Tällä hetkellä pääsykokeet todellakin painaa päälle. Ensimmäiset ovat jo pian, 21.5, ja tällä hetkellä paniikki on hirmuinen. Olen turhautunut erään pääsykoekirjan sisältöön, sillä siinä ei ole mitään järkeä. Se tuntuu olevan pelkkää ympäripyöreää jaarittelua eivätkä hermoni riitä tietokirjaan, joka on kirjoitettu kaunokirjallisesti. Turhauttavaa!
Viimeisen kuukauden ajan olen ollut enemmän kuin stressaantunut. Maha oireilee, iho oireilee ja kohta pääkin alkaa oireilla. Väsymys on ihan älytön ja stressi, sitä ei voi edes sanoin kuvailla. Tuntuu niin ylitsepääsemättömältä edes tarttua pääsykoekirjaan. Viime päivät olen kiukutellut, koska on olo on aika ahdistunut. Ehkä siksi, että tiedän, etten ole todellakaan lukenut hyvin, tai ainakaan niin hyvin kuin olisin halunnut. Kauhulla olen lukenut joidenkin kertomuksia siitä, miten he lukivat pääsykokeisiin monta viikkoa monia tunteja päivässä. Pää hajoaa.
Ahdistaa ja raivostuttaa. Lukeminen ahdistaa, mutta oma saamattomuus raivostuttaa. Henkinen ruoska hakkaa mua koko ajan selkään ja ruoskija huutaa, että olen laiska ja saamaton. Odotan itseltäni paljon, mutta olenko astunut liian suuriin saappaisiin ja alkanut tavoitella täydellisyyttä näin suuren ja monipuolisen urakan edessä. 21. on koko ajan tulossa lähemmäs ja melkein porua vääntäen joudun avaamaan kirjan. Olo on vain niin väsynyt. Mikään uni ei riitä enkä saa mistään niin paljon energiaa, että oloni olisi todella motivoitunut lukemiseen.
Motivaatiota odotellessa. Toivon parasta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Bloggaaminen ja lukeminen sujuu kaikilta mukavammin, kun kommenttia kirjoittaessa harkitsee kirjoittamaansa. Asiallinen ja rakentava kritiikki on aina sallittua, mutta järjetön haukkuminen, mollaaminen ja asiattomien kommenttien jättäminen ei. Haluaisitko itse kuulla olevasi ruma, lihava tai maailman huonoin bloggaaja? Et varmastikaan. Pidetään kommentointi asiallisena - näin kaikilla on mukavampaa! :)