Elämässäni tärkeää

 Mulle elämässä tärkeintä on perhe. En tiedä, mitä tekisin, jos yhtäkkiä joutuisin luopumaan mun ihanasta perheestä. Äidistä, joka käskee, mutta rakastaa. Iskästä, joka hassuttelee ja rakastaa. Siskosta, joka ajaa välillä raivon partaalle, mutta jota kuitenkin rakastan todella paljon. Koen näiden henkilöiden kanssa niin paljon hauskoja asioita, että tarvittaisiin todella paljon aikaa, jos niistä haluaisi koota kirjan. Äidin kanssa on aina mukava tehdä kaikkea. Tällä hetkellä käydään jumpissa yhdessä. Iskän kanssa katsotaan joka vuosi yhdessä Tuntematon sotilas - se on perinne, jota ei saa muuttaa! Siskon kanssa katsomme Simpsoneita, otamme kuvia ja teemme outoja asioita, joita kaikki eivät tajua. Tein eräs päivä todella pahaa ruokaa - sisko sanoi sen olevan hyvää. Vaikka välillä hermostun tähän rääpäleeseen, on se silti maailman paras sisko. (Tämä kyseinen ihminen totesi, että oon sen paras sisko. Älkää liikuttuko vielä, lause jatkui. "...koska ei mulla oo muita siskoja! Ei oo valinnanvaraa!") 

 Ai että, ystävät ne vasta tärkeitä ovatkin. On ihanaa huomata, että matkassa on pysynyt ainakin yksi lapsuudesta saakka. Kolme muuta yläasteelta ja yksi lukiosta. Kaikki ovat korvaamattomia ja ihania persoonia. Ihailen heitä valtavasti, sillä heissä jokaisessa on aivan uskomattomia piirteitä. Heidän kanssaan ei ole tylsää. Mari, Jenni, Emmi, Mäksy ja Sohvi - ootte ihan uskomattomia ihanuuksia. Rakastan teitä! 

 Tietenkin myös Joonas. Olet rakas ja tärkeä. Se päivänpaiste pimeydessä.

 "Koti on siellä missä sydän on." Ei sitä paremmin voi sanoa. Kotona mulla on todella hyvä olla. Kotona saan olla rauhassa ja viettää aikaa niin kuin haluan. Kotiin olen aina tervetullut, kotona on parasta olla. Ehkä sen takia olen kotihiiri, koska rakastan kotoilua. Koti on mulle äärettömän rakas paikka. Hassua, että neljän seinän sisään voi mahtua niin suuri tunteidenkirjo. Koti on maaaaaaaaaaaaaailman paras paikka. Piste.

 Unelmat pitää liikkeessä ja haaveilu on polttoaine. Oon pienestä pitäen haaveillut paljon, mutta näin vanhemmiten (kuulostan keski-ikäiseltä) sitä alkaa uskoa niihin. Ei musta tule prinsessaa, mutta miksei siitä saisi haaveilla. En halua kieltää itseltäni mitään unelmia. Sen verran realistinen pitää olla, että tietää, mitkä unelmat ovat mahdollisia toteuttaa. Onko todennäköisempää päästä avaruuslennolle kuin kiertää maailma? Aivan sama, haaveissa mikä tahansa on mahdollista.

 Mä oon sellainen, että on pakko asettaa tavoite, jotta olen motivoitunut. Halusin terveystiedon kirjoituksista hyvän arvosanan ja luin siihen, koska halusin tavoittaa sen päämäärän. Jos en ole motivoitunut, en luultavasti ole asettanut tarpeeksi kovaa tavoitetta. Tavoitteet ajaa vähän saman asian kuin haaveet ja unelmat. Tavoitteita on, mutta kaikkiin ei välttämättä pysty. 

   Minä olen oman elämäni päähenkilö.