Koti - kultaakin kalliimpi

Oli hassua ajella tänä aamuna moottoritiellä kotia kohti. Kohta se on mulle lapsuudenkoti, mutta luultavasti tulen kutsumaan sitä aina kodiksi. Huomen iltapäivällä lähden taas takaisin Turun suunnille, olen vain käymässä täällä. Se, jos mikä tuntuu hieman oudolta. Olen vain heittänyt tavarani sängylle enkä vaivaudu viikkaamaan vaatteita kaappiin, koska huomenna kuitenkin pakkaan ne jälleen isoon laukkuun ja kärrään pienen laukkuvaatekaappini jonnekin muualle. 

 Viime viikot olen syönyt aamupalani ja juonut kahvini jossain muualla. Eikä se ole tuntunut niin kummalliselta kuin olin luullut. Ehkä se kuuluu tähän itsenäistymisprosessiin. Kaksi vuotta sitten ajatus itsenäistymisestä ja suurista muutoksista tuntui todella pelottavalta. Nyt ajatus ei ole pelottava vaan kutkuttava. Koti tulee kuitenkin olemaan aina täällä. 

Ne ihanat pienet asiat

 Joskus yläasteella tajusin, että vaatii aika paljon, jotta olisin tyytyväinen. Vaadin materiaa ja viihdykettä. Vuosien vieriessä olen alkanut pohtimaan, vaaditaanko tyytyväisyyteen ja onnellisuuteen paljoakaan. Ei tarvita - sen minä ymmärsin eilen. Pelkkä pitkä juttutuokio kahvilassa ihanien ystävien kanssa tuo elämään sisältöä, vaikkei kovin suurelta asialta kuulostakaan. Minulle se merkitsi paljon. Ne pienet asiat tuovat sisältöä elämään. 

 Kauniit sanat ja teot, ei niinkään kauniit tavarat ja vauraus. Fyysinen rikkaus ei aina merkitse myös henkistä rikkautta. Henkinen rikkaus koostuu juurikin niistä asioista, joista nautit. Oli se sitten ihana juttutuokio kahvikupposen äärellä tai uskomaton adrenaliinipiikki urheiluharrastuksen parissa. Ne pienet onnenhetket. Kuten Teho-osasto tai uudet puhtaat lakanat. 

Syysmusiikkia

 Huomaan kuuntelevani erilaista musiikkia eri vuodenaikoina. Kesäisin kuuntelen esimerkiksi enemmän Reckless Lovea, koska miltei jokainen heidän biisinsä on energinen. Syksyisin mielenkiintoni energisiin ja tanssittaviin kappaleisiin laantuu. Kaipaan melankoliaa ja syvällisyyttä. Kynttilöiden keskellä istumista ja villasukkia. Siksipä tein teille pienen syksyn soittolistan, mikäli haluatte fiilistellä syksyä minun näkökulmastani.

♥ Bon Jovi - Always
♥ Lovex - Turn
♥ Guns N' Roses - Don't Cry

 

♥ HIM - Close To The Flame
♥ Tehosekoitin - Maailma on sun
♥ The 69 Eyes - Brandon Lee

♥ Mötley Crüe - If I Die Tomorrow

♥ Skid Row - I Remember You

♥ Irwin Goodman - Suruton nuoruusaika

Huhhuh, täytyy alkaa fiilistelemään oikeen urakalla!

Niin se aika rientää

 Tuntuu hullulta, että lakkiaisista on jo kuukausia. On tosi vaikea ymmärtää, että tapahtuma, jota kauan odotti innolla on jo ollut kauan sitten. Nyt se ei tunnu enää niin merkittävältä kuin silloin, sillä nyt koen sen vain yhtenä etappina elämässäni. Lakki on vain materiaa, mutta symboloi sitäkin enemmän. Lakki on suonut mulle aivan uskomattoman mahdollisuuden viettää seuraavat viisi-kuusi vuotta Turussa. Ilman tuota valkoista päähinettä en olisi opiskelemassa itseäni unelma-ammattiini. On aika siistiä, että yksi lakki voi olla niin voimakas.

 Ehkä jotain ei kiinnosta höpötykseni yliopistosta ja suuresta onnellisuudestani, mutta minulle se on todella tärkeää. Nyt minä todella palan halusta kirjoittaa tuntemuksistani ja ehkä se helpottaa jonkun muunkin elämää. Fuksivuosi kun on vain kerran.

Niin se aika rientää. Muistan, miten hitaasti vuosi mateli ala-asteella. Seitsemännellä luokalla aika alkoi kulumaan nopeammin. Nyt olen jo käynyt lukionkin. Aika menee aivan tajuttoman nopeasti. Kesän alussa masistelin sitä, miten pitkä aika syyskuuhun oli. Nyt syyskuu kolkuttelee jo ovella. Kesä meni hujauksessa ja nyt olen ollut kaksi viikkoa kokeilemassa yliopistoelämää. Huhhuh. Tunnit saattavat madella, mutta viikot... Viikot vilisevät silmissä. 

 

 On aika hullua, että pian teen kävelylenkkejä ihan muissa maisemissa. Ei enää pelkkää peltoa ja hiekkatietä tai vain kahta suuntaan, joihin kävellä. Toisaalta jään kaipaamaan sitä rauhaa, joka minulla oli kotipuolessa. Onneksi kotiin ei ole pitkä matka, olen aivan liian perhekeskeinen jättääkseni kotikäynnit väliin. Aika on kasvattanut ajatusmaailmaani. Pari vuotta sitten pelkäsin muuttoa. Nyt odotan sitä, pienellä jännityksellä tietenkin.

 Penkkareista on aivan liian kauan. En ymmärrä, minne kuukaudet ovat kadonneet. Ihan kuin olisimme vallanneet ihanan lukiomme viime viikolla. Ihan kuin luokkien sotkeminen talouspaperilla olisi tapahtunut eilen. En ymmärrä. Koska olen viimeksi nähnyt Marin, joka seisoo kuvassa vierelläni? Juhannuksenako, ihan oikeasti? En ymmärrä, minne kaikki on kadonnut. Mari! Heti kun molemmille käy niin nähdään, tuuthan sitten käymään, kun muutan? 

Niin se aika vaan rientää, sanokaa minun sanoneen. Pelkään havahtuvani ajan kuluun seuraavan kerran ollessani kolmekymmentä. 

Minä vastaan minä

 Selasin eräänä päivänä Facebook-sivuani ja tutkin vanhoja tilapäivityksiäni. Ensin huomaa muutoksen kirjoitustyylissä, sitten ulkomuodossa ja lopuksi vasta henkisellä tasolla. Ryhdyin vertailemaan itseäni; millainen olin lukion ensimmäisellä luokalla ja millainen olen tänään. 

 Ensimmäinen vuosi lukiossa oli uusi ja jännittävä. Muistan kipeän eron ja sen tuoman tyhjyyden. "Mitäs nyt" muistan miettineeni. Ihmetyksekseni (ja onnekseni) olin suhteellisen nopeasti jälleen oma itseni. Ryhdyin opiskelemaan rankasti, mikä taas toi valitettavasti mukanaan hurjasti stressiä ja paineita. Stressi jatkui lukion kolmannelle saakka, jolloin kaikki turha murehtiminen (tai jatkui se, mutta pienemmässä mittakaavassa) sai jäädä. Se stressi oli oikeasti hurjaa, en enää itsekään ymmärrä, miten jaksoin ihan oikeasti käydä koulussa saatika tehdä mitään muuta. Tuntuu jotenkin kurjalta, että sen ikäinen Emppu joutui kokemaan sellaista. Voisin ottaa vastaa hänen tuntemuksensa, sillä olen oppinut kanavoimaan stressini ja hallitsemaan itseäni paremmin.

 Ajatusmaailmakin muuttuu vuosien saatossa. Olen oppinut hyväksymään erilaiset asiat nyt myöhemmin, mutta on hassua huomata, miten jotkut asiat taas pinttyvät päähän pahemmin ja herkemmin kuin ennen. En lukion ensimmäisellä niinkään miettinyt ihoni epäpuhtauksia tai jenkkakahvoja. Tai mietin, mutten samalla tavalla kuin nyt. Ennen sanoin ajatukseni ääneen, mutta nykyään mahamakkaroiden puristelu ja niiden murehtiminen jää muhimaan pään sisälle ja laukeaa jonain aamuna, kun erehdyn käymään vaa'alla tai katsomaan liian kauan peiliin. Itsetunto-ongelmat eivät ole kadonneet mihinkään eivätkä ole katoamassa. Sen olen kyllä hyväksynyt - suuret muutokset vaativat aikaa.

 Lukion ensimmäisellä leikkasin yhtäkkisellä päätöksellä itselleni polkkatukan. Se oli yksi hienoimpia päätöksiäni elämässäni. Jonkun mielestä se voi kuulostaa typerältä, mutta se oli minulle eräänlainen irtiotto. Varsinkin eron ja koulun alun jälkeen kaipasin jotain pientä muutosta, joka muutti ulkoisesti minua kovasti, mutta vielä enemmän sisäisesti. Nyt haaveilen samanlaisesta muutoksesta. Toteutan sen kyllä vielä, mutten osaa sanoa milloin ja miten. 

 Musiikki on ollut mulle jo kauan todella tärkeää. Jostain syystä nykyään en koe sitä niin tarpeelliseksi kuin ennen. En istu tuntikausia kuuntelemassa HIMiä vain kuuntelemisen vuoksi. Siinä minä olen muuttunut enkä tiedä, pidänkö siitä muutoksesta. Muistan yhä ne illat, kun istuin tietokoneen ääressä, "Love You Like I Do" soi taustalla ja tuijottelin ulos talviseen pimeyteen. Pidin siitä kovasti. Nyt en löydä samanlaista olotilaa niin helpolla. Musiikki on toki minulle yhä tärkeää, mutten tarvitse sitä jatkuvasti. Voin hyvin olla koneella ilman taustamölyä ja istua bussissa ilman kuulokkeita korvissa.

 Muutoksia tapahtuu koko ajan. Se on ihanaa. On kivaa muuttua ja varsinkin huomata niitä muutoksia. Suurin osa tapahtuu kuitenkin pään sisällä. Nyt olen uudessa elämänvaiheessa ja huomaan arvostavani ystäviä, perhettä ja Joonasta aivan eri tavalla kuin ennen. Olen paljon kiitollisempi kaikesta. Se on parhain muutos.

"Mä oon onnellinen" Tarvitaanko muuta?

 Oon alkanut nauttimaan kirjoittamisesta suunnattomasti. Varsinkin kun voin jakaa innostustani muiden kanssa, jotka ymmärtävät bloggaamista ja ylipäätään kirjoittamisen ihanuutta. On kivaa pitkästä aikaa löytää uusia ihania blogeja luettaviksi. On kivaa löytää samanhenkistä seuraa, joiden kanssa voi olla oma itsensä.

 Mä oon onnellinen tällä hetkellä. Yliopisto on todellakin mun juttuni enkä uskonut, että olisin jo ensimmäisillä viikoilla näin "verkostoitunut". Mulla on oikeesti siellä jo ihmisiä, joiden kanssa voin jutskata tai oikeasti puhua syvällisistäkin asioista. Useimmiten me kuitenkin puhutaan kakusta, mutta kakunsyöminenkin on tärkeää puuhaa. 

 On uskomattoman ihanaa vain tallustella kaikkien kanssa pitkin Turkua ja fiilistellä. Vielä kuukausi sitten olin ihan ihmeissäni siitä, mitä tulee tapahtumaan, mutta nyt tiedän, että kaikkiin asioihin kannattaa suhtautua hyvillä mielin. Kaikki järjestyy! Nyt minä olen tässä ja kaikki on hyvin. Olen onnellinen.

 On ihanaa aloittaa ensimmäinen yliopistovuosi ihanassa porukassa. On tervetullut olo. Tuntuu kuin olisin ollut näiden ihmisten ympäröimänä aina. Niin luontevaa keskustelumme on. Se, jos mikä on minusta aivan ihanaa. Ja siksi elämäntilanteeni on sataprosenttista onnellisuutta. Hip hei ja kakkua, eikös niin Siiri?

 Toisaalta on myös hieman haikeaa. Tällä hetkellä kaikki aika menee koulussa enkä ehdi kuin viikonloppuisin (jos silloinkaan) kotopuoleen. Ystävät siellä, en ole unohtanut teitä! Valitettavasti kilometrimäärä on tällä hetkellä sen verran kova, etten iha heti pääse teitä näkemään. Onhan teillä myös omat koulunne ja tekemisenne. Rakastan teitä! 

Parempaakin parempi maanantai

 Tänään on ollut ihan huippuhyvä maanantai. Hymyilyttää ihan hirveästi! Musta tuntuu, että tänään syntyi ihan huikean ystävyyssuhteen alku, kahvi ei ole koskaan ennen maistunut pahvimukista niin hyvältä eikä sateessakaan kävely haitannut. Piste ii:n päälle taitaa olla vuokrasopimuksen kirjoittaminen iltapäivällä - mulla on ihan huippufiilis! 

 Fiilistelen mun uutta hienoa kalenteria ja Siirin kanssa jutustelua. Kuulkas hei, tämä leidi on onnellinen! Hyvää maanantai-illan jatkoa! Huomenna luvassa tuutorointia ja muuta kivaa, mitä meidän pilttien elämään kuuluukaan. Iltoja!

Tämän viikon kuulumiset

 Fiilikset on aika huikeet näin sunnuntaina. Huomenna on suomen kielen sivuainevalintakoe ja täytyy myöntää, että jännittää. Jännittää aika paljon. En ole lukenut niin paljon kuin olisi pitänyt, mutta ei sille enää mitään mahda. Jos menee penkin alle niin tänä vuonna sitten yleistä kirjallisuustiedettä ja ensi vuonna uudestaan yrittämään.

 Tällä viikolla aloittelin elämääni pilttinä. Kiertelimme tuutoreiden kanssa ympäri kampusaluetta, kävimme syömässä herkullisissa opiskelijaruokaloissa ja tutustuimme toisiimme. Vastapainoksi istuimme luennoilla, taukojumppailimme ja opimme uuden, opiskelijaa hyödyttävän lausahduksen ISMO (IhanSamaMulleOikeesti). Joka aamu on ollut mukavaa tulla omaan Kotimaisen kirjallisuuden ryhmäämme. Kaikki ovat ihan älyttömän mukavia, onneksi on vielä monia kuukausia (vuosia) aikaa tutustua kunnolla kaikkiin.

 Vaikka olen Turussa paljon elämäni aikana käynyt, myönnän olevani täysi uuno suunnistuksessa. Minulla ei ole mitään hajua, miten tulen löytämään bussista ulos päästyäni Artiumiin, mutta onneksi olen jo oppinut, miten pääsen Yliopistonmäelle eksymättä! Niistä ylämäistä ja maitohappoisista pohkeista ei tarvitse kuitenkaan puhua...

 Mulla on jo nyt sellainen olo, että yliopisto on todellakin mun juttunu. Romantisoin luentosaleja ja lukupiirejä ja toivon, että voin oikeasti keskustella kirjallisuudesta intohimoisesti ilman, että joku pitää minua kummallisena. Haluan jutella muiden bloggaajaryhmäläisteni kanssa bloggaamisesta, haluan tehdä vaikka mitä!

 Onneksi minulla on paljon aikaa. Uskon viihtyväni loistavasti, ainakin sen perusteella, mitä ensimmäinen viikko yliopistolla on minulle jo antanut.

Kalenterityttö

You are right that I don't have a lot of spare time because I love to stay busy and keep my calendar full.

- Kiana Tom

 Ostin tänään kirjakaupasta kalenterin. Ensimmäinen kerta elämässäni, kun olen oikeasti ostanut kalenterin ja ensimmäinen kerta, kun tulen oikeasti sitä tarvitsemaan. Ostin ihanan pinkkikantisen kalenterini ensimmäistä yliopistovuottani ajatellen. Hommaa ja menemisiä on paljon, joten on hyvä pysyä ajan tasalla koko ajan ja merkata rehellisesti kaikki luennot ja muut tärkeät asiat muistiin. 

 Tykkään muutenkin kirjoittaa asioita ylös ja tehdä erilaisia listoja. Muistilistoja, tsemppauslistoja, mitä vain. Kunhan voin kirjoittaa, se on tärkeintä. Eräänä päivänä listasin haaveitani ja tavoitteitani. On kivaa nähdä oma ajatusmaailma paperilla, se on erittäin mielenkiintoista. 

  

 On ihanaa merkata kalenteriin piknikkejä ja illanistujaisia. On myös kivaa merkitä ylös tavoitteita ja kehotuksia itselle. Yritän alitajuisesti kehotella itseäni kävelylle tai tekemään lihaskuntoa. Pienet tsemppaukset merkintöjen alle eivät ole pahitteeksi. "Osaat kyllä!", "Tsemppiä!" ja "Onnea!" tuntuvat ihmeen kivoilta, vaikka itse ne olisi kirjoittanut.

 Ostin myös uudet kynät, koska rakastan värikkäitä muistiinpanoja. Koukeroita ja alleviivauksia. Räikeitä korostuskyniä. Kynätkin tulevat olemaan kovassa käytössä. Vihkoja vielä tarvitsisin, sitten alkaa olemaan valmista opiskeluvälineiden suhteen. Ehkä vielä ripaus innostuneisuutta? 

Miksi juuri SINUN blogisi on lukemisen arvoinen?

 Tiedättehän nämä perus linkkaa blogisi -postaukset? Ne ovat ihan hauskoja, mutta useimmat tuntuvat linkkaavan bloginsa tyypillä "Oon 17 vee tyttö sieltä ja täältä, kerron blogissani siitä ja siitä" tai sitten se on vain joku perus tekotaiteellinen sepustus (olen sortunut tähän). Nyt kun linkkaatte tähän bloginne, kirjoittakaa rehellisesti ja itsevarmasti, miksi juuri teidän bloginne on lukemisen arvoinen. Ei enää perussettiä lifestyleblogista vaan sanokaa, miksi juuri minä haluaisin lukea teidän blogianne! Tai kuka tahansa muu! Kehukaa blogianne ja arvottakaa sitä.

Minun blogini on lukemisen arvoinen...

Olkaa hyvä ja jatkakaa! :) Pitkät sepustukset ovat tervetulleita.

Missä nyt mennään?

Nyt mennään kyllä sellaisella stressiapuapuajäänkotiinnukkumaan -linjalla, ettei mitään rajaa. Oon ollut nyt viikon lomalla ja olen oikeasti vaan maannut nojatuolissa ja tuijotellut Teho-osastoa. Minunhan pitäisi lukea sivuainepääsykokeisiin, mutta missä on motivaatio ja kunnianhimo? Yritän tsempata itseäni tällä alhaalla olevalla kuvalla, jolloin olin vielä motivoitunut ja yritteliäs. 

 Minun piti jäädä pikku lomalle blogista, mutta kuinkas kävikään. Täällä istun ruudun toisella puolella jälleen. Tuntuu oudolta, etten halua lähteä täältä vielä vaikka muutakin puuhaa olisi. Eikä niitä motivaation rippeitä kannata tappaa bloggailulla, joka maistuu tällä hetkellä yhtä hyvältä kuin sahanpuru taikka kuplamuovi.

Tänään on ensikosketus yliopistoelämään. Jännittää!

Sinä olet kaunis!

  Moni teistä onkin varmaan nähnyt tämän videon? Olen katsonut sen monia kertoja ja joka ikisellä katselukerralla tämän uskomattoman videon sanoma vain tehostuu ja vahvistuu mielessäni. On sääli, ettei ihminen pysty näkemään itseään toisen silmin. Kamera ja peili vääristävät kovasti kasvoja ja vartaloa eikä kamera ole aina armollinen kauniille piirteillemme. Siksi olisi upeaa nähdä itsensä toisen, ystävän silmin. Haluaisin tietää, miltä todella näytän! Miten äiti, Joonas tai joku ystävistäni näkee minut. Huomaavatko he samat asiat? Pitävätkö he eri asioita kauniina ulkonäössäni?

 Olen huomannut kauhean asian nykynuorissa, miksei myös hieman vanhemmissakin. Sosiaalisessa mediassa toitotetaan, millainen on kaunis ihminen ja kaikkia saa haukkua estotta. Jos et miellytä toisen silmää, asia on sillä selvä - kaikkia ei voi miellyttää, mutta muista - SINÄ ET OLE RUMA. Joka ikinen meistä on kaunis. On mahdotonta listata kauniin ihmisen piirteet, koska niitä on miljoonittain. Me ajattelemme kaikki eri tavalla: sokea voi ihon pehmeydestä päätellä ihmisen olevan kaunis, minä voin kehua kauniita silmiäsi ja äiti jaksaa muistuttaa, miten kaunis lapsi olitkaan kun temmelsit ulkona kurahaalareissa. 

 Kauneus ei ole yksinkertainen yhtälö. Se ei koostu pelkästään hehkuvasta hymystä ja upeista silmistä, se on paljon enemmän kuin fyysinen ulosanti. Kauneus piilee sanoissa ja luonteessa. Sinä olet kaunis siitä huolimatta, jos et pidä ulkonäöstäsi. Sinä et ehkä näe sitä niillä silmillä, joilla sinun pitäisi nähdä. Painin saman ongelman kanssa usein. Huomaan omasta ulkonäöstäni vain ne virheet. Huono iho ja laiska silmä, tuttu juttu. Entä jos joku muu ei huomaakaan muuta kuin korkeat poskipääni ja pisamani - entäs jos muut eivät ole edes huomanneet, että minä vaivaannun huonosta ihostani?

 Sinä olet kaunis. Sinä olet kaunis.

Ei ole olemassa rumaa ihmistä, ei yhtä ainuttakaan. Jokainen meistä on kaunis, vaikka se saattaa jonkun mielestä mahdottomalta ja tekopyhältä kuulostaakin. Minun mielestäni jokainen on yksinkertaisesti kaunis.

Lagitus

 Ärsyttävää huomata, miten riippuvainen onkaan sosiaalisista medioista, kuten Instagramista ja Ask.fm:stä. Sen tajusin vasta, kun ostin uuden puhelimen Lumian hajottua (I told you so!). Tässäkin uudessa Huaweissa on jotain häikkää yhteyden kanssa - sain juuri ja juuri ladattua WatsAppin, mutta Instagram lataa koko ajan parhaillaan. On tainnut ladata viimeiset pari päivää. En ymmärrä, missä ongelma piilee! 

 Yritän huomaamattani koko ajan mennä Instagramiin, vaikkei mitään painiketta siihen olekaan kännykässäni. Ihan turha luulo yrittää käydä pikaisesti Ask.fm:ssä, koska nettiyhteys takkuaa enkä ole saanut ladattua sovellusta. Vasta nyt oikeasti ymmärtää, miten riippuvainen onkaan muiden kyyläämiseen ja ylipäätään informaatioon. Huomaan vasta nyt, että välillä on ihan mukavaa olla vain pimennossa. Instassa en ole päässyt käymään, siksi en ole lisännyt kuviakaan, mutta mitäs se haittaa. Välillä on hyvä pitää pieni breikki kaikesta informaatioähkystä ja pakotteista sosiaalista mediaa kohtaan. Miksi lisätä kuvia ja kertoa elämästään, jos ei kiinnosta? Käyn nyt koneella muutenkin hoitelemassa asioita, joten kaiken tarvittavan pystyn tekemään täällä. En koskaan edes oppinut bloggaamaan kännykällä, inhoan pikkuista näyttöä ja sitä, etten pysty kirjoittamaan sulavasti ja nopeasti. Koneella se onnistuu paljon paljon helpommin!

 Tuntuu oikeastaan jopa ihan mukavalta, ettei minun ole pakko selata Facebookia ja Instagramia joka aamu. Minulla ei ole enää edes Blogger-sovellusta kännykässäni. Pääsen tutustumaan blogiteksteihin paljon intensiivisemmin, kun tulen koneelle. Välilehdet ovat turhan kuormittavia minun hintaluokkani kännyköille, haha! Huomaan usein selaavani samat päivitykset ja kuvat kerta toisensa jälkeen, senkin teen vain tottumuksesta. Keskitynkö koskaan oikeasti vaikka lukemaan päivityksiä vai selaanko vain robottimaisesti etusivua Facebookissa ja Instassa? Luultavasti toiminto on jo automatisoitunut ja se jos mikä on huolestuttavaa!

 Olen pitkästä aikaa katsonut oikeasti telkkaria ja vaan ollut. Lagittava kännykkä on osasyy siihen. Ärsyttävää olla riippuvainen puhelimesta. Tuntuu, että se on kasvanut käteen kiinni eikä vessaankaan voi mennä ilman. Huoh. Ehkä olisi aika pieneen pakkoeroon? 

 En ole kuitenkaan uimassa pois tästä sosiaalisen median verkosta. Ehkä pidän vain hieman lomaa enkä käytä viimeisiä loman tuntejani tappeluun lagittavan Facen ja Instan kanssa. Ehkä minä vain lomailen. Ja olen. Minua ei vain välttämättä tavoita täältä tai mistään sosiaalisesta mediasta niin helpolla, koska en pääse niihin käsiksi niin nopeasti. Siksi, jos haluat minut tavoittaa, kehotan lähettämään sähköpostia! Siellä käyn! Voittehan tietenkin lähettää viestiä niin askissa kuin täälläkin, mutta kommenttien luku ja niihin vastaaminen takkuilee tällä hetkellä netin vuoksi. Sähköposti on helpompi tapa!

Sähköposti - weirdteaparty(at)luukku.com

Ask.fm - ask.fm/emiliasantra

Instagram - emiliasantra

Kuukauden lemppari!

Rakastuin tähän heti ensimmäistä kertaa käyttäessäni. Sävy muuttuu asteittain, joten älkää huoliko (tai masentuko, miten sen nyt ottaa), yhdellä levityskerralla ette saa etelänloman rusketusta! Pidän tämän tuotteen tuomasta päivetyksestä, myöskin rasvan koostumus ja tuoksu ovat hyviä eikä ainakaan minun iholleni jäänyt tahmaiseksi - oikeastaan se sai ihoni todella sileäksi ja pehmeäksi ja rasva kuivui todella nopeasti!

Eräs hyvä kokemus löytyy myös täältä Kosmetiikkatesti-blogista, samoilla linjoilla olen kyllä - edullinen ja toimiva tuote. Helppokäyttöinen ja niin kätevä. Olen itse niin vaalea, että palan valitettavasti auringossa helposti, joten tämä pikku huijaustuote on todellinen pelastukseni. :)

I'm the birthdaygirl!

 Tuntuupas oudolta, että tänään on jo 19 vuotta mittarissa. Mihin katosi jällleen yksi vuosi? Tuntuu, että nykyään tunnit matelevat, mutta viikot ja kuukaudet vilisevät silmissä! En tiedä, onko olo yhtään sen aikuismaisempi kuin vuosikaan sitten, mutta olen viime aikoina huomannut monia muutoksia omassa ajattellumaailmassani, varsinkin kun joudun aloittamaan tuntemattomassa koulussa ilman kaverien turvaa ja muuttamaan täysin erilaiseen ympäristöön kuin mihin olen tottunut!

 Enää ei tunnu hankalalta soitella puheluita ventovieraille tai käyttää sujuvasti nettipankkia. Virastoissa asiointi on ihan piece of cake ja opintotukien sun muiden hakeminen on enää minun kontollani. Huomaan, että vaikka yhä turvaudun joissakin asioissa vanhempiin, hoidan kuitenkin paljon enemmän omia asioitani kuin ennen. Vanhempi ja viisaampi, vai miten se menikään? 

 Kakussa on tosiaan tänään 19 kynttilää (jos vaan vielä opettelisin leipomaan sen kakun niin olisin oikea kunnon kodinhengetär!) ja ensi vuonna vasta huima luku saavutetaankin. Toivon, että sellaisen kynttilämäärän puhaltaminen toisi vielä lisää viisautta ja vastuullisuutta. Olen tällä hetkellä jo lähempänä kolmeakymmentä ikävuotta kuin syntymääni, tuntuu absurdilta!

 Paljon on mahtunut viime vuosiin: tyttöjen iltoja, tortillakestejä ja paljon paljon koulua. Tuntuu kuitenkin, että viime kuukausina on tapahtunut enemmän kuin koko elämäni aikana: valkolakin saaminen, opiskelupaikan saaminen, kesätyöt ja huhhuh, miten paljon myös kaikkea muuta! Alan innolla odottelemaan, mitä seuraava vuosi tuo tullessaan!

Hauskaa (melkein haha-hauskaa) luettavaa tylsään sunnuntai-iltaan

 Olen todella surkea internetinkäyttäjä siinä mielessä, että harvemmin löydän mitään mielenkiintoista netin syövereistä. Ja silloin kun tarvitsisi hauskuutusta, niin sitä ei löydy millään. Kokosin itseäni hauskuuttavia artikkeleita ja juttuja netin ihmeellisestä maailmasta - ehkä se hauskuutti jotakuta muutakin teistä! Hyvää sunnuntaita ihanat! 

21 Reasons Carrie Bradshaw Is Actually Really Annoying

Naurattaa, jos on katsonut vähääkään Sinkkuelämää. Carrie on ihana, mutta maailmankatsomus ja ajattelumaailma on välillä vähän vinksinvonksin. Samastuin moneen ärsytyksen kohteeseen! 13. That time she saw Aidan (when he'd cut his hair, put a decent shirt on and gone to the gym) and decided she liked him again.

Dumb Jokes That Are Funny

Varsinkin väsyneenä nää jaksaa naurattaa! What do you get when you cross a tyrannosaurus rex with fireworks? - DINO-MITE!

500 Mostly Useless Facts
Mua ainakin itseäni kiinnostaa hirveästi faktat, varsinkin tällaiset ihan turhat. Välillä alkaa naurattaa, mutta melkein jokaisen kohdalla joudun toteamaan, että ihan oikeastiko asia on näin! 137. Statues in parks: If the horse has both front legs in the air, person died in battle; if the horse has one front leg in the air, the person died as a result of wounds received in battle; if the horse has all four legs on the ground, the person diede of natural causes.

Pikaiset heipat

  Moikka! 

  Ajattelin tulla kertomaan pikaiset kuulumiset :) Tällä hetkellä vedellään viimisiä töissä ja hommaa riittää niin siellä kuin kotonakin. Yritän (ei kyllä näytä yrittämiseltä välillä ollenkaan) lukea sivuainevalintakokeisiin ja alan pikkuhiljaa hermostumaan. En millään jaksaisi lukurumbaa enää uudelleen, mutta pakko se on, jotta asiat edistyvät. :) Stressiä ja kiirettä pukkaa, mutta antaa pukata! Kaikkeni yritän koko ajan ja se riittäköön.

 Innolla (ja kauhulla) odottelen opintojen alkua. Kaikki muuttuu ja menee ihan mullin mallin, mutta otan kyllä kaiken vastaan innolla ja hyvällä mielellä. Alku saattaa tuntua hieman hassulta, mutta kyllä se siitä toivottavasti.

 Päivät kuluvat töissä ja illat kotona kärsien kuumuudesta. Mua ei ole luotu tähän ilmaan - paahdun kuoliaaksi. Ihanaa, että tässä yksi päivä oli kunnon sade. Heti oli hieman siedettävämpää. Huominen onkin viimeinen päivä töissä ja sitten koittaa "loma". Vielä kun jaksaa yhden päivän. Loppuraporttia ja kaikkea pikkuista täytyy vielä tehdä, mutta kyllä sen jaksaa helpostikin kun tietää pääsevänsä pikkuiselle lomalle. 

Tuntuupas tönköltä tämäkin postaus! :D

Hiusmuutos

 Tukka koki heinäkuun alussa muutoksen - mun hiuksissa on ensimmäistä kertaa elämässäni raitoja! En oikein osaa sanoa vielä, tykkäänkö vai enkö, mutta ainakin jotain muutosta tapahtuu hiuksissa. Ainakin hiukseni ovat nyt suht luonnolliset, siihen vanhaan, tuttuun ja turvalliseen mustaan en enää palaa, sillä se on vaikea saada pois. Kuitenkin haaveilen jälleen ylikasvaneesta polkasta ja tummanruskeasta kuontalosta. 

 

  Yksiväriset hiukset tais olla enemmänkin mun juttu! Luultavasti istun hyvinkin pian hiusväri päässä pesuhuoneessa. Kaipaan ehkä tummempaa lookkia, tämä tukka taitaa olla hieman liian vaalea minun makuuni! Tukkaa on kanssa napsittu latvoista, sillä kaksi permanenttia ja vaalennus eivät tehneet kauhean nannaa latvoille. Nyt hiukset ovat ihanan pehmeät ja latvat terveet!

Outfit details

 Huh hellettä sanon minä! Päätin eräänä päivänä piristää muuten simppeliä (ja vilpoisaa) asua kivoilla yksityiskohdilla. Ehdoton lempparini on tuo kaulakoru, jonka sain ylioppilaslahjaksi! Sopi erittäin hyvin rentoon ranta-asuuni. :) Kaulakorun lisäksi tietenkin perus aurinkolasit, asuna toimi simppeli valkoisen paidan ja kukallisen hameen yhdistelmä sekä kirkkaanpinkkiä huulipunaa. Rentoa, helppoa ja kevyttä - paras kombo näille säille! Vielä kun jaksaisi lakata kynnet pirteän värisellä lakalla ja oppia käyttämään helppoja kenkiä, ei tennareita (inhoan ballerinoja, täytyisi löytää täydelliset ja mukavat kengät) vaan jotkut mukavat avokkaat, sandaalit olisivat erittäin hyvä! Hellehattukin olisi mukava :)

Ps. Wuhuu, ensimmäinen päivä elokuuta! Meneepäs aika nopsaan!