Välineopiskelu

   Tänään puhutaan välineopiskelusta. Olethan kuullut termin välineurheilu? Välineopiskelu on vähän sama asia, mutta harvemmin opiskelijalla on kuitenkaan käytössään kalleimpia mahdollisia opiskeluvälineitä. Minulle on kuitenkin tärkeää, että opiskelu on myös hyvin visuaalista ja esteettistä. Pidän tietynnäköisistä vihoista ja kynistä. En koskaan voisi tehdä muistiinpanojani pelkällä lyijykynällä, koska se karistaisi kaiken motivaationi mennessään.

  Teen muistiinpanoni aina kahdella eri värillä. Paksummalla tussilla ja ohuemmalla, väreillä, jotka miellyttävät silmääni. Keskityn käsialaani ja muistiinpanojen asetteluun, sillä sellaiset seikat miellyttävät esteettistä silmääni. Muuttelen asetteluita ja välillä teen väliotsikoita, jotta muistiinpanot pysyisivät mielenkiintoisina, mutta myös selvempinä. Vihkot ovat myös tärkeässä roolissa. Olen hurahtanut noihin Tigerin viiden euron vihkoihin, joissa on monta pientä vihkoa sisällä. Täten yksiin kansiin mahtuu viiden eri kurssin muistiinpanot. Ja vielä helposti! Pidän kierrevihoista, niissä on jotakin erikoista ja hienoa. 

  Kun ryhdyn opiskelemaan, pitää pöydän näyttää siltä, että siinä opiskellaan. Levittelen mahdollisimman suureleisesti kirjoja, vihkoja ja kyniä, jotta minulle tulisi todellinen opiskelijaolo. Kaiken kruunaa tietenkin vesipullo, joka nököttää keskellä pöytää. Kun olen lainaamassa kirjoja jotakin kurssia varten, harmistun, jos kirjan kansi ei olekaan näyttävä tai viehätä minua visuaalisesti. Lukeminen on siis jo tuhoontuomittu ja tulee olemaan tylsää. Tarvitsen kirjan, jonka kansi on siisti ja pastellisävyinen - sellainen on paras! 

 Peruslyijykynä on ehdoton nounou! Ei käy. En saa aikaan muuta kuin suttua ja sekös vasta minua ärsyttää. Harvemmin edes kirjoittelen mitään lyijykynällä, mutta jos ja kun niin tapahtuu, on sen oltava laadukas lyijytäytekynä. (Ja kaupan päällehän inhoan teroittamista, enkä edes omista teroitinta) Sama homma kumien kanssa - inhoan normaaleja möykkykumeja. Minulla on ikäänkuin kynäkumi: kynä on ontto ja kun napista painaa, tulee pyyhekumia ulos kynän päästä. En osaa käyttää normaalia kumia enää, se ei vain yksinkertaisesti kumita tarpeeksi ja on kaiken lisäksi vielä ärsyttävää. Normaali pyyhekumikin murustaa kamalasti.

  Aina on pakko olla saatavilla mahdollisimman monia erivärisiä yliviivaustusseja. Ilman niitä ei tämä välineopiskelija selviäisi. Parhain väri on ehdottomasti koralli ja suren, jos se loppuu. Mietin aina, millä yliviivaustussilla voisin yliviivailla, jotta se sopisi yhteen muistiinpanojen kanssa. Yliviivaustussit kunniaan!

 Kalenteri. Ilman hienoa kalenteria en kestäisi. Sen on oltava iso, jotta saan kaiken mahtumaan sivuille. Tarvitsen sellaisen kalenterin, jossa on jokaiselle päivälle oma sivunsa. Näin saan selvät merkinnät tehtyä ja kalenteria on helpompi hahmottaa. Toki kalenterin ulkokuori ja materiaali on plussaa, on mukavampi pitää sitä mukana ja kirjailla menoja.

 Siinäpä taisi olla kaikki minun välineopiskelustani! Tunnustaudutteko te välineopiskelijoiksi vai eikö teillä ole niin väliä, millaisia muistiinpanoja teette tai millaiseen vihkoon kirjoitatte?

Psssst! Tämän ihastuttavan teoksen, Estetiikan klassikoita -teoksen innoittamana löytyy Siirin blogista kauneutta mietiskelevä postaus, tässä linkki!