Väkerrettyäni tuossa äidinkielenläksyjä aloin miettimään kirjoituksia. Vaikka nyt tuntuu, että ne ovat kaukana, ne eivät oikeasti ole. Enää muutama hassu kuukausi ja saan naamani eteen tekstitaidonkokeen. Voi luoja, tuntuu tosi kummalliselta.
Muutenkin koulutodellisuus iskee vasten kasvoja. Töitä täytyy tehdä, jos haluaa menestyä. Enää ei välttämättä hyvällä tuurilla onnistu. Jos laiskistuu, on vaikea päästä takaisin menestykseen. Nyt olen jälleen tarttumassa itseäni niskasta kiinni ja ottamassa kiinni siihen kouluun.
Pikkuhiljaa tulisi aloittaa kirjoituksiin lukeminenkin. Tuntuu ylitsepääsemättömältä tarttua englanninkirjaan ja alkaa pänttäämään sanoja, jotka opetteli jo lukion ensimmäisellä vuosikurssilla. Se tuntuu turhauttavalta, mutta niin on vaan tehtävä. Pelottaa, että asetan tavoitteitani liian korkeiksi.
Kertokaa, että joku teistäkin stressaa. EN JAKSA STRESSATA.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Bloggaaminen ja lukeminen sujuu kaikilta mukavammin, kun kommenttia kirjoittaessa harkitsee kirjoittamaansa. Asiallinen ja rakentava kritiikki on aina sallittua, mutta järjetön haukkuminen, mollaaminen ja asiattomien kommenttien jättäminen ei. Haluaisitko itse kuulla olevasi ruma, lihava tai maailman huonoin bloggaaja? Et varmastikaan. Pidetään kommentointi asiallisena - näin kaikilla on mukavampaa! :)