Minun päiväni 17.2

06:30 Herätyskello soittaa. Eikun vaan saman tien ylös, ei auta muu. Noin kymmenen minuutin päästä syön aamupalaa ja selailen samalla sosiaalisia medioita. Seitsemältä Joonaskin nousee ylös ja alkaa ottamaan verhoja pois. Meille tulee lämpökuvaus-työntekijöitä, joten huonekaluja on siirrelty ja verhotkin otettu pois. Noin varttia yli seitsemän alan meikkaamaan, ulkokamppeet vedän päälle noin puolelta.

07:30 Lähden tallustelemaan kohti bussipysäkkiä. Musiikki pauhaa kuulokkeissa ja huomaan, että tuttu, samalla bussipysäkillä bussia odotteleva kävelee miltei perässäni. Ohitan ne samat lapset, jotka joka aamu kävelevät minua vastaan. Yritän kävellä tavallista hitaammin, sillä en halua "ehtiä" ruuhkabussiin vaan odotan suosiolla seuraavaa bussia.

07:55 Bussi tulee ja hyppään kyytiin. Huomaan bussissa olevan eräs tuttu tyyppi suomen luennoilta, joten nappaan kuulokkeet pois korvista ja jutustelemme koko matkan. Hyppäämme kyydistä Tuomiokirkolla ja kävelemme samaa matkaa koululle, koska meillä on sama luento aamulla.

08:30 Ensimmäinen luento alkaa. Kurssi käsittelee suomen lauseoppia. Teemme tottuneesti muistiinpanoja, mutta luennon loppupuolella teemme harjoitustentin, josta olimme aiemmin sopineetkin. En tiedä, miten se meni, mutta nyt ainakin tiedän, mitä tuleman pitää ja miten valmistautua tenttiin.

10:15 Seuraavan luennon aika. Käyn nopeasti tulostamassa ja tulostusreissulla mukaani tarttuu myös jokin outo viron kielen harjoituskirja, jonka sai ottaa mukaansa. Ehkä siitä on myöhemmin jotain hyötyä. Luennolle olen tehnyt translitteraation Agricolan tekstistä, ja käymme yhdessä töitämme läpi. Vertailemme parini kanssa tekstejämme, ja minä teen korjauksia.

12:00 Näen tandem-parini. Meillä on aikaa vain tunti, mutta käytämme ajan tehokkaasti ääntämisharjoituksiin. Tällä kertaa tapaaminen oli suomipainotteinen.

13:00 Kiirehdin toiselle puolelle kampusta, koska olen luvannut meneväni myymään Muusan myyjäisiin. Aika kuluu mukavasti rupatellessa ja asiakkaita palvellessa. Maistoinpa myös fetapiirakkaa, jota meillä oli myytävänä - se oli oikein hyvää!

15:00 Myyjäiset loppuvat. Ennen kuin lähden, jään auttamaan siivoamisessa ja viemme yhdessä tavaroita varastoon. Sen jälkeen lähden tallustelemaan kohti bussipysäkkiä.

16:00 Olen miltei kotona. Alan tekemään ruokaa ja katselen samalla kotona olevaa kaaosta, koska huonekalut on pitänyt siirtää. Joonas tulee kotiin, laitamme verhoja takaisin ja syömme. Syömisen jälkeen siirrämme sohvan ja sängyn takaisin paikoilleen.

19:00 Menemme saunaan ja saunasta tultuamme alamme katsoa Plump Fiction -elokuvaa, joka parodioi Pulp Fictionia. Sen parissa meneekin pari tuntia ja hieman ennen kymmentä menemme nukkumaan, koska aamulla on taas aikainen herätys.

Tässä minun päiväni! Se ei ollut mikään erityinen, mutta tekemistä piisasi kyllä. Jos olisin vielä kotona opiskellut, niin olisi tullut enemmän täytettä tähänkin postaukseen.

Koulukuulumisia

Koulun parissa riittää kyllä vilinää ja vilskettä, kun opiskelen tässä periodissa kuudella eri kurssilla. Hommaa ei siihen nähden ole vielä ollut hirveästi, mutta koputan varmuuden vuoksi puuta. Onneksi yksi kurssi on sellainen, joka suoritetaan vain kirjoittamalla pienoisesseitä kahden viikon välein. Muuten olen korviani myöten täynnä suomea, jota minulla on paljon. Tätä onneksi painottaa yksi luentosarja, josta saan muutaman opintopisteen.

Tänään minulla on Tekstityön tentti, jossa käsitellään oikeinkirjoitussääntöjä ja kielenhuoltoa. Aihe itsessään on todella mielenkiintoinen, ja motivaationi on tätä kurssia varten kohonnut, sillä tiedän, että joudun tulevaisuudessani tarvitsemaan tätä taitoa ja tekemään kielenhuoltoon liittyviä tehtäviä. Tämän kurssin vuoksi suomen kieli sivuaineena ei tunnu enää niin hirveältä, mutta silti suomi tuntuu vielä takkuilevalta ja kyllästyttävältä. Tällä samaisella kurssilla myös työskentelemme yhdessä Turun Sanomien toimittajien kanssa, ja se tuntuu erittäin mielenkiintoiselta.

Olemme myös eräällä toisella suomen kielen kurssilla päätyneet käyttämään sähköistä oppimisympäristöä. Mielestäni tällainen uusi oppimistapa on hyvin hyödyllinen, sillä tulevaisuudessa mitä luultavimmin tullaan siirtymään uusiin ja erilaisiin oppimistapoihin, sähköisiin varmaankin hyvin vahvasti! Olen myös näillä kursseilla oppinut käyttämään tietokonetta muistiinpanojen kirjoittamiseen. Olen huomannut, että se sopii minulle paperisia muistiinpanoja paremmin, koska pystyn keskittymään paremmin. Olen myös tämän vuoden aikana oppinut jo jonkin verran itsestäni oppijana sekä olen oppinut lukemaan tentteihin eri tavalla - se on aika hienoa mielestäni!

Aloitin myös venäjän opiskelun, sillä tarvitsen opintopisteitä kansainvälisyys-opintoihini. Hyppäsin suoraan alkeiskurssi II:lle, sillä alkeiskurssi I ei olisi sopinut aikatauluihini syksyllä (tulisi ihan liian kiire). Olen myös tämän kurssin innostamana liittynyt kieli- ja kulttuuri tandemiin, jossa työskentelen venäläisen opiskelijan kanssa. Hän opettaa minulla venäjää, ja minä hänelle suomea. Aiomme tavata kaksi kertaa viikossa, sillä tahdomme molemmat saada suoritettua tandemin 2 opintopisteen laajuisena. Olen jo innoissani tulevasta, koska saan samalla hyvää kokemusta opettamisesta sekä opin itse samalla venäjää. Ainakin tandem-parini on mukava!

Mitä itse asiassa olen oppinut tämän lukukauden aikana? Olen oppinut itsestäni järjettömästi jo muutamassa kuukaudessa. Olen suhteellisen varma tulevan kandini aiheesta (toki se saattaa muuttua, mutta olen ainakin 95 prosenttisesti varma), tiedän, mitä tahdon opinnoiltani ja tulevaisuudensuunnitelmani vahvistuvat jatkuvasti. Tiedän, mitä tahdon tehdä! Tiedän, miten pääsen tavoitteisiini. Olen ollut myös yllättynyt siitä, että vaikka tänä vuonna saan ihan huikean määrän opintopisteitä, en ole väsynyt. Ehkä tämä opiskelutahti ja varsinkin se, että kaikki työ on vaivanarvoista (koska se suuntaa tulevaisuuteeni!) auttavat minua jaksamaan kaikki kurssit läpi kunnialla. Olen opiskelijana keskiverto, jos arvosanojen perusteella ajatellaan, mutta en enää jaksa kärvistellä "huonon numeron" pelossa. Minä kelpaan näin, pyrin vain parhaimpaan, mihin minä pystyn. Minun parhaani on se, että saan numeroita, jotka kelpaavat eteenpäin pyrkimiseen.

Hyvää ystävänpäivää!

Tänään on ihana ystävänpäivä, jolloin viimeistään tulee mietittyä ystävien merkitystä. En saanut tähän postaukseen kuin yhden, sillä tällä koneella ei ole mitään kuvia. Ystävien arvostus ei kuitenkaan ole riippuvainen kuvien määrästä vaan niistä yhteisistä muistoista ja yhteisistä jutuista. Itse olen enemmän kuin kiitollinen kaikista asioista, mitä olemme ystävieni kanssa kokeneet. Iloja, suruja, matkoja ja illanistujaisia. Muistelen yhä lämmöllä kaikkia yläasteaikaisia tyttöjeniltoja!

Opiskelut ovat vieneet kaikkia ystäviä eri suuntiin - eikä tietenkään negatiivisessa merkityksessä. Aivan yhtä rakkaita nämä ystävät ovat kuin ennenkin; aina ei vain ehdi nähdä, mutta ajatuksissa ovat usein. Puhun nyt yläasteporukasta, jossa ovat vielä kolme tärkeintä ystävääni: Emmi, Jenni ja Mari. Uskomattoman ihania ihmisiä, niin tärkeitä. Uskon, että nämä ihmiset tulevat pysymään elämässäni hyvin pitkään. Enkä tiedä, mitä tekisin ilman tätä turvaverkkoani - näille ihmisille voin aina puhua ja tiedän, että he kuuntelevat ja ymmärtävät. Muistelen myös lämmöllä skootterikesiä, jolloin kävimme uimassa ja ottamassa aurinkoa harva se päivä. Söimme jäätelöä kirjaston edessä ja istuimme "kortsukopilla". Niin paljon ihania muistoja näiden ihanien ystävieni kanssa. Kiitos teille rakkaat. Alla kuva minusta Emmistä lukioajoilta: sekin oli ihanaa aikaa!

Kuva, jonka Emilia Arola (@emiliasantra) julkaisi 20. 12ta 2013 klo 7.11 PST

Sitten on Turun porukka: Siiri, Meri, Nora ja Laura. Te olette myös ihania. On niin ihanaa, että on kaksi ihanaa ystäväporukkaa. Toinen on kotikodin joukko ja toinen opiskelujoukko. Molemmat ovat yhtä tärkeitä. Tästä porukasta olen saanut tukea opiskeluihini ja elämään opiskeluiden ulkopuolella. Olemme kahvitelleet, kyläilleet ja opiskelleet yhdessä. Ne ovat suuriapieniä asioita, joita arvostan joka päivä.

And happy Valentine's day! ♥ En ole ajatellut ystävänpäivää koskaan niin vahvasti rakkauteen kohdistuvana päivänä vaan nimenomaan ystävyyteen ja ystävärakkauteen perustuvana. Ajattelin kuitenkin, että toivotan myös ihanaa rakkaus-ystävänpäivää Joonakselle! Olet ihana, rakas. Meilläkin on niin paljon kaikkia ihania muistoja: reissut Helsinkiin ja Poriin, yhteenmuutto ja oikeastaan kaikki ihanat asiat, jotka ovat arkipäiväisiä. Ne merkkaavat minulle erittäin paljon. Kiitos, että olet elämässäni!

Uutta ja erilaista

Hei pitkästä aikaa, lukijat!

Ajattelin tulla päivittelemään tällaisen pienen kirjallisuuspostauksen muodossa. Olen osallisena Nykykirjallisuus-kurssilla, jossa luetaan vähän uudempaa kirjallisuutta kuin mitä yleensä. Ensimmäisenä kirjana, runoteoksena oli Henry Salmenniemen Texas, sakset -teos, joka jätti kyllä aika sanattomaksi. Enkä osaa sanoa, sanattomaksi huonolla vai hyvällä tavalla. Taidan kallistua enemmän kuitenkin siihen, etten pitänyt teoksesta erityisen paljon.

Omalla tavallaan teos oli mukavaa vaihtelua, jotakin virkistävää, mutta flarf-runous ei todellakaan taida olla minun juttuni. En pidä niin modernista runoudesta, kaipaan enemmän kosketus- ja samastumispintaa. Ehkä Texas, sakset sopii sellaisille lukijoille, jotka nauttivat saavuttamattomasta ja epävarmasta, mutta itse en todellakaan nauti. Tahdon aistia kirjailijan äänen ja nähdä tämän kosketuksen. Omalla tavallaan teos on hauska, erilainen. Tässä ongelma piileekin. Jos teos on minusta hauska, se on miltei väistämättä huono. 1/5, ei jatkoon.

Kuva, jonka Emilia Arola (@emiliasantra) julkaisi 2. 02ta 2016 klo 5.18 PST

Tänään satuin Prismassa käydessäni kiinnittämään huomiota ale-kirjoihin. Onneksi ryhdyin tutkiskelemaan, sillä satuin löytämään Pauliina Rauhalan Taivaslaulu-teoksen suhteellisen halvalla. Tämä kirja on ollut must read -listallani jo pitkän tovin, mutten ole raaskinut ostaa aiemmin. Nyt tämä ihana kirja on kuitenkin hyppysissäni. Tämä on teemaltaan sellainen teos, jota en ole lukenut - oikeastaan olen lukenut, mutten ole perehtynyt syvällisemmin. Ties vaikka tämän teoksen jälkeen innostun lukemaan enemmänkin samaa aihepiiriä käsitteleviä teoksia.

Olen lukenut kirjaa tänään yli puoleenväliin, mutta päätin säästää huomisellekin jotain. Tähän mennessä kirja on ollut mahtava ja ajatuksia herättävä. Moni on kuvannut ahdistavaksi, mutten ole vielä eläissäni lukenut yhden yhtäkään kirjaa, joka olisi minua ahdistanut. Eikä tämäkään tunnu sellaiselta. Olen rakastunut päähenkilöihin, Aleksiin ja Viljaan. Uskonto on tietenkin vahva pääteema tässä teoksessa, mutten viitsi kertoa asiasta enempää, mikäli joku tahtoo lukea kirjaa ilman sen kummempia ennakko-oletuksia. Olen tähän mennessä nauttinut kirjan koruttomasta kerronnasta ja siitä, että teksti on sujuvaa ja soljuvaakin, toisaalta. En pidä liian abstraktista kerronnasta, mutta tämä teos yhdistelee yksinkertaista kerrontaa sekä kuvainnollisempaa tyyliä. 4,5/5 tähän mennessä - JATKOON!