maanantai 1. syyskuuta 2014

Aikataulutusta ja kalenterimerkintöjä turhautumisen säestyksellä

  Nyt täytyy kyllä sanoa, että huhhuh... En uskonut, että menettäisin hermoni ja turhautuisin näin helpolla. Aikataulujen tekeminen on erittäin vaikeaa, kun mistään ei saa varmaa tietoja eikä päivämääriä. Mistään en tiedä mitään. Tänään olen lähetellyt kasan sähköposteja ja selaillut hermostuneena otsasuoni pullistuneena tietokoneen ääressä sivuja. Olen etsinyt informaatiota, mutten löydä vastauksia. Ehken osaa kysyä oikeita kysymyksiä, jotta saisin minua tyydyttäviä vastauksia. Ehkä minun täytyy alkaa kyselemään selvemmin ja yksityiskohtaisemmin.

  Huomenna on ensimmäinen kunnon luento. Vähän jännittää. Ei luento itsessään jännitä vaan kaikki sen ympärille kutoutuva massa jännittää. Mistä tiedän, milloin minun pitää olla missäkin? Kukaan ei nimittäin ole kertomassa minulle, ellen osaa ja uskalla kysyä. Tuntuu, että kysyn nykyään paljon tyhmempiä kysymyksiä kuin ennen. Tuntuu, että jokainen kysymäni kysymys on tasoa yksi plus yksi, mutta siltikään saamani vastauksen jälkeen en ole saanut ahdettua itseeni sitä tarvitsemaani tietoa. Ahdistun informaatiotulvasta ja kyvyttömyydestäni muodostaa kysymykseni. Haluan vastauksia! Haluan ne nyt! Mutta en osaa kysyä juuri niitä oikeita. Huomenna yritän jälleen ankarammin. 

 Suunnistustaitoni ovat yhä heikot. Opin juuri ja juuri löytämään Yliopistonmäelle ja nyt minun pitäisi löytää mitä kummallisemman nimisiin luentosaleihin ympäri kampusta. Luultavasti seuraan jotakuta tuttua kuin hai laivaa ja toivon päätyväni sinne, minne minun pitääkin. Tarvitsen kartan! (Interaktiivisen kartan, joka vois toimia navigaattorin lailla!)

 Ehkä tämä tästä. Kyllä se siitä selkiytyy, niin kuin tuutorit sanoisivat! Entä jos minä haluan selvitä jo nyt. Ihan itte. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Bloggaaminen ja lukeminen sujuu kaikilta mukavammin, kun kommenttia kirjoittaessa harkitsee kirjoittamaansa. Asiallinen ja rakentava kritiikki on aina sallittua, mutta järjetön haukkuminen, mollaaminen ja asiattomien kommenttien jättäminen ei. Haluaisitko itse kuulla olevasi ruma, lihava tai maailman huonoin bloggaaja? Et varmastikaan. Pidetään kommentointi asiallisena - näin kaikilla on mukavampaa! :)