Joskus yläasteella tajusin, että vaatii aika paljon, jotta olisin tyytyväinen. Vaadin materiaa ja viihdykettä. Vuosien vieriessä olen alkanut pohtimaan, vaaditaanko tyytyväisyyteen ja onnellisuuteen paljoakaan. Ei tarvita - sen minä ymmärsin eilen. Pelkkä pitkä juttutuokio kahvilassa ihanien ystävien kanssa tuo elämään sisältöä, vaikkei kovin suurelta asialta kuulostakaan. Minulle se merkitsi paljon. Ne pienet asiat tuovat sisältöä elämään.
Kauniit sanat ja teot, ei niinkään kauniit tavarat ja vauraus. Fyysinen rikkaus ei aina merkitse myös henkistä rikkautta. Henkinen rikkaus koostuu juurikin niistä asioista, joista nautit. Oli se sitten ihana juttutuokio kahvikupposen äärellä tai uskomaton adrenaliinipiikki urheiluharrastuksen parissa. Ne pienet onnenhetket. Kuten Teho-osasto tai uudet puhtaat lakanat.
♥
VastaaPoistapuspus!
Poista