Monella on käsitys siitä, millaista opiskelu täällä ylipistossa on. Ja totuushan on se, että kaikki riippuu siitä alasta, jota opiskelet. Minun mielestäni on aika itsestäänselvää, että kirjallisuuden opiskelija opiskelee eri tavalla kuin lääketiedettä opiskeleva. Ajattelinkin kertoa, millaista yliopisto-opiskelu on. Minun näkökulmani, minun rehellinen vastaukseni. Vertasin nimittäin omia kokemuksiani tähän http://www.demi.fi/keskustelut/opiskelu-ja-ty%C3%B6/millaista-yliopisto-opiskelu#.VRLDovysVk0 keskusteluun ja tulin siihen tulokseen, että tunnen oloni hieman laiskaksi.
"Muuten yliopisto-opiskelu varmasti vaihtelee todella paljon alasta riippuen. Itselleni tutulta kuulostaa 1-4 luentoa viikossa, neljän kirjan tentit, erilaiset esseet, tuhansia sivuja lukemista ja välillä ääretön stressi siitä, saako kaiken tehtyä ajallaan. Parhaimmillaan taas vastapainona "flow", joka vie mukanaan." - nimimerkki agonya
Olen samalla kannalla kuin agonya. Riippuu todella paljon alasta, miten paljon joudut tekemään kotona ja paljonko käyt luennoilla. Olen huomannut eron pelkästään kotimaisen kirjallisuuden ja yleisen kirjallisuustieteen välillä. Yleisessä kirjallisuustieteessä uudet fuksit ovat pakertaneet heti alusta alkaen esseiden parissa kirjapinojen alla. Entäs me? Me kotimaisen kirjallisuuden "lusmut"? No, jos nyt totta puhutaan, odotin niin paljon enemmän hommaa. En tiedä, onko meillä todella rennot opettajat vai mitä, mutta en missään vaiheessa ole ollut hukkumassa tehtäviin ja kirjapinojen alle.
Luulin, että tentteihin olisi luettavaa tuhansia sivuja, kuten joissakin aineissa. Ensimmäiseen tenttiini olikin muutama sata sivu, mutta se olikin kasvatustieteen tentti. Ensimmäisestä oman aineeni tentistä en stressannut; piti lukea vain vihkomuistiinpanot. Seuraavasta kurssista ei edes ollut tenttiä - oli vain yksinkertainen luokan edessä pidettävä harjoitustyö. Sekin oli erittäin rento. Moni muukin kurssi on hoitunut todella helpoilla jutuilla; pelkillä esseillä esimerkiksi.
Odotin sitäkin, etten ymmärtäisi mistään mitään. Etten olisikaan tarpeeksi fiksu yliopistoon. Haha, väärin meni sekin. Toki vaatii itsekuria ja motivaatiota opiskella yliopistossa, mutta sitten taas toisaalta ei. Se on sinun yliopistosi eikä kukaan vahtaa niskan takana, minkä sait siitä ja siitä kurssista. Ei niitä kukaan kysele! Ketään ei ole käskemässä sinua, mutta toisaalta kukaan ei ole myöskään muistuttamassa sinua. Sinä olet se, joka päättää ja tekee - enää ei ole opettaja hiillostamassa, mikäli jokin on suorittamatta.
Täytyy myös tottua siihen, ettei opetuksen taso ole päätähuimaavaa. Suurilla massaluennoilla opetus on aika ala-arvoista, mutta en minä kyllä mitään pedagogiikan ylijumalia odottanutkaan. Pienryhmäopetus on mukavaa, sitä on meidän oppiaineessa paljon. Se on vähän kuin lukio-opetusta - mukavaa, keskustellaan paljon ja aika rentoa. Uskaltaa kysyäkin rohkeasti. Meidän aineessa opettajat tulevat tutuiksi ja yhden opettajan kanssa aina moikkaillaan. En tiedä, millaista se on suuremmissa oppiaineissa, kuten kasvatustieteissä ja lääkiksessä?
On paljon itsestäkin kiinni, millaisen yliopiston luot itsellesi. Onko se painostava ja stressaava miljöö vai paikka, jossa opit hyvässä ilmapiirissä? Harvemmin minulla on niin kuumottavia deadlineja, etten saisi nukutuksi. Oikeastaan, ei koskaan. Esseenkin on saanut palauttaa myöhässä, opettajamme on rento. Lähettelen usein opettajille sähköposteja kysymyksieni vuoksi. He vastaavat hymiöiden kera. Olen saanut täysin uuden kuvan yliopisto-opettajista; luulin aluksi, että he ovat kovemman luokan auktoriteetteja, joiden eressä kumarrellaan luentosalin lattialla polvet vereslihalla. Ehei, meillä on ihanat opettajat. Luennoilla naureskellaankin paljon ja keskustellaan todella paljon. Se on ensinnäkin hyvin opettavaista, mutta myös mielenkiintoista ja miellyttävää. Itse ainakin istun kevyesti kolme tuntia putkeen kovilla penkeillä, koska nautin siitä, että saan kirjoittaa muistiinpanoja ja vain kuunnella. En tunne tarvetta tehdä mitään; sormeni eivät syyhyä päästä tekemään jotakin konkreettista. Ehkä yliopisto on nimenomaan minun paikkani?
http://keskustelu.suomi24.fi/t/10797785 Tuollakin pohditaan yliopisto-opiskelua. Meillä ei ole lukujärjestystä, joka annettaisiin meille valmiina. Joissain aineissa ymmärtääkseni on? Me teemme oman lukujärjestyksemme, ilmottaudumme itse kursseilla ja muutenkin hoidamme kaiken itse. Toki fuksit saavat paljon apua tuutoreilta, jotka auttavat kurssien kanssa, mutta kyllä sitä silti huomaa olevansa omillaan.
Tuntuu hassulta, että jotkut istuvat luennoilla aamusta iltaan, kun itse tosiaan käyn koululla kääntymässä oppituntien merkeissä vain hetken. Toisaalta se on vapaus, toisaalta vankila. Itsenäinen työskentely on kaiken a ja o - muuten ei meillä oikein opintopisteitä heru.
"Lisäksi, onko koulua joka päivä/monta tuntia päivässä? Oon olettanut, että kuten lukiossa, myös yliopistoissa joka jaksolle luodaan oma lukujärjestys." - nimimerkki hurts
Mutta, on myös otettava huomioon se, että joskus luennot ovat puuduttavaakin puuduttavampia. Ja sinä olet se, joka määrää, kirjoitatko ja oletko kiinnostunut asiasta. Yleensä kuuntelen (tai ainakin esitän) ja kirjoitan. Joskus olen laiska ja odotan, että diat tulevat Moodleen. Joskus vain pyörittelen kynää kädessäni kaksi tuntia, koska en saa kuuntelemalla mitään irti. Opin kirjoittamalla ja itse oppimalla - en kuuntelemalla.
Eräs ystäväni opiskelee pienessä oppilaitoksessa, jossa tehdään oppituntien lisäksi paljon fyysisiäkin töitä. En koskaan ala arvottamaan oppilaitoksia keskenään - aivan yhtä lailla yliopisto kuin ammattikoulukin voivat olla vaikeita. Juttelemme joskus siitä, että hän käy koulussa joka päivä tietyn ajan. Entäs minä, akateeminen atleetti Turun yliopistosta? Haha, minä käyn koulussa muutaman kerran viikossa tunti kaksi kerrallaan. Ja koen siitä syyllisyyttä, sillä lukiossa oli paljon enemmän hommaa kuin täällä. Tai ainakin oppitunteja. Itse olen teoreettinen ihminen; viihdyn luennoilla ja kirjojen ääressä. Tylsistyisin kuoliaaksi, jos joutuisin tekemään konkreettisesti jotakin. Luentomuistiinpanojen tekeminen on mukavaa, mutta ruotsin tunnilla tehtävät kielioppitehtävät puuduttavat viimeisetkin sahajauhonrippeet aivoistani. Teen koulutyöni kotona suurimmaksi osaksi.
Itse opin eniten luentojen ulkopuolella, kun pänttään yksinäni. Riippuu jokaisen lähtötasosta, opiskelutekniikasta ja kaikesta ympärille nivoutuvasta, miten pärjäät tenteissä ja ylipäätään yliopistossa. Totuus on, että minun yliopisto-opiskeluni on paljon helpompaa kuin lukiossa. Ei meille tule oikeastaan läksyjä koskaan. Ei me paljoa jouduta tekemään. Nytkin aineopinnoissa menen vain suorittamaan kirjatentin silloin kuin ehdin. Minä teen paljon kouluhommia itsenäisesti - minulle se sopii, joillekin ei. Onhan sitä hommaa kotonakin - sekin riippuu aineesta kovasti. Meillä on harjoitustöitä (uuu, hurjat kolme liuskaa pitkiä!), esseitä (viiden sivun esseellä kalastan itselleni kuusi opintopistettä) ja muita yksittäisiä juttuja. Tällä hetkellä risoo eniten sellaiset peruskotitehtävät; ruotsin kielioppitehtävät odottavat vieressäni. Eih, ei sellaisia! Ei tahdo!
Toki luennoilla oppii myös hyvin; silloin voi jättää kouluhommat sinne saliin ja tehdä kotona mitä lystää. Nythän minä istun jatkuvasti koneen ääressä kirjoittelemassa milloin mitäkin. Mutta tämä on minulle hyvä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Bloggaaminen ja lukeminen sujuu kaikilta mukavammin, kun kommenttia kirjoittaessa harkitsee kirjoittamaansa. Asiallinen ja rakentava kritiikki on aina sallittua, mutta järjetön haukkuminen, mollaaminen ja asiattomien kommenttien jättäminen ei. Haluaisitko itse kuulla olevasi ruma, lihava tai maailman huonoin bloggaaja? Et varmastikaan. Pidetään kommentointi asiallisena - näin kaikilla on mukavampaa! :)