maanantai 18. tammikuuta 2016

Itsetunnosta ja ulkonäöstä

Moni onkin seuraillut postauksiani Isotretinoin Actaviksesta ja sen käytöstä. Viimeisen Isotretinoin pillerini söin joulukuun alussa, ja en voisi olla tyytyväisempi. Ihoni on kunnossa, itsetuntoni koheni kummasti. Nyt hämmästelen jatkuvasti peilistä ihoani ja en voisi olla iloisempi siihen, mitä aamuisin siinä kirkkaassa kylpyhuoneen valaistuksessa peilistä näen. En olekaan asiasta pahemmin postaillut, koska ongelmia minulla ei ihoni kanssa tällä hetkellä ole.

Ryhdyin kuitenkin pohtimaan ihon ja itsetunnon kytköksen siivittämänä, mistä minun itsetuntoni muodostuu. Päädyin siihen, että iho ei olekaan loppujen lopuksi niin suuri osa omaa varmuutta itsestäni kuin luulin. Toki ihon parantuminen on kohottanut itsetuntoani, mutta mielestäni itsetuntooni vaikuttavat niin monet osatekijät ihon rinnalla. Kuten meikki.

Olen monia vuosia pitänyt meikkaamisesta ja varsinkin viimeisen vuoden ajan olen sisällyttänyt meikkiini silmienrajaukset. Nykyään en näe itseäni kauniina ilman normaalia silmämeikkiäni; mistä mahtaa johtua? Minun itsetuntoni kohoaa varsin paljon jo pelkän meikin avulla. Toki voin olla ihan luontevasti ilman meikkiäkin, mutta en näe itseäni kauniina ilman. Joskus kuitenkin lomalla, kun olen ollut monia päiviä ilman meikkiä ja olen nukkunut ja levännyt, saatan näyttää omasta mielestäni kauniilta. Täytyy olla kuitenkin useita päiviä meikkivapaata, jotta iho näyttää kauniilta ja tasaiselta! En sanoisi itseäni kuitenkaan meikin orjaksikaan, koska voin hyvin olla ilmankin. Minulle on kuitenkin tärkeää tuntea oloni kauniiksi. Jos meikki saa minut tuntemaan oloni varmemmaksi, miksen käyttäisi sitä.



Olen valitettavasti sortunut vertailemaan itseäni ulkonäöllisesti muihin. Tiedättehän Instagramit ja Ask.fm-sovellukset? Nämä molemmat somet pursuavat toinen toistaan upeampia ihmisiä - kun taas on allekirjoittanut, joka näyttää omasta mielestään selfieissä perunalta. Joko en vain ole vielä ymmärtänyt, miten häikäisevän upea selfie otetaan tai sitten vain en ole yhtä kaunis kuin he, joiden kuvia katselen ihastellen. 

Tunnen kateellisen pistoksen rinnassani, kun näen kauniita tyttöjä meikki-yhteistyökuvissa. Minua harmittaa, etten itse ole "tarpeeksi kaunis" yhteistyöhön meikkifirmojen kanssa. Ei se nyt mikään minun unelmani ole, eikä edes tavoite, mutta jostain syystä tunnen alemmuudentunnetta näitä tyttöjä kohtaan. Itsetuntoni ei kuitenkaan murene, vaikken olisikaan yhtä kaunis median mittapuulla saatikka että minulla olisi tuhansia seuraajia, mutta silti itsetuntoani vihloo.

Toki on paljon päiviä, jolloin olo on kaunis, mutta hyvin usein tunnen oloni jotenkin säälittävän harmaaksi Instagram-kaunokaisten (sekä oman lähipiirini kaunokaisten) piirissä. Minulla on selvä visio, miltä tahtoisin näyttää, mutta en tiedä, pystynkö sitä koskaan toteuttamaan. Yllä on selfie minusta. En tiedä, pidänkö kuvasta tai itsestäni siinä, mutta ilmeisesti pidän itsestäni kuitenkin sen verran, että olen tämän Instagramissa julkaissut. Myöhemmin poistelen selfietä, joista en enää pidäkään. Tässä kuvassa, vaikkakin filtterin kera, näytän vähän enemmän siltä, miltä tahdonkin näyttää. Ehkä kauneusihannettani käsittelevä postaus olisi paikallaan?

2 kommenttia:

  1. Mä oon niiin samaa mieltä...osaisimpa ees meikata. :D Ei oo aikaa/kiinnostusta opetella.

    VastaaPoista
  2. Voi Emppu. Olet julmetun kaunis ja ihana ihminen <3 Olisi kyllä mielenkiintoista lukea postaus kauneusihanteistasi. En tiedä, minkälainen haluaisit olla, mutta esimerkiksi pukeutumistyyliä voi aika helposti muuttaa, kunhan antaa itselleen siihen luvan. Sä oot tosi hyvä meikkaamaan, olen siitä kateellinen. Ja ymmärrän sen, kuinka helposti lähtee vertailemaan itseään muihin. Ei sellaiselta oikein voi välttyä nykymaailmassa, mutta olisi hyvä, jos ei antaisi niiden vaikuttaa negatiivisesti kuvaan itsestä. Musta on ihanaa, että maailma on täynnä erilaisia ihmisiä, niin ulkonäöltään kuin persoonallisestikin. Ja mikä on jollekin toiselle kaunista, ei ole toiselle jne. Pitää vain olla itse itseensä tyytyväinen - ja muut saavat luvan tyytyä siihen. Tiedän, helpommin sanottu kuin tehty. Mutta siis, kannatan tekemään muutoksia, joita itse kokee tarpeellisiksi ja elämänlaatuaan parantaviksi. Olet ihana, muista se <3

    VastaaPoista

Bloggaaminen ja lukeminen sujuu kaikilta mukavammin, kun kommenttia kirjoittaessa harkitsee kirjoittamaansa. Asiallinen ja rakentava kritiikki on aina sallittua, mutta järjetön haukkuminen, mollaaminen ja asiattomien kommenttien jättäminen ei. Haluaisitko itse kuulla olevasi ruma, lihava tai maailman huonoin bloggaaja? Et varmastikaan. Pidetään kommentointi asiallisena - näin kaikilla on mukavampaa! :)