Urahaaveet: miten ne ovat muuttuneet?

 Muistan yhä, miten eskarissa unelma-ammattini oli delfiininkouluttaja. Aika monen urahaave tuntui olevan joko delfiininkouluttaja tai vastaava. Pikkusisko kirjoitti aina kaikkiin ystäväkirjoihin haluavansa olla maailmanmatkaaja. Tuntuu jotenkin niin ihanan viattomalta ja niin lapsenomaiselta sanoa, että haluaa koko elämänsä vain kierrellä työkseen maailmaa tai kouluttaa altaassa delfiinejä. Toisaalta taas elämä kuulostaisi juuri niin aika kivalta. Ajattelin pohdiskella mun urahaaveitani. Miten ollaan päädytty delfiinien kouluttamisesta siihen, että tahdon tulevaisuudessa tienata leipäni opettamalla? Sama hommahan on melkein kyseessä - toisaalta, tahdon opettaa delfiinien sijaan lukiolaisia. 

   Nyt urahaaveeni ovat pysyneet suurimmaksi osaksi samassa ammatissa; opettajan ammatti on ollut varma, mutta aine on muuttunut. Ala-asteella en pohtinut sen enempää ainetta, ajattelin vain haluavani opettajaksi. Muistan, miten paljon opettajien omat vastauskirjat ja kierrevihot kiehtoivat minua. Olen yhä viehättynyt vihoista ja hienoista kirjoista, kynistä ja opettajan välineistä. Muistan myös, miten innostunut olin, kun TETissä sain auttaa alaluokkalaisia matematiikassa - se, jos mikä toi buustia haaveisiini!

    Lukiossa aloin tosissani pohtia, mitä ainetta tahtoisin opettaa. Joku saattaa ehkä muistaakin, miten olisin halunnut opettaa ruotsia. Onnekseni huomasin, ettei se todellakaan kiinnostanut ja innostanut minua samoin kuin äidinkieli ja kirjallisuus. 

  Eräänä päivänä lähetin äidinkielen opettajalleni viestiä kysyäkseni, miten voisin saada äidinkielen ja kirjallisuuden opiskelusta maksimaalisen hyödyn tulevaisuutta ajatellen. Opettaja antoi minulle kokonaisen välitunnin, jolloin selitti, miten itse kouluttautui ammattiin. Välitunnin jälkeen menin opinto-ohjaajalle varaamaan ajan. Sain osviittaa siihen, miten pystyisin pyrkimään haaveammattiini. Minulle annettiin kaksi vaihtoehtoa; kirjallisuus ja suomen kieli. Jompikumpi on valittava. Ja kirjallisuus kiinnosti enemmän, sillä kirjallisuutta opetetaan pääsääntöisesti lukiossa. Toki kielioppikin kiinnostaa, mutta ei yhtä paljon kuin kirjallisuus.

  Ja sitten minä pyrin yliopistoon. Urahaaveet näkyivät näkökentässäni koko ajan lukiessani - minusta tulee opettaja, aivan varmasti tulee. Luin tämä tieto päässäni. Luin ja luin. Luin hieman lisää, jotta olisin mahdollisimman hyvin valmistautunut. Halusin opiskelemaan unelma-ammattiani varten. Ja sitten minä pääsin opiskelemaan.

  Nyt kun yliopistoa on jo miltei kolme periodia käyty, täytyy sanoa, että tänne minä kuulun. Haaveeni vain kasvavat ja vahvistuvat - olen koko ajan varmempi päätökseni ja unelmieni suhteen. Tiedän, että tahdon opettajaksi. Enkä usko, että haaveeni tulee muuttumaan.

Delfiininkouluttajasta ollaan päädytty siihen, että ehkä jonain päivänä opetan lukiolaisia. Nimenomaan lukiolaisia. En edes tiedä, miksi tahtoisin pääasiassa opettaa lukiolaisia. Se on vain jostain syystä jämähtänyt. Mutta mikäli tulevaisuudessa saisin ylipäätään työskennellä opettajana, olen valmis ottamaan vastaan mitä tahansa.