Musiikki on vakava asia

 Jos musiikkimakumme eivät kohtaa, ei se mitään. Tämä ei ole mitään henkilökohtaista. Päätin löpistä aikani kuluksi. Tämä on minun mielipiteeni. Nenäsi ei tarvitse hernettä.

Otsikko kiteyttää mun ajatusmaailman musiikista. Se on vakavaa. Inhoan juurikin sellaisia kieli poskessa tehtyjä kappaleita, joista paistaa se "en tiedä mitä teen, tämä vaan kuulostaa hauskalta". Ehkä siksi inhoankin sitä What Does The Fox Say - renkutusta. Ehkä oon liian tosikko musiikin suhteen, mutten voi sietää sitä, että musiikkia tehdään pelkän autotunen voimin. Se on inhottavaa. Musiikin syvyys katoaa siinä samassa. Minua ärsyttää myös ihan tajuttoman paljon sanoitusten syvyyttömyys. Itse pidän lyriikoista, joissa on jotain syvällistä ja ehkä jopa surullista. Ehkä siksi vaikkapa HIM vetoaa minuun lyriikoiltaan enemmän kuin Reckless Love. 

"Wanted a heart, wanted a soul. 

More than anything else in this world. 

But we are doomed our flesh in wounds. 

I would never give in."

 On olemassa myös monenlaisia muita asioita musiikissa, joita en voi sietää. En pidä ollenkaan niistä kappaleista, jotka ovat nimeltään Artisti A ft. Artisti B. Inhottaa. En vain tykkää sellaisista. Niistä menee maku. Miksi usein ne vierailevat artistit laulavat kertosäkeen - eikös sen pitäisi olla biisin keskipiste ja kuulua bändille/laulajalle? Inhottaa se Varikkohärkä siellä jokaisessa kappaleessa hoilaamassa "babyä". 

"Your world is coming to it's end. 

But you don't have to be afraid - I'm here for you.

Save your happiness for tomorrow.

And today we'll drown in your tears.

A drop of your blood tastes like wine today."

Musiikki on vakava asia. Olen myös pohtinut, mikä tekee musiikista menestyvää ja "hyvää"? Onko sille tietty arvostelutaulukko tai -kaavake? 

1. Sisältääkö kappale kovaa bassonjytkytystä? Jos sisältää - se on varmasti hyvä kappale. Mitä kovempaa, sen parempaa.

2. Onko kappaleessa käytetty paljon autotunea? - Mitä enemmän autotunea, sen parempi. Ei se haittaa, vaikka keikoilla musiikki ja laulu tulisi nauhalta.

3. Onko kappale pelkkää rahastusta? - Tehdään tästä kolme erilaista musiikkivideota ja -versiota. Kyllä ne tosifanit ostaa.

4. Onko tämä laulajan/bändin itsekirjoittama kappale? - HAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHAH. Ei.

 Ärsyttävää. Musiikki ON vakava asia.

Vinkkejä aloittelevalle bloggaajalle!

 Päätin kerrankin antaa muutamia vinkkejä bloggaajille, jotka vasta aloittelevat blogiaan tai harkitsevat sen perustamista. Vaikken itse ole mikään bloggaamisen konkari, päätin kuitenkin kertoa, mitä kaikkea pidän itse tärkeänä blogissa. Ensimmäisenä kun blogiin saavutaan, kiinnitetään huomiota ehdottomasti ulkoasuun. Se on fakta. Jokaisella on tietenkin omat mielipiteensä blogin miellyttävästä ulkonäöstä, mutta itse suosin mahdollisimman huolella pidettyjä blogeja. Tausta ei hypi mukana, fontit ovat selviä ja gadgetit ovat kunnolla. :) Pidän myös huolella tehdystä bannerista - pelkkä blogin nimi on mielestäni, noh, aika tylsä, mutta jokainen tehköön miten itse tykkää. 

 Kiinnitän paljon huomiota kuviin. Enkä voi sille mitään, että kuvien kokoerot ärsyttävät. Siksi olenkin päättänyt kertoa, että ette ole yksin! Minulla kesti todella kauan ennen kuin opin kuvien salaisuudet. Laitan alle muutaman kuvan sivuistoista, jotka ovat kullanarvoisia minulle.

 Jokainen, joka haluaa muokata kuviaan mahdollisimman helposti ja vaivattomasti, suunnatkaa Picmonkey - nimiselle sivustolle. Sivustolla on helppo muuttaa väritystä, lisätä tekstiä ja muokata ylipäätään miltei kaikkea. Ellei halua maksaa palvelun käytöstä, voi käyttää vain tiettyjä muokkauksia. Se on pieni haitta, mutta olen itse ainakin pärjännyt loistavasti ilmaisversion kanssa! Muokkaan jokaisen kuvani tällä ohjelmalla. Vaikka ovathan ne "kunnon kuvanmuokkausohjelmat" parempia ja laadukkaampia, mutta tämä Picmonkey on vain niin kätevä, helppo ja nopea. En jaksa alkaa väsäilemään pikkuyksityiskohtia (johon tämä ohjelma ei kovinkaan hyvin sovellu, mutta väristykset ja kontrastit toimivat todella hyvin!), joten tällä ohjelmalla saan todella helposti muokattua kuvani haluamikseni. 

 Toinen on ongelma, jonka miltei jokainen blogger - bloggaaja on kokenut. Bloggerin kuvatili täyttyy - mitä tehdä? Itse pohdin aikani, poistelin vanhoja postauksia, jotta saisin uutta kuvatilaa. Sen jälkeen googlettelin aikani ja löysin flickr.com kuvapalvelun. Loistava sanon minä! Tietenkin palvelu olisi parempi, jos maksaisin sen käytöstä, mutta en ainakaan tässä vaiheessa halua käyttää rahaa bloggaamiseen. Kannattaa kokeilla! Aluksi oli hieman hankalaa totutella uuteen kuvapalveluun, mutta siihen tottui nopeasti. Kannattaa etsiä vaikka Googlesta flickr.com tutoriaaleja, jos ei hahmota systeemiä. Mielestäni alkukankeuksien jälkeen oikein oiva palvelu!

 Suosittelen tutustumaan molempiin! Itse olen ainakin saanut motivaatiota blogata juuri näiden palveluiden vuoksi. Helppoja ja käteviä - mikäs sen parempi tapa blogata! :)

Missä minä olen

  Tylsyyden multihuipentumana päätin kertoa, missä kaikkialla seikkailen netissä! Oon aika tylsä dataaja - en jaksa olla kauaa YouTubessa katselemassa videoita tai en selaa kuvia weheartit'ssä vaan pääasiassa oon koneella Facebookissa, Bloggerissa ja tatatatdaaaa - demi.fi'ssä.

 Tässä nämä kolme sijaintia, joista minut löytää. Facebook on nykyään kyllä aika kuppanen ja tylsä, mutta silti siellä pitää olla. En oikeastaan edes enää kirjoittele päivityksiä - kunhan tulen vain sinne itseäni huvittamaan muiden päivityksillä ja kuvilla.

 Blogger taas on tietenkin hyödyllinen sivusto. Seuraan kaikkia lempiblogejani Bloggerin kautta, koska omasta mielestäni bloglovin on aika monimutkainen. Ja tietenkin täältä Bloggerin kautta hoituu myös bloggaaminen!

 Ja sitten se häpeäpilkku - demi.fi. Kyllä, luette aivan oikein. Demi.fi on paikka, jossa ei kyllä ole tylsää. Siellä on hauskaa ja siellä voi provosoitua aika pahastikin, jos sille mielentilalle sattuu. Kannattaa käydä kurkkaamassa ja lukemassa - joskus siellä on jopa asiallisia keskusteluja.

 Tietenkin minulla on myös sähköposti, jonne kaikki "mukatärkeät" jutut tulevat. Minulle voi lähettää sähköpostia blogin sähköpostiin, joka on weirdteaparty@luukku.com. Sinne vaan risuja ja ruusuja : )

 Käyn myös paljon tsekkailemassa maailman menoa Ilta-Sanomissa. Jostain syystä en tykkää ollenkaan Ilta-Lehdestä, mutta Ilta-Sanomista kylläkin. Täältä löytyy viihdettä ja uutisia.

 Ja JenJenHouse - ihana sivusto. Täällä käyn salaa kurkkimassa mielisiäni mekkoja ja suunnittelen prinsessahäitä. Tällä hetkellä ehkä ajankohtaisempi ostos JenJenHouselta olisi mekko lakkiaisiin. :)

 Ja eihän unohdeta Feissarimokia! Ihan hulvaton sivusto.

 Mistä teidät löytää?

Ihanat joululahjat

 Päätänpä näyttää teille muutaman ihan superhyvän joululahjan! Itse tykkäsin todella paljon juuri kyseisistä lahjoista, koska ne tulevat olemaan käytössä. On ikävää saada jotain, jota ei tule käyttämään paljoa. :(

Ihana vihko/muistikirja Tiimarista. Rakastuin tuohon kuvamaailmaan. Jos vihko on mieleisen näköinen, on sinne myös mukava kirjoitella kaikenlaista. Itse tykkään tehdä samaan vihkoon päiväkirjaa, erilaisia tehtävälistoja ja vaikka runoja. Monikäyttöinen ja suloinen muistivihko!

 Ajohanskat ja "käytä missä vaan koska vaan" - hanskat. Hanskat on tarpeelliset ainakin talvella ajaessa, koska muuten näpit jäätyy kylmään rattiin.

 Ja ihana hajuvesi on tytön paras ystävä! 

2014 olkoon meille armollinen

Tuokoon vuosi 2014 meille kaikkea mitä haluamme. Itse ainakin toivon rutkasti onnea ja motivaatiota ajatellen yhteishakua, ylioppilaskirjoituksia ja elämää ylipäätäänsä. :) 

"We must believe in luck. For how else can we explain the success of those we don't like?" - Jean Cocteau

Ihana joulu, paras joulu

 Joulu meni ainakin meillä rauhallisissa merkeissä perheen kesken. Syötiin hyvin, otettiin todella (epä)onnistuneita perhepotretteja ja oltiin yhdessä. Käytiin aiemmin päivällä kaupassa vielä ostamassa viimeiset jutut ruokapöytään ja hautausmaalla viemässä kynttilöitä. Miten teidän joulut meni? :)

Winter wonderland

Opiskelun visuaalisuus

   Mua inhottaa tehdä muistiinpanoja ja lukea kokeisiin ilman yliviivaustusseja ja Stabiloita. Tykkään tehdä värikkäitä korostuksia ja tehdä muistiinpanoista visuaalisesti kiinnostavia ja mielenkiintoisia. Sen takia mun ylppärivihot on aina ihan täynnä kirjoitusta kirkkailla väreillä, sivut on varustettu pinkeillä post it - lapuilla ja sinne tänne on kirjoitettu paksulla punaisella tussilla kommentteja ja vinkkejä. Tarvitsen visuaalisuutta opiskeluun. En halua käyttää yhtä tai kahta väriä - haluan käyttää kaikkia. Piirtelen kuvia sivuille, teen havainnollistavia kaavioita tai vaikkapa ympyröin tärkeitä sanoja.

 Mun kirjat on täynnä väriä ja rakastan tehdä muistiinpanoja juurikin sen vuoksi, että olen löytänyt miellyttävän tavan opiskella. :)

 Kalenteriinikin olin tehnyt lukusuunnitelmaa ja tehnyt oikein huomioväreillä yliviivauksia, jotta muistaisin, mitä tehdä minäkin päivänä. Ja se on toiminut. Väriläiskät kalenterissa piristää ihan älyttömästi. :) Kannattaa kokeilla, vaikka yleensä luottaisi vaan pelkkään mustaan väriin muistiinpanoissa. Kirkkaat värit jäävät herkästi mieleen ja ainakin minä muistelen muistiinpanoja, siten, että "Hmmm... kirjotin sen jutun punasella kynällä ja siinä vieressä oli se pieni miellekartta! Joo, nyt muistan!"

 Tällä hetkellä luettavaa kuitenkin riittää. On äidinkieltä, ruotsia ja englantia. Kaikesta olen päättänyt selviä kunnialla! Selvitkää tekin :) Ihanaa loppuiltaa teille!

Hikipinko

Väkerrettyäni tuossa äidinkielenläksyjä aloin miettimään kirjoituksia. Vaikka nyt tuntuu, että ne ovat kaukana, ne eivät oikeasti ole. Enää muutama hassu kuukausi ja saan naamani eteen tekstitaidonkokeen. Voi luoja, tuntuu tosi kummalliselta.

 Muutenkin koulutodellisuus iskee vasten kasvoja. Töitä täytyy tehdä, jos haluaa menestyä. Enää ei välttämättä hyvällä tuurilla onnistu. Jos laiskistuu, on vaikea päästä takaisin menestykseen. Nyt olen jälleen tarttumassa itseäni niskasta kiinni ja ottamassa kiinni siihen kouluun.

 Pikkuhiljaa tulisi aloittaa kirjoituksiin lukeminenkin. Tuntuu ylitsepääsemättömältä tarttua englanninkirjaan ja alkaa pänttäämään sanoja, jotka opetteli jo lukion ensimmäisellä vuosikurssilla. Se tuntuu turhauttavalta, mutta niin on vaan tehtävä. Pelottaa, että asetan tavoitteitani liian korkeiksi.

Kertokaa, että joku teistäkin stressaa. EN JAKSA STRESSATA.

Elämässäni tärkeää

 Mulle elämässä tärkeintä on perhe. En tiedä, mitä tekisin, jos yhtäkkiä joutuisin luopumaan mun ihanasta perheestä. Äidistä, joka käskee, mutta rakastaa. Iskästä, joka hassuttelee ja rakastaa. Siskosta, joka ajaa välillä raivon partaalle, mutta jota kuitenkin rakastan todella paljon. Koen näiden henkilöiden kanssa niin paljon hauskoja asioita, että tarvittaisiin todella paljon aikaa, jos niistä haluaisi koota kirjan. Äidin kanssa on aina mukava tehdä kaikkea. Tällä hetkellä käydään jumpissa yhdessä. Iskän kanssa katsotaan joka vuosi yhdessä Tuntematon sotilas - se on perinne, jota ei saa muuttaa! Siskon kanssa katsomme Simpsoneita, otamme kuvia ja teemme outoja asioita, joita kaikki eivät tajua. Tein eräs päivä todella pahaa ruokaa - sisko sanoi sen olevan hyvää. Vaikka välillä hermostun tähän rääpäleeseen, on se silti maailman paras sisko. (Tämä kyseinen ihminen totesi, että oon sen paras sisko. Älkää liikuttuko vielä, lause jatkui. "...koska ei mulla oo muita siskoja! Ei oo valinnanvaraa!") 

 Ai että, ystävät ne vasta tärkeitä ovatkin. On ihanaa huomata, että matkassa on pysynyt ainakin yksi lapsuudesta saakka. Kolme muuta yläasteelta ja yksi lukiosta. Kaikki ovat korvaamattomia ja ihania persoonia. Ihailen heitä valtavasti, sillä heissä jokaisessa on aivan uskomattomia piirteitä. Heidän kanssaan ei ole tylsää. Mari, Jenni, Emmi, Mäksy ja Sohvi - ootte ihan uskomattomia ihanuuksia. Rakastan teitä! 

 Tietenkin myös Joonas. Olet rakas ja tärkeä. Se päivänpaiste pimeydessä.

 "Koti on siellä missä sydän on." Ei sitä paremmin voi sanoa. Kotona mulla on todella hyvä olla. Kotona saan olla rauhassa ja viettää aikaa niin kuin haluan. Kotiin olen aina tervetullut, kotona on parasta olla. Ehkä sen takia olen kotihiiri, koska rakastan kotoilua. Koti on mulle äärettömän rakas paikka. Hassua, että neljän seinän sisään voi mahtua niin suuri tunteidenkirjo. Koti on maaaaaaaaaaaaaailman paras paikka. Piste.

 Unelmat pitää liikkeessä ja haaveilu on polttoaine. Oon pienestä pitäen haaveillut paljon, mutta näin vanhemmiten (kuulostan keski-ikäiseltä) sitä alkaa uskoa niihin. Ei musta tule prinsessaa, mutta miksei siitä saisi haaveilla. En halua kieltää itseltäni mitään unelmia. Sen verran realistinen pitää olla, että tietää, mitkä unelmat ovat mahdollisia toteuttaa. Onko todennäköisempää päästä avaruuslennolle kuin kiertää maailma? Aivan sama, haaveissa mikä tahansa on mahdollista.

 Mä oon sellainen, että on pakko asettaa tavoite, jotta olen motivoitunut. Halusin terveystiedon kirjoituksista hyvän arvosanan ja luin siihen, koska halusin tavoittaa sen päämäärän. Jos en ole motivoitunut, en luultavasti ole asettanut tarpeeksi kovaa tavoitetta. Tavoitteet ajaa vähän saman asian kuin haaveet ja unelmat. Tavoitteita on, mutta kaikkiin ei välttämättä pysty. 

   Minä olen oman elämäni päähenkilö.