Hahaa, uusi postaussarja, jota toivottavasti jaksan jatkaa niin kauan kuin olen kykenevä. What's wrong with me -postaussarja käsittelee asioita minussa/minusta/minun ajatusmaailmastani - asioita, mieltymyksiä ja muita eroavaisuuksia, joiden olen huomannut aiheuttavan kummastusta.
Tämän postauksen aihe on matkustelu. Minä melkeinpä vihaan matkustelua, en pidä siitä ollenkaan. Toki uudet kulttuurit on jees, mutta en tykkää viettää aikaa ulkomailla. Onneksi kaikki ulkomaanmatkat perheen kanssa ovat olleet sellaisia muutaman päivän lomia, viikon koulumatka Lissabonissa oli jo liian pitkä minulle.
Matkustelussa on parasta on ehdottomasti lentomatkat, varsinkin nousuosuudet. Ja takaisintulomatka tietenkin. Toki hienot nähtävyydet ja matkakohteen historia kiinnostavat, silloin matka saattaa jopa vähäsen kiinnostaa. Siksi matkamme Puolaan oli jopa kiva, sillä saimme käydä katsomassa keskitysleirejä. Lissabon sen sijaan oli aika tylsä - en saanut oikein mitään irti paikan kulttuurista tai nähtävyyksistä. Haluan matkallani nähdä jotain kiinnostavaa ja viettää sen useimiten perheeni seurassa. Koen nimittäin olevani aika tylsää matkaseuraa, kun en tykkää juhlia enkä mitään muutakaan sellaista: voi olla, että sekin vaikutti Lissabonissa hieman. Saksassa ja Pariisissa oli toki myös hienoja nähtävyyksiä, mutta ne kiertää muutamassa päivässä. En koe tarpeelliseksi hengailla monia ylimääräisiä päiviä, jos kaikki on jo nähty muutamassa päiväpahasessa.
En koskaan hingu ulkomaille. En usko, että olisin koskaan sanonut kenellekään haluavani jonnekin lämpimään, pois Suomesta. Minä nautin Suomesta. Ainoa paikka, jossa olen oikeasti viihtynyt, on Ruotsi. Sielläkin olimme vain päiväreissulla. Viihdyn varsin hyvin Suomessa ja tykkään eri kulttuureista, mutta en vain saa matkustelusta sen kummempaa mielihyvää. Se ei ole osa minua enkä tarvitse sitä. Toki matkustelu sivistää ja avartaa mieltä, mutta en koe sitä tärkeäksi omassa ajatusmaailmassani. En haaveile välivuosista ulkomailla enkä reippureissusta Intiaan. En haaveile Espanjan auringosta enkä halaja Yhdysvaltoihinkaan. What's wrong with me...
Matkailu avartaa näkemyksiä. Suomi ihana maa, mutta niin lintukoto.
VastaaPoistaEi Pariisin nähtävyyksiä muutamassa päivässä nähdä ...
En sitä kieltänytkään! :) Matkailu avartaa näkemyksiä, se on varma, mutta en vain nauti siitä, että joudun asumaan hotellissa tai liikkumaan pelkän suunnitellun matkaohjelman mukaan. Ei Pariisin nähtävyyksiä kaikkia pystykään näkemään päivässä, mutta me näimme ne, mitkä halusimme! :) Ja se riitti meille vallan hyvin. Pariisissa ja Berliinissä olisin toki voinut olla hetken kauemmin, mutta olen huomannut kaipaavani todella nopeasti rauhallisempaan kulttuuriin! En koe oloani mukavaksi ulkomailla - en pidä turvattomuuden tunteesta! Muutenkin inhoan sitä, etten pysty ohjaamaan tilannetta: ulkomailla tapahtumien kontrollointi on vielä vaikeampaa eikä englanti onnistu aina toisilta osapuolilta. Siksi jo muutaman päivän matkat avartavat minulle uusia näkökulmia ja antavat ajateltavaa sekä tietenkin uusia kulttuurisia kokemuksia! Mielipiteensä kullakin! Kiitos kommentista :)
PoistaEttet vaan ois saanu musta inspiraatioo? xD
VastaaPoistaJuuri sinulta! :D
PoistaKirjota kans sun kaakao ja pirtelö outoudestas 8D ..vaikken nyt tiedä onko se niin omituista. (ON SE.)
VastaaPoistat. marsaparsa
Itse asiassa vois kyllä :D
Poista