Olettehan kaikki kuulleet Facebookissa kiertävästä positiivisuushaasteesta, jossa joka päivä listataan asioita, jotka ovat olleet positiivisia tai ylipäätään asioita, joiden vaikutuksesta on posiitivinen. Itse en ole joutunut "uhriksi" tähän haasteeseen vaan ryhdyin tosissani miettimään asiaa muusta syystä.
Tuntuu, että nykyään keskittyy ainakin itse enemmän negatiivisiin asioihin kuin positiivisiin. Se, että farkut saavat jalat näyttämään pötkylöiltä saa päivän pilalle paljon suuremmalla todennäköisyydellä kuin se, että kivannäköisen paidan tuoma ryhti olemukseen ja hymy kasvoille toisi koko loppupäivän iloisuuden ja ylpeyden. Kiinnitän itse (valitettavasti) enemmän huomiota negatiivisiin tunteisiini kuin positiivisiin. Tuntuu paljon helpommalta haukkua ja mollata elämää ja itseään kuin aidosti kehua ja arvostaa kaikkea. Ainakin nykyään saa helposti itsekeskeisen henkilön leiman, jos pystyy rehellisesti sanomaan hyviä puoliaan ja rakastamaan itseään. Ja juuri sellaiseen haluaisin pystyä. Enkä välttele itseni arvostamista ja kunnioittamista siksi, että pelkään muiden ajattelevan minut itsekkäänä. Ehei, en. Välillä vain tuntuu tajuttoman vaikealta uskoa itseensä ja hyväksyä itsensä sellaisenaan.
Otetaanpa esimerkki. Seisot peilin edessä ja peilailet itseäsi. Ihminen, jolla on hyvä itsetunto, löytää itsestään sekä hyviä että huonoja piirteitä, mutta nostaa hyvät piirteet paljon korkeammalle jalustalle ja pystyy hyväksymään itsensä sellaisenaan kuin on. Ihminen, jolla on huono itsetunto, näkee vain sen selluliitin ja mahamakkarat, oudot silmät ja liian lyhyet ripset. Silloin pitäisi tukistaa itseään niskavilloista ja oikeasti pakottaa itsensä etsimään ne hyvät puolet. Minä näen hyvinä päivinä peilissä aidon hymyn, punapigmentistä punertavan tukan ja pisamat. Huonoina päivinä peilissä näkyy joku aivan muu ihminen - henkilö, joka inhoaa vartaloaan ja kiroaa sen alimpaan helvettiin. Seuraavana päivänä kroppa taas onkin yllättäen tuttu, turvallinen ja rakas, vaikkei täydellinen olekaan. Ailahtelevainen positiivisuus on kummallista - tavoitteenani on jatkuva positiivisuus!
"Tavoitteena positiivisuus!" Kuulostaa aika metkalta, eikö? Kuulostaa helpolta tavoitteelta, mutta sitä se ei ole. Jos on joka ikinen päivä oppinut omassa päässään mollaamaan ja arvostelemaan itseään ja tekemisiään, on vaikea löytää sitä positiivisuushippua. Tästä päivästä lähtien lupaan etsiä joka ikisestä päivästä jotakin positiivista - oli se sitten mukava juttutuokio asiakkaan kanssa, aamukahvi tai vain kunnon yöunet, on se löydettävä jostakin. Olen päättänyt jättää turhan negatiivisuuden elämästäni ja nauttia niistä ihanista ja positiivisista asioista, joita minulla on. En jaksa tanssia jonkun muun pillin mukaan, jos se tuottaa minulle vain negatiivisia tunteita vaan ympäröin itseni positiivisuudella. Se saattaa olla vaikeaa, mutta varmasti palkitsevaa.
Positiivisuus on varmasti myös itsetuntoa kohottavaa. Miksei voisi olla ylpeä ulkonäöstään ja kantaa itseään arvokkaasti. Heti huomenna painelen töihin uutta intoa puhkuen ja itsevarmuutta uhkuen. Kaikki huomaavat itsevarman ihmisen, sillä hän ei pyytele anteeksi olemassaoloaan eikä pelkää kehua muita. Hän kehuu aidosti ja ottaa myös kehut vastaan aidosti. Se on itsevarman ja terveitsetuntoisen henkilön merkki. Kehukaamme muita ja vastaanottakaamme kehuja - se saattaa pelastaa koko päivän.
Oletteko mukana positiivisuushaasteessa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Bloggaaminen ja lukeminen sujuu kaikilta mukavammin, kun kommenttia kirjoittaessa harkitsee kirjoittamaansa. Asiallinen ja rakentava kritiikki on aina sallittua, mutta järjetön haukkuminen, mollaaminen ja asiattomien kommenttien jättäminen ei. Haluaisitko itse kuulla olevasi ruma, lihava tai maailman huonoin bloggaaja? Et varmastikaan. Pidetään kommentointi asiallisena - näin kaikilla on mukavampaa! :)