Vanhoja helmiä

Tänään kuuntelin opiskelun lomassa sellaisia biisejä, joita olen kuunnellut aktiivisesti monia vuosia sitten. Oli kivaa yhä huomata osaavansa sanat, ja se, miten iho menin kananlihalle yhä niissä samoissa kohdissa kappaletta.

Rakastan Matthau Mikojanin ääntä. Muistin tämän kappaleen sanat ulkoa ja kylmät väreet vaan menivät pitkin selkäpiitä. Aivan uskomaton kappale ja mun mielestäni lyriikatkin ovat ihan kelvot. Musiikkivideo nyt ei ole mikään erityisen taiteellinen eikä monipuolinenkaan, mutta pystyy keskittymään biisiin paljon paremmin, kun ei tarvitse seurata tapahtumia näytöllä.

I'm here today so far away
But tomorrow I'll be on my way home
Things we do and things we say
Sometimes make the world look so strange
And finally I realize I'm too fortunate to cry
But everything may end today
And the tears don't ask me why

Yllätyin siitä, että muistin tämän biisinkin sanoja. Flinchin Villen ääni on jotenkin niin ihana, tosin suomen kieli hieman tökkii laulukielenä. Minun korvaani siis. Englanniksi voisin nauttia enemmänkin! Suomenkieliset lyriikatkaan eivät oikein minuun iske, mutta silti kaiken kaikkiaan ihan kelpo viisu kuunneltavaksi.

Ja täytyy myöntää, että kuuntelin tätä siksi, koska onhan tuo Ville myös hyvännäköinen. Tuppaako tämä olemaan jotain Ville-nimisten taikaa, haha?

Tunnit kuin hiekka tiimalasin hiljaa valuu pois / tunnit muuttuu vuosiksi, 
kuin ikuisuus se ois / taas kaikki sumuista on ja vaikeaa, ei edes 
ihmismieli pysty tajuamaan

V For Violencelta tuli uusi biisi ihan äskettäin, joten ajauduin myös kuuntelemaan heidän vanhempaa tuotantoaan. Tämä musiikkivideo on vähän kummallinen enkä ole ihan perillä ideasta, mutta viihdytti ainakin minua. Pidän myös biisistä kovasti. Laulajan ääni (en muista hänen nimeään nyt yhtäkkiä) on ihanaa musiikkia minun korvilleni ja tykkään ihan järjettömästi.

Can you die with smile on your face or is it life that defines how you’ll die if the monster is tamed and dead is the devil, who’s now to break your heart?