Tämä ei siis todellakaan ole mikään joulupostaus, vaikka otsikossa tämä juhlapyhä mainitaankin. Odotan innolla joulua joka vuosi, mutta tänä vuonna erityisesti - silloin tiedän, että saan mennä vain sohvalle makaamaan eivätkä ikävät kouluvelvollisuudet pyöri mielessä ja pakota nousemaan. Olen pahoillani, että postaukseni tuntuvat nykyään olevan pelkkää valitusta ja kitinää, mutta parempaan verbaliikkaan en tällä hetkellä pysty.
Koko opiskelu tuntuu välillä ylivoimaiselta. En osaa sanoa tiettyjä asioita, mutta kasaantuvat läksypinot tuottavat pienoisen ahdistuksen rintaan. Perjantaina minulla on kaksi tenttiä ja tuskanhiki valuu jo otsallani. Suurimpia ahdistuksen aiheitani ovat pelko tyhmyydestä ja epäonnistumisesta. Minulla on niin järjettömän tyhmä olo; tuntuu, etten ymmärrä yhtikäs mitään mistään enkä kuulu näin fiksujen ihmisten joukkoon. Toisaalta pelkään myös sitä, että epäonnistun. En sen vuoksi, että olisin jotenkin huonompi, vaan sen vuoksi, että minun on saatava tietty keskiarvo, jotta voin jatkaa eteenpäin. Siinä pelottaa se, että joudun opettelemaan nämä asiat uudelleen ja menemään uudelleen tenttiin. En jaksa todistella osaamistani, se uuvuttaa hirveästi.
En edes jaksa listata kaikkea, mitä minulla on tehtävänä. Tiedän, että monella muulla on paljon enemmän, mutta tällä hetkellä tehtävää on minulle paljon. Ehkä enemmänkin inhottaa priorisointi: minun on yksinkertaisesti pakko keskittää kaikki motivaationi ja intoni tentteihin ja muutamiin kirjoitelmiin, samalla on pakko laistaa virkamiesruotsista ja humanistienglannista. En tahtoisi alisuorittaa, mutta välillä on pakko. Tästä ei muuten tule yhtään mitään. Tuntuu, että kaikki jäävät aina viime tippaan.
En edes muista, koska olisin täällä kotona viimeksi vain iltapäivällä ollut ja rentoutunut. Aina, kun Joonas lähtee kouluun, siirryn minä pöydän ääreen tekemään ja kirjoittamaan. Istun siinä yhä, kun Joonas tulee koulusta. Välissä olen käynyt suihkussa, muuten olen pääasiassa opiskellut. Itse opiskelutilanne ei tunnu inhottavalta, mutta se tunne, kun lopetan tai olen aloittamassa - se, kun ymmärrän, että minulla on niin paljon tehtävää jäljellä. Enkä tahtoisi millään mennä juostenkusten - tahtoisin olla mahdollisimman hyvä, ehkä tämä on parasta, mitä minä voin tällä hetkellä antaa.
Mutta tässä teille yks kiva ja pirteä biisi, tätä olen kuunnellut aika paljon!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Bloggaaminen ja lukeminen sujuu kaikilta mukavammin, kun kommenttia kirjoittaessa harkitsee kirjoittamaansa. Asiallinen ja rakentava kritiikki on aina sallittua, mutta järjetön haukkuminen, mollaaminen ja asiattomien kommenttien jättäminen ei. Haluaisitko itse kuulla olevasi ruma, lihava tai maailman huonoin bloggaaja? Et varmastikaan. Pidetään kommentointi asiallisena - näin kaikilla on mukavampaa! :)