Kirjallisuuden opiskelijan tunnustukset

Ajattelin paljastaa teille kirjallisuuden opiskelijan salaisuuksia. 

Usein opiskelusta annetaan siloteltu kuva, mutta jos minä kerron, mitä me oikeasti tehdään. Paljastan myös muutamia omia kirjallisuussalaisuuksiani, joita en ole kehdannut ääneen sanoa. 

Mitä kirjallisuuden opiskelijat sitten tekevät? Mitä minä teen.

Istuvat kirjastossa, esteettinen teekuppi vierellä. Baskeri vinossa päässä ja edessä haalistunutta kirjoituspaperia. Tiiliskivenpaksuiset kirjapinot hallitsevat pöytää. Minä ainakin istun pieruverkkareissa kotona lukemassa jotakin haudanvakavaa tutkimuskirjallisuutta ja vieläkin kuivempaa romaania. 

Rakastavat keskustella kirjallisuushistorian kiemuroista ja osaavat nimetä kaikki suomalaisen kirjallisuuden merkittävät henkilöt. Hyvä, kun osaan sanoa edes muutaman kirjailijan ja teoksen. Niiden syvemmistä merkityksistä en osaa keskustella, koska uskon, että minut naurettaisiin koko juttutuokiosta ulos.

Nauttivat siitä, että saavat hautautua kirjapinojen keskelle ja lukea kirjoja yö myöhään. Minä nautin siitä, kun saan lukea kerrankin kirjan, josta pidän ja jonka olen itse valinnut. En mitään, mikä on PAKKO lukea tenttiin tai luennolle. En ole lukenut kouluvuoden aikana yhtäkään ylimääräistä kirjaa, koska ei ole ollut pakko. Toukokuussa luin muutaman ihan oma-aloitteisesti, se oli mukavaa.

Rakastavat tulkita kirjojen teemoja. Hell no. Miksi tulkinta ei voisi lukea jo vaikka ensimmäisellä sivulla niin ei tarvitsisi aina miettiä niin kovasti. Sama runojen kanssa! Missä ovat runoilijat silloin, kun pitäisi ymmärtää jonkun runon teema? 

Kerron muutaman salaisuuden. Minä inhoan muutamia klassikoita. Sinuhe Egyptiläinen on niin hirveä, etten voi edes millään muulla sanalla kuvata. Juhannustanssit ja Saarikosken runot saavat minut yökkimään. En voi sietää runoja, joissa on konkreettisia sanoja. 

Minusta tuntuu, etten ole tyypillinen kirjallisuuden opiskelija. Onko noloa myöntää tässä vaiheessa, ettei kirjallisuus ole minun maksimaalisin intohimoni? Olen suorittamassa ammattia ja tämä tuntuu olevan helpoin väylä. Tahdon opettajaksi, kirjallisuuden ja äidinkielen opettajaksi. Ala tuntuu hyvältä, mutta en ole suhtautunut intohimoisesti kirjallisuuteen. Jos voisin päättää, niin en lukisi kasapäin kuivaa tutkimuskirjallisuutta enkä törkeän paksuja romaaneja. Jos minä saisin päättää, lukisin vain näytelmiä ja runoja - miksikö? No koska ne ovat helppolukuisia!

Olen mukavuudenhaluinen, mutta teen kyllä työni opiskelun eteen. En vain nauti siitä, että luen tenttiin romaaneja, jotka eivät kiinnosta minua - vaikka niiden kirjallisuushistoriallinen arvo olisikin suuri. Miksi opiskelun pitäisikään olla nautittavaa?

/ I have confessions to make as a literature student. I'm not one of those students who love to sit in a library in the middle of piles of books. I do not love to analyse motifs or discuss about squiggles of literary history. I hate to read those tiresome novels - not to mention the research literature.