tällainen "laiskuus" tuntuu kummalliselta. Olen aina ollut täsmällinen ja ahkera, mutta entäs nyt. Nyt alan lukemisen sijaan imuroimaan, teen ruokaa kun pitäisi kirjoittaa esseetä ja käyn pumpeissa ihan vain paetakseni koulukirjoja. 

En tiedä, mikä minua vaivaa, mutta nyt jos koskaan on minun aika tarttua itseäni niskasta kiinni ja palata takaisin ruotuun. Estetiikan tentistä minulla on niinkin kunnianhimoinen tavoite kuin läpipääsy: ihan oikeasti, muuta en tavoittele. Kirjallisuushistoriasta tavoittelen suhteellisen hyvää numeroa, mutta siihen aionkin panostaa enemmän. Englannista riittää läpipääsy, koska kurssi arvostellaan pass/fail -tavalla. Ehkä tästäkin periodista selvitään vielä kunnialla! 

Hyvää alkanutta torstaita kaikille!

keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Ihana keskiviikko

Tänään mulle tuli vieraita ja meidän kahvittelu/teehetki onnistui varsin hienosti. Mukana olivat SiiriNoraMeri sekä Laura. Valitettavasti ainakin minulla tuppaa olemaan niin, etten koskaan muista ennen kahvittelua ottaa mitään kuvia, mutta ehkä parempi niin - parhaimmat muistot pysyvät kuitenkin aina ajatuksissani ja muistissani. Oli todella kivaa tavata tyttöjen kesken ja vaan höpötellä muutaman tunnin ajan. Sovittiin, että nähdään joskus toistekin jonkun toisen luona. Odotan jo innolla!


Vierailun loputtua ryhdyin kouluhommiin. Luin hieman estetiikkaa ja tein englannin kotitehtäviä (eli luin) ja erästä toista tehtävää. Yhdessä vaiheessa jo sammutin koneen ja menin katsomaan televisiota. Joonas palasi kotiin ja totesin, että nyt on minun aikani tehdä taas kouluhommia, kun kerran sopiva aikarako tuli. Sain myös kivan puhelun Siiriltä!


tee 001 tee 005 tee 007

Heti, kun tämän postauksen viimeisen virkkeen piste ilmestyy, ryhdyn kouluhommiin. Sitä ennen ajattelin kuitenkin maistaa Merin minulle tuomaa teetä. Ja yllätyksekseni todellakin tykkäsin tästä kyseisestä teestä - suosittelen siis! Mutta nyt, hyvää keskiviikkoiltaa kaikille! Huomenna mulla on pari tuntia kouluun, sen jälkeen menen syömään Merin ja Siirin kanssa ja iltapäivällä suuntaan nenän kohti maaseutumaisemia.

tiistai 10. helmikuuta 2015

Höpöttelyä

Tuskastelen esseeaiheiden parissa, kuuntelen KISSin Crazy Crazy Nights -kappaletta jatkuvalla toistolla (ja kuvittelen olevani Paul Stanley tuhatpäisen yleisön edessä) ja hörpin samalla sivistyneesti Pepsi Maxia. Fiilistelin tänään päivällä ihanaa keväistä säätä - se auringonpaiste oli upeaa ja niin piristävää.  

Oh, these are crazy, crazy
Crazy, crazy nights
Come on, these are crazy, crazy
Crazy, crazy nights, yeah oh

5 020

People try to take my soul away
But I don't hear the rap that they all say
They try to tell us we don't belong
That's alright, we're millions strong
This is my music, it makes me proud
These are my people and this is my crowd

Huomenna mulle on tulossa vieraita, joten tänään siivosin oikein urakalla ja sainkin pienessä ajassa paljon tehtyä. Kaupan päällisiksi tein oikeasti tosi hyvää makaroonilaatikkoa mulle ja Joonakselle: oon alkanut tykkäämään siitä, ennen en välittänyt.

Sometimes days are so hard to survive, oh yeah
A million ways to bury you alive
Hey, the sun goes down like a bad, bad dream
You're wound up tight, gotta let off steam
They say they can break you again and again
If life is a radio, turn up to ten

maanantai 9. helmikuuta 2015

Vakavaa asiaa fanitytöistä

Tämä postaus on pelkkää ajatuksenvirtaa, älkää noteeratko sen kummemmin. Tämä on kuitenkin sellainen asia, josta haluan myös puhua. Olen törmännyt tällaiseen juttuun liian useasti (enkä nyt tarkoita, että juuri sinä olisit tällainen, vaikka fanityttö olisitkin) - fanitytöt (käytän tästä lähtien termiä fanityttö, mikä tarkoittaa ketä tahansa naispuolista fania) hyökkäävät idolinsa lähipiirin, puolison tai vastaavan kimppuun netissä. Se menee jo yli. Itse en ole koskaan ollut erityisen kiinnostunut idolieni puolisoista: olen kiinnostunut idolistani, mutta toisin kuin muut fanitytöt, en ole koskaan haaveillut meneväni naimisiin idolini kanssa. Moni fani tuntuu elävän jossain haavemaailmassa, jossa idolin puoliso on uhka sille omalle haaveelle. Mihin siitä päästäänkään? Niin, haukkumiseen ja mustamaalaamiseen.

Minä puhun nyt suoraan, sillä näin punaista äsken seikkaillessani netin ihmeellisessä maailmassa. Käyn säännöllisin väliajoin kurkkimassa mitäs Sandra Mittica, eli Ville Valon avopuoliso (kihlattu ehkä?) puuhailee. Välillä katselen hänen instagramiaan tai muuten vain surffailen netissä etsimässä tietoa tästä naisesta, koska minun mielestäni hän on ensinnäkin kiinnostava ja toiseksi hän on vielä erittäin kaunis. Tätä ilmiötä näen harvemmin suomalaisten fanityttöjen toteuttavan - haukkumiset ovat useimmiten ulkomaalaisten fanien suusta. Suomalaiset ovat joko suhteellisen kohteliaita asian suhteen tai sitten heitä ei kiinnosta tämän naisen elämä sen enempää kuin pitäisikään.

Minä olen onnellinen siitä, että Valo seurustelee ja vaikuttaa onnelliselta. Ja vaikka mitä tapahtuisi, se ei ole minun asiani. Se ei ole kenenkään ulkopuolisen asema. Harmittaa kaikkien julkimoiden puolesta, sillä monet fanit piinaavat heitä. Varsinkin Valon talolla käy paljon ulkomaalaisia faneja aika ajoin. He stalkkaavat ja odottavat portilla, koska heidän ihana Ville Valonsa tulisi ulos. En siedä haukkumista enkä muutenkaan vastaavanlaista käytöstä. Kommentit ovat välillä aivan sairaita. Mitä helvettiä Sandra on teille tehnyt? Löysi itselleen Villen ja on nyt parisuhteessa hänen kanssaan? Kuulepas sinä fanityttö, hus pois haavemaailmasta - sinulla ei ole oikeutta haukkua Sandraa varsin ikävästi vain koska "hän vei Villen sinulta". 

Jokaisella on oikeus mielipiteeseensä, mutta mielestäni ulkonäön kommentointi ei kuulu hyviin tapoihin. Netissä arvostellaan Mittican ulkonäköä varsin ilkein sanoin; milloin hän on ruma, milloin hänellä on liian iso nenä ja sitä ja tätä ja tota. HEI! LOPETTAKAA? En tiedä, kuinka huonosti teidät on kasvatettu, mutta minulle on ainakin opetettu, että ketään ei haukuta. Pahimpia ovat ne, jotka toivovat toisen kuolemaa. Se vasta sairasta onkin. Toivotte jonkun kuolemaa, vain siksi, että hän sattuu seurustelemaan päiväunenne kanssa? Herätkäähän jo tähän maailmaan.

Toki saatte minun puolestani manata päässänne vaikka mitä, mutta mikä oikeuttaa teidät levittämään kamalia sanoja ympäri nettiä? En tiedä, ovatko sanat päätyneet Sandran korviin; toivon, etteivät. Koska mielestäni itsessä on jotain vikaa, jos jaksaa käyttää omaa energiaansa toisen mollaamiseen netissä. Ja tämä pätee kaikenlaiseen kiusaamiseen. Ei "julkisuuden henkilön" haukkuminen ole yhtään sen hyväksytympää kuin kenen tahansa meistäkään. 

Minua harmittaa tämä asia ihan älyttömästi. En jaksa ymmärtää, ettette halua idolinne olevan onnellisia. En jaksa ymmärtää sitä, että haukutte ja mollaatte teille täysin tuntematonta ihmistä vain sen vuoksi, että hän sattuu kuulumaan idolinne lähipiiriin. En vain yksinkertaisesti jaksa ymmärtää.

Ja toivon todellakin, että suomalainen fanityttökanta pysyy yhä hiljaisena. En ole nähnyt kunnon fanien (mitään kaksplus-palstojen mammojen ulinoita ei lasketa, koska ne nyt haukkuu ja valittaa niin paljon kuin ehtivät) valitusta ja haukkumisia. Toivon todellakin, että tilanne rauhoittuisi eikä kukaan alkaisi valittamaan toisen ulkonäöstä tai edes mistään. Miksei onnea voida suoda? Faktahan on se, että on aika pieni mahdollisuus, että juuri Sandraa haukkunut fanityttö (nämä itse asiassa ovat usein jo reippaasti yli kolmekymppisiä) pääsisi naimisiin Valon kanssa. Miksi pitää elätellä ns. turhia toiveita, elää haavemaailmassa, vaikka koko maailma olisi avoinna kaiken sen kateuden ulkopuolella. Täytyy sanoa, ettei elämässä taida olla paljoa sisältöä, mikäli käytät ison osan päivästä toisen mollaamiseen. En ymmärrä.

Toki fanityttöys on hyvä asia, mikäli esimerkiksi idolin musiikki auttaa vaikeassa elämäntilanteessa, musiikista tulee parempi mieli jne. Mutta tervettä fanityttöilyä ei todellakaan ole se, että stalkkaat idoliasi, haukut tämän puolisoa julmasti netissä ja toivot kuolemaa idolisi jokaiselle heilalle. 


sunnuntai 8. helmikuuta 2015

What's wrong with me? - part 2

Noniin, ihana sarjani jatkukoon! Tällä kertaa inhoni aiheena ovat kaikenmaailman smoothiet, erikoiskahvit, kaakot ja kaikki, mikä on vettä paksumpaa, kokkareista tai muuten ällöttävää. Olen ymmärtänyt (mutten voi ymmärtää!), että moni tykkää kaakaosta ja erilaisista smoothieista ja pirtelöistä, joten siksi koen välillä What's wrong with me? -tunnetta, kun kaikki talvipakkasilla hörppivät makeaa kaakaota vaahtokarkkien kera ja minä en.

Kaakaoinhoni on alkanut jo päiväkodissa, kun meidät pakotettiin juomaan välipalalla kaakaota. Sanoin etten pidä, mutta eihän se nyt asiaa muuta. Jouduin sitten hammasta purren juomaan sen kamalan kylmän kaakaoni, vaikka yökötti. Vieläkään en voi sietää kaakaota - jo pelkkä haju inhottaa minua. Enkä ole moneen moneen vuoteen suostunut juomaan sitä, koska tiedän, ettei siitä mitään tule. Väkisin voisin saada alas, mutta ei siinä oksennus kaukana olisi. Tämän jutun takia en mene koskaan Starbucksiin, koska kaikki makukahvit sun muut ovat yhtä ällöttäviä kuin kaakao. Juon kahvini tilkalla maitoa, ei muuta. Liian sokeriset kahvit sun muut litkut inhottavat minua, moni tuntuu kyllä tykkäävän kaiken maailman kermavaahtosiirappifrappucino-mitäonkaan kahveista, mutta eipä se ole minulta pois. 
Kaakaoinho palasi tuossa viime vuonna, kun olin eräänä päivänä ostanut suklaanmakuista palautusjuomaa. Mikäköhän mun päässä oli naksahtanut... No muutaman kerran aina treenin jälkeen sitten tein tätä juomaa ja jo se pelkkä haju sai yökkimään. Noh, silti sheikkeri täyteen sitä kamalaa litkua. Join sen niin, että pistin juomaan kaksi pilliä. Pidin nenästä kiinni ja join sen koko moskan. Yhtenä päivänä mulle tuli niin kamala olo siitä juomasta, etten oo koskaan kokenut. Nukkumalla se meni ohi, mutta totesin kylmästi seuraavana päivänä, ettei mulle enää MITÄÄN suklaanmakuisia juomia. Koskaan. Ikinä.

pohja



Sitten mennään pirtelöihin ja muihin kamaluuksiin. Olen maistanut liian monia pirtelöitä, mutta ei vain mene alas. Kaikki maut mansikoista suklaaseen ovat kamalia. Ei auta vaikka olisi tehty jäätelöön; jos se on yhtään paksumpaa niin tää likka ei juo eikä kyllä saakaan sellasta juotua. Muistan kuinka yläasteen ekalla luokalla tehtiin kotsantunnilla pirtelöä. Mun pirtelö pääty parempiin suihin, koska yökkäilin siitä koostumuksesta. Jostain syystä en vain tykkää. Jätän suosiolla väliin, jos joku tarjoaa jotain smoothieta tai ehdottaa suklaapirtelön tekemistä: hukkaan se vain menee. Hyrr, alkaa inhottamaan jo ajatuskin jostain hirmuterveellisestä mustikkasmoothiesta, jossa on niin paljon klimppejä kuin kaksi viikkoa vanhassa maidossa. Ei mene alas - lusikalla ehkä, mutta sekin hyvin vaikeasti.

Kuvan kaakao ja smoothie ovat peräisin näistä osoitteista:
http://www.menshealth.co.uk/healthy/symptoms-treatment/choc-and-awe
http://www.prevention.com/food/healthy-recipes/20-super-healthy-smoothie-recipes

torstai 5. helmikuuta 2015

Väsynyt torstai

Vaikka mulla oli koulua vain kaksi tuntia, tuntuu olo todella väsyneeltä. En tiedä, mistä johtunee. Ihmettelin itseänikin jo, sillä raahauduin koneen ääreen tekemään englannin ja kirjallisen asiaviestinnän tehtäviä, vaikka motivaatiota saatika inspiraatiota ei ole. Kirjallisuushistorian esseetä en ole aloittanut enkä aloitakaan tänään. Ei riitä energia eikä kiinnostus.

5 025

Mulla oli virkeä olo vielä pari tuntia sitten, mutta nyt tekee mieli hautautua sohvalle katsomaan kaiken maailman Master Cheffejä ja Olet mitä syöt -ohjelmia. Ainiin, pitäisihän sitä lukea vielä yksi kirjakin. Lähettääkö joku pullopostilla (tai vaikka sähköpostilla) mulle muutaman kilowatin energiaa?

keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Luetuimmat postaukseni

En tiedä oikeasti luetuimpia postauksia, sillä tilastot-osio näyttää vain postaukset, jotka on avattu useimmiten. Itse harvemmin edes avaan linkkiä/postauksia vaan luen blogia "normaalitilassa" - en siis ota vastuuta enkä tiedä totuutta siitä, miten paljon mitäkin postausta on luettu. Tässä kuitenkin postaukset, joita on luettu tilastojeni mukaan eniten!

En edes tiedä miksi, mutta kaikkien aikojen luetuin postaukseni on kahden virkkeen mittainen ja sisältää yhden kuvan. Ja kyseessä on “If you shoot at mimes, should you use a silencer?” -postaus. Hassua, sillä tuo kyseinen postaus on vuoden 2013 lopulta eikä ole edes kovin vanha. Ehkä otsikon sitaatti on saanut ihmisiä käymään blogissani?

Toiseksi luetuin on Hyviä blogeja sadepäivien varalle! -postaukseni vuoden 2014 kesältä. Tykkään itse aina etsiä uusia blogeja ja siksi tein kyseisen postauksen. 

Kolmanneksi luetuin on Asuntopostaus, viimeinkin! . Sitä on luettu tietenkin eniten viime aikoina, mutta on kiva huomata, että linkin avanneitakin on yli 200!

maanantai 2. helmikuuta 2015

Ja niin koitti helmikuu

14740754204_e85ce00fd0_b

Tässä kuussa minä aion:
- lukea paljon koulujuttuja ja oikeasti tehdä kunnolla töitä koulun suhteen
- kuitenkin myös rentoutua vaikkapa kahvikupin ääressä
- kokeilla jotakin uutta ruokalajia
- imuroida useasti, koska sen jälkeen kämpässä tuoksuu ihanalta
- hoitaa hiuksiani paremmin
- nukkua päiväunia