Jes! Nyt on opiskeltu se 9 kuukautta ja ansaittu kesäloma edessä. Ajattelin alkuunsa jo, etten todellakaan aio opiskella yhtenäkään kesänä. Ellei ole pakko. Enpä tullut ajatelleeksi, ettei Turusta saakkaan niin vain kesätöitä. Ei ainakaan, jos vastassasi on tuhat muuta hakijaa, joista sadoilla saattaa olla työkokemusta kyseisestä työstä. Siinä vaiheessa tämä likka saa jäädä paukuttelemaan henkseleitään. Ja ryhtyy siksi opiskelijaksi kesän ajaksi.
Tosiaan, edessä on kahden kuukauden opiskelurupeama. En ole vielä täysin varma, montako kurssia suoritan. Tai siis, teenkö vielä jonkun ylimääräisen kurssin suunnittelemieni lisäksi. Pohdiskelenkin tässä samalla kaikkia suorittamisvaihtoehtoja. Tentti, tenttiakvaario? Tenttiakvaario kuulostaa hyvältä - ei ainakaan ala ranne särkeä kirjoittamisesta.
Toisaalta mietin myös tätä opiskelua siltä kannalta, että valmistuminen lähenee hiljalleen. Hiljalleen ja hiljalleen, onhan siihen vielä vuosia, mutta kuitenkin. Olenkin tässä tsempannut itseäni syksyä varten - silloin painetaan hommia niin paljon kuin pystyy. Tahdon valmistua ajoissa enkä huhkailla mitään muuta. Pääpiste on opiskelussa. En tahdo, että joudun yllättäen menemään töihin muutamaksi vuodeksi opiskelujen ohelle (ja lykkää samalla valmistumista) vain koska lusmuilin. Ensi vuonna tavoitteena on todellakin se yli 60 op. Ja voi olla että se onnistuukin - jos vain yritän ja tsemppaan itseäni tarpeeksi tavoitteeseeni.
Ensimmäinen vuosi takana ja vähän jäi kaivertamaan se 55 opintopistettä. 60 olisi ollut se tavoite. Toivon todella paljon, että saisin ensi lukuvuonna sivuaineen, jotta saisin sieltä heti lisää opintopisteitä. Toki kansainvälisyysopinnot, virkamiesruotsit yms. lisäävät pistetiliä, mutta eivät niin huomattavasti.
Mitä minä tahdon sivuaineikseni? Suomen kieli olisi oikea lottopotti. Aion hakea suomea sivuaineeksi kuin myös pohjoismaisia kieliä. Venäjääkin ajattelin ottaa sivuun, ehkä vasta tammikuun puolella. En ole kiinnostunut muista taiteen tutkimuksen sivuaineista, koska en usko, että ne ovat minua varten.
Suunnitelmani ovat siis...? Suunnitelmiini kuuluu kirjaimellisesti perse ruvella opiskelu. Okei, ei välttämättä niin kirjaimellisesti. Tai miksei? En koe oman alani opintojani kuormittavina tai erityisen stressaavina. Aikaavieviä? Kyllä. Stressaavia? Njäääh. Toki välillä ovat istumalihakset koetuksella, kun väkerrän muistiinpanoja tunnista toiseen keittiönpöydän ääressä, mutta sitä se on. Pystyn haistamaan opintopisteet opintorekisterissäni. Minua ei niinkään suoraan sanottuna kiinnosta nauttia opiskelijaelämästä; tulin lukemaan itselleni ammatin ja se on päätavoitteeni. Prioriteetti numero uno koko opiskeluaikanani. Tällä hetkellä olen aika määrätietoinen asiasta ja tahdon todellakin onnistua. Onnistuminen tarkoittaa sitä, ettei valmistumiseni siirtyisi liikaa. Tahdon yrittää siihen viiden vuoden tienoille, mutta voi olla, että menee kuuteenkin. Sen näkee sitten, nyt on nyt.
Nyt opiskellaan niin, että oksat pois!
/Now I have studied for 9 months in Turku University and I'm definitely ready for holidays. Or not. Because I did not get a summerjob, I have to study the whole summer. Sounds boring, eh? I thought so too, but now I think differently. I have decided to take this as a challenge - I want to graduate in time and this will definitely help me a lot.
I have been thinking this quite a lot and understood that I will and I can do better. Next year I want to achieve those 60 course credits (or even more). This year I only managed to get 55. And it really bugs me! I also have a another reason to study hard (and quickly) - I do not want to work while I'm studying. Why is that? Because I do not want to slow down my studies.
My plans for the future (next year and so on...) is to study my ass of. Hopefully not literally. I want to challenge myself and really do everything I can to graduate in time. I do not think that my studies are stressful - no. Although they do take time. My goal is to graduate in time. I'm here to study for my dream-career. And it takes time; lots of sweat and tears, I guess.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Bloggaaminen ja lukeminen sujuu kaikilta mukavammin, kun kommenttia kirjoittaessa harkitsee kirjoittamaansa. Asiallinen ja rakentava kritiikki on aina sallittua, mutta järjetön haukkuminen, mollaaminen ja asiattomien kommenttien jättäminen ei. Haluaisitko itse kuulla olevasi ruma, lihava tai maailman huonoin bloggaaja? Et varmastikaan. Pidetään kommentointi asiallisena - näin kaikilla on mukavampaa! :)