Minä kirjoittajana I

Ystäväni Nora kirjoittin postauksen samasta aiheesta, josta aion nyt kirjoittaa. Noran kirjoittamaan postaukseen pääsette tästä! Nyt kun opiskelen kirjallisuudesta, on ylipäätään lukeminen ja kirjoittaminen suurempi osa elämääni kuin ennen. 

Olen viime aikoina ryhtynyt kirjoittamaan runoja. Sain palon runoihin ja niiden tulkitsemiseen yhdeltä perusopintoihin kuuluvalta kurssilta, jossa tutkiskelimme ja analysoimme runoja. Omia emme kuitenkaan kirjoittaneet. Olen aina pitänyt kirjoittamisesta, mutta nyt olen saanut siihen uuden ulottuvuuden.

Kirjoitan sellaisia runoja, joita tykkään lukea. Olen saanut suuren inspiroitumiskohtauksen Sanna Karlströmin Taivaan mittakaava -teoksesta, josta tein harjoitustyöni lyriikan kurssilla. Nautin hänen runoistaan ja rakastin niiden tulkitsemista. 

Aloitan usein runojen analysoimisen sen perusteella, minkä värisiksi ne koen. Jos ne ovat harmaita, valkoisia ja pastellisia, on kyseessä hyvä runo. Kaikki runot, jotka huokuvat liian kirkkaita värejä, ovat minun silmissäni tylsiä ja liian konkreettisia. Minä tahdon itse kehitellä tarinan runojen taakse - siksi ryhdyin kirjoittamaan omia. Jos värimaailma alkaa muuttumaan kirjoittaessani runoa, lopetan heti. Mietin uudelleen ja pyyhin tekstikentän. Aloitan yleensä uuden runon.

Kirjoitan myös paljon fanifiktiota, mutta se on vain minun omaksi ilokseni. En tiedä, tahdonko julkaista niitä koskaan. Toki voin näyttää ystävilleni, joita kiinnostavat minun tekeleeni, mutta luultavasti minun ihastuttavat Ville Valo -stoorini eivät kiinnosta moniakaan. Eikä tarvitsekaan - kirjoittaminen on minun oma iloni ja rentoudun sen parissa. Pidän siitä, että hallitsen itse tapahtumia; itketän ja nauratan itseäni.

Kirjoittaminen on vähän sama asia kuin Sims-pelin pelaaminen. Luot hahmot, pelaat heidän elämänsä ja se jatkuu tai ei. Voit päättää käytätkö rahakoodeja vai pelaatko rehdisti. Käytätkö hahmojen luomiseen aikaa monia tunteja vai valitsetko ensimmäisen vastaantulevan valmiine asetuksineen? Annatko heille unelmaolosuhteet vai tutustutatko heidät vääriin ihmisiin ja tilanteisiin?

En osaa määritellä itseäni kirjoittajana. Kirjoitan kahta ääripäätä; joko todella realistista tekstiä tai hyvinkin lyyristä, ehkä utopistista proosaa. Nautin molempien kirjoittamisesta, mutta nautin realististen tapahtumien kuvaamisesta.

Päähenkilöinäni esiintyvät samanlaiset (ja näköiset) henkilöhahmot. Mieshahmo on pitkätukkainen (aina) ja naisella on tumma kuontalo. He ovat taiteilijasieluja ja he painiskelevat erinäisten ongelmien parissa. Tästä se alkaa ja siihen se jää. Niin paljon tarinoita, jotka ovat jääneet vaille lopetusta tai edes kunnon alotusta. Tällä hetkellä nautin eniten fan ficeistäni, koska ne tuovat minulle onnea ja iloa. Stressi lievittyy, kun kehittelen idolilleni uuden elämänsuunnan; perheen ja elämäntilanteen. Siitä minä nautin järjettömän paljon.