Yllä on kuva, jonka julkaisin blogissani maaliskuun lopulla. Isotretinoin kuuri on loppumaisillaan ja näitä kuvia katsoessani olen kyllä todella tyytyväinen, että menin ihotautilääkärille. En edes muistanut, miten pahassa kunnossa leukani olikaan. Ehkei sitä itse vain huomannut; silloin ajattelin, että joku pieni hormonaalinen juttu se varmaan on, mutten koskana olisi uskonut, että se olisi niin paha, että siihen määrättäisiin jotakin Isotretinoinin kaltaista.
Kesällä määrää vähennettiin yhteen pilleriin päivässä. Leukani on nyt suht hyvä. Hiusrajaan ja otsaan ilmestyy näppyjä välillä, mutta nekin voivat johtua meikin ja hikoilun kombinaatiosta. En valita, en todellakaan. Välillä havahdun peiliin katsoessani moittimaan ihoni kuntoa, mutta ehkä minun tulisi kaivaa ylläoleva kuva säännöllisesti esiin ja huomata, miten hyvässä kunnossa ihoni on.
Selkä- ja nivelkivut ovat historiaa tai sitten olen vain tottunut. Ihoni ei kuivu, mutta yhdessä vaiheessa huulet olivat erittäin pahasti rohtuneet. Iho ei muuten halkeillut eikä kutissut. Hikoilusta olen vasta nyt pääsemässä eroon. Mutta koko ajan hiki on läsnä minun elämässäni: pahinta on se, että hikoilen aamupalaa syödessäni ja meikatessani. Kiitän Luojaa jatkuvasti ihanan viileästä ilmasta - joku ei ehkä ymmärrä sitä, mutta minulle, hikoilevalle, tuo ilma on oikeasti niin suuri lahja ja tärkeä asia, ettei mitään rotia.
Isotretinoin Actavis on auttanut minua erittäin paljon. Itsetuntoni on kasvojeni osalta palannut suhteellisen hyväksi - se on jo suuri asia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Bloggaaminen ja lukeminen sujuu kaikilta mukavammin, kun kommenttia kirjoittaessa harkitsee kirjoittamaansa. Asiallinen ja rakentava kritiikki on aina sallittua, mutta järjetön haukkuminen, mollaaminen ja asiattomien kommenttien jättäminen ei. Haluaisitko itse kuulla olevasi ruma, lihava tai maailman huonoin bloggaaja? Et varmastikaan. Pidetään kommentointi asiallisena - näin kaikilla on mukavampaa! :)