Minä rakastan kirjoittamista. Minä inhoan kirjoittamista. Tänään juttu luistaa, huomenna en saa riviäkään aikaiseksi. Moni tietää varmasti tämän tunteen. Olen viime aikoina pohdiskellut suhdettani kirjoittamiseen. Mikä merkitys kirjoittamisella on minulle?
Ennen tuotin paljon tekstiä usein. Kirjoitin helposti kerralla kymmeniä sivuja fanficcejäni, joiden kirjoittamista rakastan yhä. Nykyään tuntuu kuitenkin, että kynnys kirjoittaa kasvaa kasvamistaan. En saa aikaiseksi avata tekstikenttää, sillä käsin en vain osaa kirjoittaa. Kynä vie viimeisetkin motivaation rippeeni. Olen kuitenkin välillä saanut jonkin verran innostusta, että olen saanut raapustettua pari liuskaa, mutta siihen se jääkin. Mikä neuvoksi, ystävät?
Löysin jo kahdeksan vuotta sitten fanifiktion, joka on pysynyt tähän päivään saakka suosikkiasianani kirjoittaa. Nautin siitä enemmän kuin "tavallisesta proosasta". Se ehkä minua huolestuttaakin, sillä ei minusta voisi tulla koskaan kirjailijaa näillä tuotoksilla - fanifiktiota ei julkaista, koska tekijänoikeudet jne. Fanifiktio on kuitenkin se, joka pitää minut kiinni kirjoittamisessa. Nautin siitä, kun sanoja syntyy ja lauseita kehittyy. Liuskoja täyttyy ja kappaleita sikiää. Usein saatan kuitenkin kuvitella, että fanifiktio ei ole "kunnon kirjoittamista" - ajattelen sen olevan kaikkien muiden mielestä pelkkää humpuukia. Ehkä jonain päivänä pystyn muuttamaan ajatuksiani.
Runojen kirjoittaminen on mukavaa, mutta se ei ole kaikista hauskinta, mitä kirjoittamisesta irti saan. Kirjoitan vain tietynlaisia runoja, runoissa en uskalla mennä mukavuusalueeni ulkopuolelle, koska tuotokset ovat suoraan sanottuna vain juuri sitä itseään. Runot syntyvät muutamassa minuutissa ja sitten ne ovat valmiit - inhoan korjailla runojani, koska niiden merkitys ja minuus muuttuu liian herkästi.
Novelleja en osaa kirjoittaa. Uppoudun tarinaan liikaa, että voisin jättää tekstin vain muutaman hassuun liuskaan. Fanifiktionovelleja olen tehnyt, mutta nekin ovat jääneet raapaleiksi, joita en koskaan ole jatkanut.
Lauluja kirjoitin englanniksi paljonkin yläasteella. Oikeasti, ne olivat hyviä. Enää sanat eivät ole hallussa samalla tavalla. Täytyisi yrittää petrata ja harjoitella, jotta saisin saman innostuksen kuin ennenkin.
Motivaatio on hukassa, epätoivo iskee. Miten jatkaa kaunokirjallista kirjoittamista? Antakaa neuvoja ihanat.
Mun neuvo on, että inspiroidu, älä pakota. Itsensä pakottaminen johonkin sen toivossa, että sitten siitä innostuisi on yleensä lyhin tie h#########. Älä ajattele kirjoittamista jonakin, mitä sun on pakko tehdä, koska olet tehnyt ennenkin, vaan keskity täysillä elämiseen ja sitten kun olet hengästynyt elämästä, istut alas rauhoittumaan, kirjoittamaan. Tekstiä tuleekin. Lue vanhoja tekstejäsi ja anna itsellesi myös lupa kirjoittaa huonosti. Mitään mitä et halua näyttää muille, sun ei tarvitse. Mene siis epämukavuusalueille, mutta tee se niin, että se ei tunnu uhkaavalta. Et menetä mitään, vaikka kirjoittaisit tekstejä, jotka ovat sitä itseään, koska ne opettaa sua kirjoittamaan paremmin. Ja tee asioita, mistä saat inspiraatiota ja kirjoitusfiilistä. Kuuntele vaikka tiettyjä biisejä jne. Kyllä se into sieltä vielä palaa!!
VastaaPoistamoi, mä löysin joskus googlehaulla "novellin kaava" hauskan pohjan, kuinka päästä novellin kirjoittamisessa eteenpäin ja sainkin harjoiteltua kirjoittamista siten.
VastaaPoista