Oli hassua ajella tänä aamuna moottoritiellä kotia kohti. Kohta se on mulle lapsuudenkoti, mutta luultavasti tulen kutsumaan sitä aina kodiksi. Huomen iltapäivällä lähden taas takaisin Turun suunnille, olen vain käymässä täällä. Se, jos mikä tuntuu hieman oudolta. Olen vain heittänyt tavarani sängylle enkä vaivaudu viikkaamaan vaatteita kaappiin, koska huomenna kuitenkin pakkaan ne jälleen isoon laukkuun ja kärrään pienen laukkuvaatekaappini jonnekin muualle.
Viime viikot olen syönyt aamupalani ja juonut kahvini jossain muualla. Eikä se ole tuntunut niin kummalliselta kuin olin luullut. Ehkä se kuuluu tähän itsenäistymisprosessiin. Kaksi vuotta sitten ajatus itsenäistymisestä ja suurista muutoksista tuntui todella pelottavalta. Nyt ajatus ei ole pelottava vaan kutkuttava. Koti tulee kuitenkin olemaan aina täällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Bloggaaminen ja lukeminen sujuu kaikilta mukavammin, kun kommenttia kirjoittaessa harkitsee kirjoittamaansa. Asiallinen ja rakentava kritiikki on aina sallittua, mutta järjetön haukkuminen, mollaaminen ja asiattomien kommenttien jättäminen ei. Haluaisitko itse kuulla olevasi ruma, lihava tai maailman huonoin bloggaaja? Et varmastikaan. Pidetään kommentointi asiallisena - näin kaikilla on mukavampaa! :)