Viime aikoina on tullut tehtyä ihmeen paljon kaikenlaista. Muutamia viikkoja sitten vietimme kivan tyttöjenillan, olen kahvitellut ystävien kanssa, käynyt tekemässä perheen kanssa polttopuita ja kierrellyt äidin ja siskon kanssa kirppareita.
Olen myös huomannut, että nyt on tullut tehtyä paljon vähemmän koulujuttuja kuin pitkään aikaan. Ehkä tällainen taantuma on toisaalta myös hyvä juttu - välillä täytyy hieman hengähtää ja kuunnella, miltä itsestä tuntuu.
Ps. Seuraa minua instassa @emiliasantra
Läksypino tosin alkaa olemaan uhkaavan korkea, joten ehkä minun pitäisi tarttua tuumasta toimeen ja ryhtyä tekemään rästitöitä. On niin tenttiä kuin luentopäiväkirjaakin - olen ehkä haukannut liian suuren palan kursseja haaliessani, mutta joskus käy niin. Jaksaminen ei ole vielä koetuksella, mutta motivaatio todellakin on. Ja jostain kumman syystä olen myös haalinut itselleni muitakin kirjoitustehtäviä, en sitten tiedä, onko tämä hulluutta vai multitaskingia. Ehkä tämä tästä jotenkin. Huhtikuu on pelkkää tenttiä ja deadlinea ja saa nähdä, jääkö minusta mitään muuta jäljelle kuin märkä läntti, kun saan kaiken tehtyä. No, kyllä minusta jää. En ota näistä nyt kovia paineita - ei kaikissa tenteissä tarvitse suoriutua niin hyvin.
Olen myös käynyt ryhmähaastattelussa, ja pääsin seuraavalle kierrokselle. Eli tämä meinaa, että olen askeleen lähempänä kesätyöpaikkaa. Toivottavasti saisin paikan, koska työ kelpaisi. Viime kesänä kuolin tylsyyteen, kun olin vain kotona enkä tehnyt töitä. Kaipaan aktiviteetteja, jotta pysyisin virkeänä. Olen kuitenkin varmuuden vuoksi säästänyt muutamia aineopintojen kursseja varalle, jos käykin niin, etten saa kesätöitä. Tuleepahan sitten tehtyä jotakin kesällä. Muutenkin opinnot alkavat käydä vähiin, sillä olen saanut miltei kaikki aineopinnot tehtyä, kansainvälisyysopinnot ovat hyvässä vauhdissa. No, kerrankos niinkin päin. Kyllä suomen aineopinnot siellä odottavat innolla minua. Minä en niinkään innolla odota niitä.
Olen vasta nyt tajunnut ajan kulumisen. Pian on taas vappu, kohta koittaa kesä. Tuntuu niin absurdilta ajatella, että syksyllä pitäisi aloittaa kandi. Toisaalta olen kyllä siitäkin vain innoissani. Odotan innolla tulevaa. Saatamme muuttaa jossakin kohtaa, sitäkin odotan innolla. Onneksi ei ole kuitenkaan mikään kiire minnekään. Kesä täällä pätsissä ei tosin houkuttele hirveästi...
Tämä nyt oli tällainen sillisalaatti-postaus, mutta toivottavasti saitte tästä ajatuksenvirrasta jotakin irti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Bloggaaminen ja lukeminen sujuu kaikilta mukavammin, kun kommenttia kirjoittaessa harkitsee kirjoittamaansa. Asiallinen ja rakentava kritiikki on aina sallittua, mutta järjetön haukkuminen, mollaaminen ja asiattomien kommenttien jättäminen ei. Haluaisitko itse kuulla olevasi ruma, lihava tai maailman huonoin bloggaaja? Et varmastikaan. Pidetään kommentointi asiallisena - näin kaikilla on mukavampaa! :)