"Mä oon onnellinen" Tarvitaanko muuta?

 Oon alkanut nauttimaan kirjoittamisesta suunnattomasti. Varsinkin kun voin jakaa innostustani muiden kanssa, jotka ymmärtävät bloggaamista ja ylipäätään kirjoittamisen ihanuutta. On kivaa pitkästä aikaa löytää uusia ihania blogeja luettaviksi. On kivaa löytää samanhenkistä seuraa, joiden kanssa voi olla oma itsensä.

 Mä oon onnellinen tällä hetkellä. Yliopisto on todellakin mun juttuni enkä uskonut, että olisin jo ensimmäisillä viikoilla näin "verkostoitunut". Mulla on oikeesti siellä jo ihmisiä, joiden kanssa voin jutskata tai oikeasti puhua syvällisistäkin asioista. Useimmiten me kuitenkin puhutaan kakusta, mutta kakunsyöminenkin on tärkeää puuhaa. 

 On uskomattoman ihanaa vain tallustella kaikkien kanssa pitkin Turkua ja fiilistellä. Vielä kuukausi sitten olin ihan ihmeissäni siitä, mitä tulee tapahtumaan, mutta nyt tiedän, että kaikkiin asioihin kannattaa suhtautua hyvillä mielin. Kaikki järjestyy! Nyt minä olen tässä ja kaikki on hyvin. Olen onnellinen.

 On ihanaa aloittaa ensimmäinen yliopistovuosi ihanassa porukassa. On tervetullut olo. Tuntuu kuin olisin ollut näiden ihmisten ympäröimänä aina. Niin luontevaa keskustelumme on. Se, jos mikä on minusta aivan ihanaa. Ja siksi elämäntilanteeni on sataprosenttista onnellisuutta. Hip hei ja kakkua, eikös niin Siiri?

 Toisaalta on myös hieman haikeaa. Tällä hetkellä kaikki aika menee koulussa enkä ehdi kuin viikonloppuisin (jos silloinkaan) kotopuoleen. Ystävät siellä, en ole unohtanut teitä! Valitettavasti kilometrimäärä on tällä hetkellä sen verran kova, etten iha heti pääse teitä näkemään. Onhan teillä myös omat koulunne ja tekemisenne. Rakastan teitä!