Tämän viikon kuulumiset

 Fiilikset on aika huikeet näin sunnuntaina. Huomenna on suomen kielen sivuainevalintakoe ja täytyy myöntää, että jännittää. Jännittää aika paljon. En ole lukenut niin paljon kuin olisi pitänyt, mutta ei sille enää mitään mahda. Jos menee penkin alle niin tänä vuonna sitten yleistä kirjallisuustiedettä ja ensi vuonna uudestaan yrittämään.

 Tällä viikolla aloittelin elämääni pilttinä. Kiertelimme tuutoreiden kanssa ympäri kampusaluetta, kävimme syömässä herkullisissa opiskelijaruokaloissa ja tutustuimme toisiimme. Vastapainoksi istuimme luennoilla, taukojumppailimme ja opimme uuden, opiskelijaa hyödyttävän lausahduksen ISMO (IhanSamaMulleOikeesti). Joka aamu on ollut mukavaa tulla omaan Kotimaisen kirjallisuuden ryhmäämme. Kaikki ovat ihan älyttömän mukavia, onneksi on vielä monia kuukausia (vuosia) aikaa tutustua kunnolla kaikkiin.

 Vaikka olen Turussa paljon elämäni aikana käynyt, myönnän olevani täysi uuno suunnistuksessa. Minulla ei ole mitään hajua, miten tulen löytämään bussista ulos päästyäni Artiumiin, mutta onneksi olen jo oppinut, miten pääsen Yliopistonmäelle eksymättä! Niistä ylämäistä ja maitohappoisista pohkeista ei tarvitse kuitenkaan puhua...

 Mulla on jo nyt sellainen olo, että yliopisto on todellakin mun juttunu. Romantisoin luentosaleja ja lukupiirejä ja toivon, että voin oikeasti keskustella kirjallisuudesta intohimoisesti ilman, että joku pitää minua kummallisena. Haluan jutella muiden bloggaajaryhmäläisteni kanssa bloggaamisesta, haluan tehdä vaikka mitä!

 Onneksi minulla on paljon aikaa. Uskon viihtyväni loistavasti, ainakin sen perusteella, mitä ensimmäinen viikko yliopistolla on minulle jo antanut.