perjantai 31. heinäkuuta 2015

Postausehdotuksia ja -toiveita, anyone?


On tässä ollut hiljaiseloa jonkin aikaa eikä sille ole mitään erityisempää syytä. En ole ollut koneella noin viikkoon ja on tehnyt kyllä ihan hyvää, varsinkin selälle. Uskon, että postaustahti alkaa kasvamaan koulujen alkaessa jälleen. Tässä viikon aikana olen ollut kotikotona rentoutumassa enkä ole edes ajatellut koulujuttuja. On tehnyt ihmeen hyvää välillä ihan vain olla.
 
Olenkin tässä pohdiskellut, kiinnostaisiko ketään jonkin sortin kysymyspostaus esimerkiksi opiskelusta. Tai oikeastaan olen valmis vastaanottamaan mitä tahansa postausehdotuksia, koska ideat alkavat olla vähissä.
 
Ja tulevien postaustaukojen varalta, seuraa minua täällä!
Instagram: @emiliasantra
Ask.fm: @emiliasantraliisa

maanantai 20. heinäkuuta 2015

Mitä minä syön

Kirjoittelen tässä samalla postausta, kun vetelen naamariin hernekeittoa. Hernekeitto innoitti tosiaan kirjoittamaan tästä aiheesta, koska ties vaikka, joku tahtoisi tietää, mitä minä syön.

Syön aika perusruokia, esimerkiksi tosiaan syön juuri nyt hernekeittoa. Otin kanaa pois pakkasesta ja sitä sitten paistelen, kun Joonas tulee töistä. Kanan lisäksi pistän kukkakaalia, parsakaalia ja porkkanaa - niistä on tullut mun lempikombo, jota syön aina lämpimillä aterioilla.

kaikkee 002 kaikkee 001 kaikkee 011

Välillä syön kananmunia ja välipalaksi pähkinöitä. Ruoan lisukkeeksi raejuustoa, hieman hiilihydraattia, kuten perunaa tai pastaa. Real-leipää ja puuroa, satunnaisesti hedelmiä. Marjoja puuroon ja paljaaltaan. 

Oikeastaan mun ruokavalio koostuu ihan perus raaka-aineista, en syö mielelläni mikrossa lämmitettäviä eineksiä. Esimerkiksi jo pelkkä kaupan makaroonilaatikko inhottaa, itsetehty on triplasti parempaa. Nyt kyllä suosin vielä kaupan hernekeittoa, koska itse en osaa tehdä, mutta ehkä joskus vielä alan itsekin keittelemään.

Lempiruokia ovat kana ja kasvikset, kala ja kasvikset. Sekä näin kesäisin uudet perunat, ne ovat niin hyviä! Muuten en perunasta niin paljon välitä, mutta kesällä siis menee.

keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

Vahvistus

Tiedän, että jo monelta saattaa tulla korvista ulos nämä höpinät yliopistosta ja opiskelusta, mutta kai yhden nyt vielä kestää. Nimittäin en olisi koskaan uskonut, miten paljon yksi vuosi voi tehdä niin suuria muutoksia, jotka eivät kuitenkaan näy vahvasti ulospäin. Pikkuhiljaa sitä kasvaa sisäisesti, eikä sitä edes aina huomaa itsekään. Ennen kuin yhtenä päivänä havahtuu siihen, että yllättäen tietää, miten kannattaa jatkaa tulevaisuudessa.
On ihmeellistä, että vuodessa voi kasvaa henkisesti. Ei välttämättä aikuisemmaksi eikä kypsemmäksi vaan sellaiseksi, että nyt tuntuu juuri oikealta, kunhan teen nämä muutokset, jotka tahdon tehdä. Näiden muutosten kautta minusta tulee parempi minä, vaikka jonkun muun silmissä ne eivät parantaisi minua yhtään. Ehkä joku näkee minun tapani ajatella negatiivisessa valossa.

Minulla on paha tapa olla joojoo-ihminen. Menen muiden mukana, vaikka tahtoisin itse toisin. Menen syömään sinne minne muut haluavat, vaikka mieli halajaisi toiseen opiskelijaruokalaan. Tässä ei nyt kyse ole kuitenkaan ruoasta vaan olen viimeinkin päättänyt, että minä olen se, jota kuuntelen eniten. Aion varmasti mennä syömään useastikin jonnekin, jossa ei ole aivan lempiruokiani, mutta sillä ei ole niin paljon väliä kuin muilla teoilla.

Olen päättänyt, että nyt minä päätän. Minä saan päättää, miten teen. Keskustelin serkkuni kanssa viikonloppuna asiasta ja totesin, että minä saan valita eri kouluaikataulut kuin ystäväni. Koska minä voin ja minulla on oikeus. En tarkoita tällä, ettenkö pitäisi ystävistäni tai heidän seurastaan; ehei, kyse ei ole siitä. Kyse on siitä, että kaikki pitävät eri asioista. Minä haluan mennä luennoilla heti aamusta, en iltapäivällä. Minä haluaisin mennä ruokailemaan jo kahdeltatoista, koska se sopii minulle parhaiten. Minä tahdon mennä oman aikatauluni mukaan ja minulla on siihen oikeus.

Tämä postaus saattaa kuulostaa hieman negatiiviselta, mutta sitä se ei ole. En ole jättämässä ystäviäni, en todellakaan. Minä vain tarvitsen paljon omaa aikaa, omia päätöksiä ja vahvistuksia. Olen jo kauan tahtonut tehdä niin kuin pää sanoo. Minua ei ahdista eikä pelota olla yksin luennolla, koska menen vaikka mille luennolle, jos olen kiinnostunut asiasta. Enemmän minua harmittaa istua jollakin tunnilla, joka ei kiinnosta minua, vaikka ympärilläni olisi läjä ystäviä. Ehkä suurin oppimani asia on se, että uskallan mennä yksin ja tehdä juuri sellaisia valintoja kuin tahdon.

Tahdon nauttia opiskeluvuosista ja minulle otollinen tapa on nauttia kaikesta tekemällä juuri niitä asioita, joista minulle tulee hyvä fiilis. Vaikka joku muu ei näe yksinopiskelua ja yksinruokailua kauhean positiivisena ja tavoiteltava, minä pidän niistä. Kaikki tämä itsensä tutkiskeleminen vahvistaa minua koko ajan, sillä minä ihan oikeasti tiedän, kuka minä olen, miten opin parhaiten ja miten saan itsestäni enemmän irti.
En tahtoisi käyttää sanaa "alistua", mutta välillä tuntuu siltä, että sille sanalle on tarvetta. Alistun herkästi muiden tahtoon ja haluun - minun omat suunnitelmani, tahtoni ja haluni jätän taakse. En tahdo kuulostaa marttyyrilta, koska sitä en ole, mutta tahdon muuttua. Tahdon olla minä, enkä esittää. Totuuksia ovat sellaiset asiat, että nautin yksinolosta. Nautin siitä, että tapaamiset ovat aamupäivällä, sillä tykkään tehdä asioita enemmän aamulla ja keskipäivällä. Näin pienetkin huomiot vahvistavat itsessäni sitä käsitystä, että meitä on monenlaisia. Moneen junaan niin sanotusti.

Suurin asia, mitä minun tulisi oppia, on sanoa "ei". Se minun on opeteltava. Pelkään aina jonkun loukkaantuvan, mutta olen alkanut pohtimaan, että miksi potisin huonoa omatuntoa siitä, että olen vain minä. Minä en tahdo tehdä asioita, joiden en koe olevan osa minua. Siksi minä kieltäydyn baari-illoista, koska en tahdo juoda enkä olla ulkona myöhään. Miksi tahtoisin tehdä asioita, joista en nauti? Tai siis välttämättömiä asioita on tehtävä, vaikkei niistä niin nauttisikaan, mutta tarkoitan vapaa-ajan aktiviteetteja. Ehkä minä olen erilainen, mutta olen saanut vahvistuksen siihen, että minä saan olla minä, jos niin tahdon. Miksi tahtoisin olla joku muu, kun nytkin nautin elämästäni täysin rinnoin?

En tiedä, katosiko tekstin punainen lanka, mutta voin kerrata. Minä tahdon olla minä, paras mahdollinen minä, mutta myös paras mahdollinen minä myös ulkopuolisille. Miksi olisin sellainen ystävä, joka vastahakoisesti tulee muiden mukana, kun se aivan varmasti näkyy ulospäin? En minä loukkaannu, jos loppuporukka tapaa jossakin ilman minua - päinvastoin, olen onnellinen, että he hyväksyvät sen, etten koe myöhäisiä illanistujaisia mukavana aktiviteettina. 

Kaikki ajatukseni vahvistavat sitä, että minusta on tulossa minä. Ei feikkiminä, ei puoliminä - kokonainen minä. Minä saan tehdä niin kuin haluan, koska se on parasta itselleni ja muille. Tämä kuulostaa todella dramaattiselta, mutta tarkoitan tällä postauksella lähinnä sitä, että ensi lukuvuonna minä olen ohjissa oman kouluni kanssa. Minä menen minä ensin.

tiistai 14. heinäkuuta 2015

Rakkaudella merkitty mies


Mun pitäisi ihan oikeasti opiskella koko ajan ahkerasti, mutta sen sijaan kuuntelenkin Jari Sillanpäätä, jonka uusi levy on muuten mahtava. Harvemmin kuuntelen suomen kielellä laulavia artisteja, mutta nyt täytyy kyllä tehdä poikkeus. Mun mielestä muutamissa biiseissä on jotakin niin hävytöntä, mutta samalla myös loistavaa. Näitä jaksaa kuunnella ties kuinka pitkään. Mun ehdottomia suosikkejani ovat tämä Rakkaudella merkitty mies, Tanssii kuin John Travolta ja Malagaan.

Mull' on jäljet mun selkänahassani sun kynsiesi piirtämät Jotain kummaa kai kasvoillakin kun mua hymyillen vilkuillaan Mull' on polte mun vatsanpohjassani se tunne kasvaa vaan Ja pakko on juosta ne viimeiset metrit kun me kohdataan

Mukavaa saada välillä uutta kuunneltavaa, ehkä se opiskelukin alkaa rullaamaan, kun kuuntelee Sillanpäätä. Ehkä.

maanantai 13. heinäkuuta 2015

En malta odottaa!

Oi, 17.8 tule jo! Tule, tule, tule! En vieläkään usko, että tulen silloin näkemään kaikkien aikojen lempibändini livenä. Olen jo täpinöissäni, millainen mahdankaan olla sitten päivää ennen tai samana aamuna. En tiedä, mutta nyt tosiaan olen jo fiiliksissä. 
Ajattelinkin listata lempibiisejäni HIMiltä. Tiedän, ettei luultavastikaan mitään näistä soiteta keikalla, mutta ei se haittaa!

HIM - Lose You Tonight
Tässä biisissä on toisaalta jotenkin ihanan melankolinen tunnelma, vaikkei musiikki niin surumielistä olekaan. Tästä tulee silti jotenkin ihanan voimaantunut olo, koska sanoma on jotenkin niin vahva, jopa mahtipontinen.


HIM - Ode to Solitude
Tämä on yks mun ehdottomia suosikkejani: siinä mielessä olenkin hieman erilainen fani. Rakastan Screamworks-albumia - upeita kappaleita koko lätty täynnä. Tää biisi saa kylmät väreet kulkemaan selässä. What I wanna know is which makes you smile less?

 
HIM - Love Without Tears
Uusimmalta Tears On Tape -levyltä tämä on ehdoton suosikkini. Joonas tiesi heti, miksi tykkään tästä biisistä. En jaksa sitä nyt selittää, mutta tässä on sitä jotakin, joka iskee minuun todella vahvasti.

HIM - I Love You
Vanhaa tuotantoa, tämäkin iskee hyvin vahvasti. Näissä kuulee jotain aivan muuta kuin uudemassa tuotannossa, tietenkin. Tämä haisee rosoisuudelta, tästä aistii niin paljon. Kaikki aistit on ainakin mulla valmiustilassa, kun tätä biisiä kuuntelen.


HIM - St. Valentine
Tästäkin pidän ihan älyttömän paljon. Tämä on tosiaan Screamworks-albumilta. Tykkään siitä, että tämä biisi ei ole erityisen melankolinen vaan nimenomaan jopa "vauhdikas". In the name of love lost I'm frozen to her and I want you to
come build me a bridge soaked in gasoline and pass the torch.

Tässä olin mun suosikit!

 // I just cannot wait to see my all-time-favorite band live! So I decided to increase my enthusiasm and list some of my favorite HIM-songs.

torstai 9. heinäkuuta 2015

Ihmetys

Kirjoitin tiistai-iltana Facebookiin päivityksen, johon olin linkannut erään MeNaisten artikkelin. Artikkeli käsitteli peruspäivärahaa, jolla testaajan piti elää kuukausi. Artikkeliin pääset tästä! Pistin päivitykseni ihan huvin vuoksi julkiseksi, saapahan joku muukin lukea löpinöitäni. En olisi kuitenkaan uskonut, että printscreenin aikaan siitä tykkäisi 278 ihmistä. Olen ihan hämmentynyt. Ja kommenttilootassa saatiin myös aikaan paljon keskustelua, mikä oli erittäin mukavaa.


face


face1

Mulla on tosi ihmeellinen olo. Vaikka tuo miltei kolmesataa tykkäystä on aika vähän, on se minulle aikapaljon. Niin moni ihminen on nähnyt kirjoitukseni. Tuntuu hassulta.

//Last week I wrote a Facebook-post which was based on a MeNaiset-magazine's article. While I took the printscreen there was almost 300 likes in my post. EDIT: Today, 14.7, there is 3600 likes. What the...

keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Pitkä matka edessä - Isotretinoin Actavis

HUOM! Postaus sisältää kuvia. Jos et tahdo nähdä lähikuvia ihostani, suosittelen poistumaan sivulta nyt.

Tässä sitä ollaan syöty kuuria kohta neljä kuukautta. Pikkuhiljaa ollaan menossa kohti parempaa, mutta on sitä kyllä vielä pitkä matka edessäkin. Välillä näkyy valoa tunnelin päässä, välillä ei. Tuntuu, että tämä on loputon urakka. Ehkä elelin vain pilvilinnoissa kuurin aloitettuani: "Muutamassa kuukaudessa mun iho on taas hyvä! Jee!" Ei mennyt ihan niin kuin omassa pienessä päässäni kuvittelin. Parempaan suuntaan tottakai, mutta silti olin haaveillut nopeammasta edistymisestä.

Alla olevassa kollaasissa on neljä kuvaa. Kaksi ylimmäistä on otettu juuri äsken suihkun jälkeen. Naamassa ei ole mitään meikkiä eikä mitään ole fiksattu kuvankäsittelyllä. Jonkun mielestä tilanne ei ole paha, mutta itseäni harmittaa kovasti. Tiedän ettei huonossa kunnossa oleva iho ole maailmanloppu enkä todellakaan murehdi sitä koko ajan, mutta välillä kyllä ketuttaa ihan hirveästi katsoa itseään peilistä.

kollaasi

Kaksi alinta kuvaa on otettu maanantaina. Vasen kuva on hieman epätarkka, mutta siitä näkee kuitenkin, että tilanne on hieman eri kuin tänään otetussa. Päällä on hieman meikkiä, mutta ei todellakaan niin paljon kuin ennen. Oikealla taas näkyy erittäin groteski hikikuva. Kävelin kaupasta kotiin ja hikoilin kuin pieni sika. Kuva ei edes kerro kaikkea. Tältä näytän aina, jos on vähänkin lämmin ja kävelen jonnekin: hiki virtaa koko ajan. En ole ennen hikoillut naamasta tällä tavoin, mutta nyt on niska heti märkä sekä silmänaluset ja ylähuuli. Aika kiusallinen haittavaikutus minun mielestäni, mutta onneksi olen jo aikaisemmin tottunut jonkin sortin hikoiluun. Ei tullut totaalisena shokkina sentään.

Mutta hiljaa hyvä tulee. Toivon mukaan tilanne lähtee hiljalleen parantumaan.

tiistai 7. heinäkuuta 2015

Ruokavalion vaikutus ihoon

Ajattelin ihan omaksi ilokseni kokeilla, miten puhtaampi ja terveellisempi ruokavalio vaikuttaa ihooni. Vähensin hiilareita ja maitotuotteita kokeilumielessä, vaikken maitoa edes oikeastaan juo muuta kuin kahvin joukossa. Suurin muutos on se, että vaikka ennenkin söin kasviksia, niin nyt syön paljon enemmän. Tihensin myös ateriarytmiä, jotta aineenvaihdunta pysyy liikkeessä.

Juon myös vettä nyt sen 2-3 litraa päivässä, minkä pitäisi myös auttaa ihon kuntoon. Olen myös huomannut, että aurinko on auttanut paljon. Harmikseni nyt se on pilvessä, mutta sain ainakin viikonloppuna ladattua hieman aurinkokennojani.

Olo on ainakin ruokavaliomuutoksen vuoksi hyvä. Ei ole ollenkaan ähky missään vaiheessa, olo on mukava. Suurin haaste on ollut se, että muistan syödä 3-4 tunnin välein - aiemmin söin täällä vain kaksi kertaa päivässä, mikä on minun kropalleni ihan liian vähän. Nyt pienemmät annokset ja tiheämpi ruokailuväli - sopii minulle!

kaikkee 011

Ja onhan tässä tarkoituksena ollut myös hieman pudottaa painoa. Minulla on ainakin ihan surkea itsekuri, mutta olen onnistunut pysymään tässä ateriarytmissä hyvin. Viikolla en syö mitään "hyvää", mutta viikonloppuna yhtenä päivänä voin syödä hieman jotain ekstraa, jos tahdon. 

Kuntoilu ei onnistu tällä hetkellä. Isotretinoin paukuttaa lonkkia ja selkää siihen malliin, että kävelykin on tuskaa. Naureskelinkin itselleni, kun maanantaina kävelin kauppatorilla lonkkaani pidellen.

Mutta kuitenkin, se tästä ruokavaliosta! Hyvin menee, ei ole nälkä. Vaikutusta ihoon ei ole vielä ollut havaittavissa, mutta ehkä jossain vaiheessa. 


// I decided to try a new diet. I'm eager to see if this new diet will help me with my skin, health and body. Mostly my skin. I will try to drink at least 2 litres of water per day and also eat a lot more vegetables.
I cannot work out at the moment, because the medication for my skin problems causes lots of pain in the joints. 

maanantai 6. heinäkuuta 2015

Arkistakin arkisempaa

Taas olen täällä kerrostalon kamaralla. Saavuin aamulla junalla, kävin kaupassa, sillä jääkaappi ei ollut erityisen täynnä. Tultuani tänne söin ja ryhdyin samantien pakertamaan seuraavan tentin parissa. Pääsin perjantaina eroon Realismi ja naturalismi -tentistä, mutta seuraavaa pukkaa jo uhkaavasti. Se onkin sitten tämän kesän viimeinen, koska erästä nimeltämainitsematon huomasi vasta eilen, että 14.8 haluamaani tenttiin olisi pitänyt ilmottautua 29.5 mennessä. Mistä lähtien nämä ilmoittautumiset on ollut näin lyhyitä?

Aika menee vaihteeksi ihan hullua vauhtia. Nyt ollaan jo heinäkuun puolella, kohta on elokuu ja sitten ollaankin pian jo joulukuussa. Kohta ollaan asuttu täällä kämpässä jo vuosi ja kohta minä täytän kaksikymmentä. Niin se aika vaan liitää, kun opiskelee ja ylipäätään elää.

Suunnittelen tässä samalla syksyn opintojani ja mietin, mitä kaikkia kursseja tahtoisin suorittaa ja koska. Tämä on aika kivaa - en tiedä, kuuluuko minun olla näin innoissani asiasta. Pohdiskelen myös mahdollisia sivuaineita!

Ajattelin kuitenkin nyt vain tulla ilmestymään tänne blogiinkin ja kertomaan, että samaa arkea tässä yhä eletään kuin aiemminkin. Ei mitään uutta siis tällä kertaa!

//I have again noticed how fast time flies by. It's crazy and I cannot believe it's already July. I cannot believe that we have been living in this apartment almost for a year now. And I will be 20 soon. 
I'm planning my studies and figuring out which classes I want to take and when. And it's totally fun - although it shouldn't be? I'm also wondering about which minors I'm going to take (have), because I have to participate in several minor entrance exams in August.


perjantai 3. heinäkuuta 2015

Millaista kesäopiskelu on?

En tiedä kaikkien muiden oppiaineiden/tiedekuntien/koulujen käytännöistä, mutta meillä kotimaisessa kirjallisuudessa Turussa tehdään tenttejä kesällä, mikäli tahtoo suorittaa kesäopintoja. Kursseja voi suorittaa myös esseinä, mikäli tahtoo ja näkee niiden kirjoittamisen mieleisempänä. Saat itse päättää kurssivalikoimasta mitä teet, missä järjestyksessä ja koska. Tenttiakvaariomahdollisuus on ainakin antanut paljon pelivaraa aikatauluihin kuin pelkät kirjalliset tenttipäivät. Jotkut eivät tee kesällä kuin yhden kurssin, jos kasassa on jo 60 opintopistettä. Tähän liittyy härdelli opintopisteiden ja opintotukikuukausien kanssa. 

Minä aion tehdä tänä kesänä 4 kurssia ja kaksi on nyt takanapäin. Laskeskelin tässä, että luin Realismi ja naturalismi -tenttiin miltei tuhat sivua. Se on aika paljon kolmen opintopisteen kurssista, minun mielestäni. Toki muualla voi olla enemmänkin, mutta minun näkökulmastani työtä on aika paljon. 

No, kesäopiskelu on kirjaimellisesti opiskelua kesällä. Luet itsenäisesti tentteihin/kirjoitat esseitä - menet tekemään tentit ja palautat esseet. Aika simppeliä, eikös? Sitä se kesäopiskelu on. 

Toki tämä voi tökkiä niille, jotka eivät hyödy yksinopiskelusta niin paljon kuin kontaktiopetuksesta. Itse en jaksa pyllyäni puuduttaa luennoilla, koska en opi kuuntelemalla. Kun saan itse päntätä, opin myös paremmin. Toki luennoilla on ns. vähemmän tekemistä: itsenäistä lukemista ei yleensä ole ihan niin paljon.

Keille kesäopiskelu sopii? Niille, joilla on tiukkaa rahan kanssa tai jotka tahtovat puurtaa kurssien ja opintopisteiden parissa. Minä olen välimaastossa - opintotuki kyllä kelpaa, mutta pääasiassa olen opintopisteiden perässä.

Millaista kesäopiskelu on siis käytännössä?
Minun kesäopiskelulukujärjestykseni (tässä esimerkit kahdesta päivästä, jolloin luen tenttiin)

Viikko ennen tenttiä
Klo 9-11: Herään, syön aamupalaaKlo 9-15: Siivoilen, saatan välillä lukea muutaman sivun vaikkapa Anna Liisaa ja jatkan vaikkapa ruoanlaittoaKlo 15-20: Suurin työ tapahtuu aina tällä välillä. Kirjoittelen muistiinpanoja, lueskelen ja etsin tietoa teoksistaKlo 20- : Kas, onkin ilta. En tee enää mitään. 
Päivää ennen tenttiä eli eilinen 
Klo 9-11: Herään, syön aamupalaa ja chillailenKlo 11-20: Luen tenttiin, kertailen, syön välillä, kirjoitan muistiinpanoja, etsin tietoa, kertaan vähän lisää, kirjoitan asioita uudestaan, lueskelen hieman lisääKlo 20- : Istun yhä koneen ääressä tekemässä muistiinpanoja, lukemassa, etsimässä tietoa yms.
Siitä sitten vaan opiskelemaan kesällä! 


torstai 2. heinäkuuta 2015

Kirjallisuuden opiskelijan kirjahylly

Ajattelin kerrankin antaa teille kirjasuosituksia, koska niitä on tässä vuosien mittaan kertynyt. Kaikki eivät harmikseni ole kirjahyllyssäni, mutta muutama suosikki löytyy sieltäkin. Ajattelin myös, että olisiko mahdollista, jos te ehdottaisitte lempikirjojanne. Haluaisin ehdottomasti vinkkejä enkä aina itse edes löydä helpolla hyviä kirjoja. Joten, antakaa palaa ja suositelkaa!

kirjahyllyni 001

Joanne Harris - Pieni suklaapuoti
Täytyy kyllä sanoa, etten olisi koskaan uskonut lukevani tätä kirjaa. Normaalisti en pidä tällaisista kirjoista, mutta silloin kun tämän luin, ahmin sen hetkessä. 

Diane Setterfield - Kolmastoista kertomus
Tämäkin poikkeaa lukutottumuksistani, mutta pystyn lämpimästi suosittelemaan kaikille. Itse luin tätä pikkuhiljaa bussimatkoilla.

Minna Canth - Kauppa-Lopo
Ihmeen hyvä novelli/kertomus. Normaalisti monet lukevat Canthilta vain Anna Liisan tai Työmiehen vaimon, mutta noiden lisäksi kannattaa kyllä lukaista vielä Kauppa-Lopokin.

Ina Langen - "Huonompaa väkeä"
Kertoo venäläiskasakan tyttären Nadjan seikkailuista. "Huonompaa väkeä" nimitys, huomatkaa lainausmerkit, kertoo jo siitä, että miten kirjaan kannattaa suhtautua.

Juhani Aho - Papin rouva
Suhtauduin itse aluksi hyvin vastahakoisesti tämän kirjan lukemiseen, mutta olikin itse asiassa yllättävän hyvää luettavaa! Tietenkin on otettava huomioon kirjan ilmestymisajankohta, mutta aikanaan Papin rouva herätti kohua aiheensa puolesta.