On tullut koettua niin kirpeitä aamuja kuin sysipimeitä iltapäiviäkin. Aamuisin on ihanaa kävellä pysäkille, kun kylmä tuuli nipistelee poskia. Mutta iltapäivät ovat tuskaa. Toisessa kuvassa odotan myös bussia, kellohan on jo hurjat viisi iltapäivällä. Kaikki aamun tuoma energia häipyy sen siliän tien. Pimeys on jees, mutta eikös sen voisi jättää yöhön ja iltaan, ei iltapäivään.
Olen oikein pelästynyt siitä, että käytän oikeasti vapaaehtoisesti pipoa ja nahkahanskoja. Pelottaa se, että alan olemaan "niin vanha", etten välitä, jos pipo saa hiukset länään tai reppu näyttää hölmöltä. Olen alkanut miettimään sitä, että onneksi korvat eivät jäädy eikä selkä kuole toispuoleisesta käsilaukusta.
Kirjallisuudenopiskelijalta ei lukeminen lopu. Eräänä iltana deittini oli Juhani Aho, sitä ennen hengasin Runebergin vaimon kanssa. Rouva Katarina Boije ja hänen tyttärensä oli pettymys, mutta Papin rouva herätti mielenkiinnon, mutta myös tylsistytti todella tasapaksulla juonellaan.
Oma koti kullan kallis ja plussaahan on sen ympärillä oleva luonto. On oikein mukavaa kävellä iltakävelyllä asfaltin sijaan hiekalla ja puikkelehtia metsässä. Vieläkään ei olla Joonaksen kanssa kunnolla käyty tutkimassa lähiympäristöä, ollaan kuitenkin muutaman kerran käyty katsomassa muutamia polkuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Bloggaaminen ja lukeminen sujuu kaikilta mukavammin, kun kommenttia kirjoittaessa harkitsee kirjoittamaansa. Asiallinen ja rakentava kritiikki on aina sallittua, mutta järjetön haukkuminen, mollaaminen ja asiattomien kommenttien jättäminen ei. Haluaisitko itse kuulla olevasi ruma, lihava tai maailman huonoin bloggaaja? Et varmastikaan. Pidetään kommentointi asiallisena - näin kaikilla on mukavampaa! :)