Kaikista vuosista kiitos

Eilen oltiin katsomassa, kun Paukki tanssi wanhojen tanssinsa. Omista on jo kaksi vuotta ja torstaina pistinkin nostalgisista syistä tanssiaismekkoni päälleni. Se tuntui aika kivalta - olisin valmis tanssimaan wanhat vaikka heti huomenna uudestaan! Kun palattiin illalla kotiin, ryhdyin miettimään, että mitä kaikkea hienoa itselle on tapahtunut viime vuosina. Vasta nyt, kun kaikkia asioita ja tapahtumia ryhtyi luettelemaan, aloin ymmärtää, että varsinkin lukiossa tapahtui paljon ihania asioita.

Alla olevassa kuvassa on vain neljä isointa tapahtumaa lukioajalta: Wanhat, penkkarit, lakitus ja matkakurssimme Portugaliin. Neljästä tapahtumasta on niin paljon muistoja ja kuvia, etteivät kaikki ihanat tapahtumat ja koetut hetket unohdu ihan hevillä.

Kaikkein hienointa on kuitenkin se, että mulla on yhä ne samat ystävät rinnallani, joiden kanssa kävin lukiota ja yläastetta. Yksi on kekkuloinut mukana jo päiväkodista. Uusia ystäviä kertyy matkan varrella, mutta kyllä nämä tietyt ovat kaikista rakkaimmat. Perjantaina oltiin katsomassa wanhoja Marin ja Jennin kanssa ja oli kyllä kivaa jutella molempien kanssa pitkästä aikaa. On niin ihanaa huomata, että nämä ihmiset ovat todellakin niitä, joiden haluan pysyvän elämässäni pitkään. Emmin luona olin kahvilla juuri viime viikolla, katseltiin surkeaa kauhuleffaa (jonka aikana kuitenkin piti peittää silmät) ja juotiin kahvia.

Abi 69 päivää jäljellä -show oli mahtava ja oli järjettömän hauskaa. Yhteiset eväsretket juhlasaliinkin ovat yhä tuoreena muistissa. Lukio on oikeesti ihanaa aikaa, joten kehotan kaikkia lukiolaisia nauttimaan siitä. Kolme vuotta on hävyttömän lyhyt aika, sen ymmärtää vasta nyt, kun kaikki on jo ohi. Vaalikaa jokaista kurssia ja hetkeä.