Jännittävää

En ole suruissani sanoessani syksyn jälleen saapuvan. Pidän syksystä. Toki välillä pimenevät illat pistävät ärsyttämään, mutta pidän syksystä vuodenajoista eniten. Tykkään siitä tunnelmasta, oransseista lehdistä ja jatkuvasta sateesta. Tällä hetkellä kuitenkin jännittää syksy, hyvällä tavalla. Toinen opiskeluvuoteni alkaa. Voisin sanoa toisaalta, että puhtaalta pöydältä. Nyt tiedän, mitä aion tehdä.

 

Nyt ei tarvitse enää miettiä, mitä tehdä missäkin tilanteessa, koska iso osa kaikista yliopistoon liittyvistä asioista on hallinnassa. Nyt täytyy vaan aloittaa koulu ja jättää fuksi-titteli unholaan. Olen tosin innoissani uusista fukseista - odotan innolla heidän tapaamistaan! Nyt heille koittavat uudet ja jännittävät ajat; eri tavalla jännittävät kuin minulle tänä syksynä. Onneksi meillä on ihanat tuutorit, joiden avulla kaikki uusi kohdataan yhdessä.

 

Olen suunnitellut kaikkea, mitä tahtoisin tehdä tulevana opiskeluvuotena. Tahdon alkaa käymään säännöllisesti salilla; yksin ja yhdessä. Tahdon myös opiskella mahdollisimman intensiivisesti, mutta kuitenkin oman jaksamiseni mukaan. Tahdon tehdä juuri niitä asioita, joista pidän. Tahdon kirjoittaa enemmän. Tahdon fiilistellä kirjastossa lukemassa, en opiskelemassa. Tahdon vaellella kirjaston käytävillä ja etsiä jotakin luettavaa, jota en aio lukea tenttiä varten. Lukisin itseäni varten.

 

Haaveilen jo nyt siitä, kun NettiOpsuun alkaa tipahdella opintopisteitä. Tahdon ilmoittautua kursseille ja tenttiin sekä istua lukiomaisesti virkamiesruotsin kurssilla. Tahdon istua Sirkkalan fyysisessä välitilassa ja kävellä samoja reittejä opiskelijaruokaloihin. Voi luoja, miten kaipaankaan yliopiston ruokaa.

 

Kesä meni nopeasti ja ensi kertaa se ei haittaa ollenkaan. Ihanaa päästä takaisin kouluun. Vähäsen jännittää, mutta se on vain hyvää jännitystä. Sieltä se syksy tulee - ehkä sen myötä myös inspiraatio ja motivaatio. Nyt on aivan liian lämmintä ja valoisaa.