Lähdin ihan tyytyväisenä n. 11:40 kävelemään kohti bussipysäkkiä. Mulle oli jo tulla kiire, koska jäin hetkeksi juttelemaan erään vanhemman naishenkilön kanssa. Melkein bussipysäkillä tajusin, että ei hitsi, jätinköhän mä kahvinkeittimen päälle. Fiksuna tyttönä nousin kuitenkin bussiin, vaikka mieltä kalvoikin ajatus mahdollisista katastrofeista, mitä päälle jääneestä kahvinkeittimestä voi aiheutua. Soitin hätäpuhelun iskälle ja kyselin, mitä voi tapahtua. Sain hetkeksi aikaa hermoni kuriin ja matkasin kauppatorille. Treffasin Siirin, menin lataamaan matkakorttini ja suuntasimme sitten Bryggeen syömään.
Koko ajan asia vaan kalvoi mieltä - epätietoisuus on inhottavaa. Pohdin koko ajan, olinko sammuttanut kahvinkeittimen vai en. Lopulta päätin, että nyt on pakko mennä tarkistamaan. Vein syömisen jälkeen tarjottimeni pois ja Siiri otti reppuni. Ja eikun juoksemaan. Pääsin ennätysnopeasti bussilla Tuomiokirkolle, siitä taas muutamassa minuutissa omaan bussiini ja pääsin kotiin uskomattomissa 10 minuutissa! Normaalisti kotimatkaan menee melkein 45 minuuttia. Bussi-Jumalat olivat puolellani tänään!
Normaalisti bussipysäkiltä kestää kävellä kotiin n. 7-8 minuuttia. Tällä kertaa olin kotiovella jo neljässä minuutissa. Kumpparit ovat ihmeen hyvät juoksukengät, askel kulki ihmeen keveästi. Eikun avain lukkoon ja ovi auki. Ja sitten kahvinkeittimen luo! ...joka oli pois päältä. Ai, että mikä ihana tunne. Ei ollut vaaraa, huoli oli turhaa, mutta silti. Miksi juuri silloin, kun se olenkohan sammuttanut sen -tunne tulee, ei vaan voi muistaa, onko painanut sitä nappulaa vai ei? No, ehdin takaisin hyvissä ajoin. Ja luennolla oli kevyt olo. Miksi tällaiset asiat voivat aiheuttaa niin suurta huolta ja ahdistusta, jopa paniikkia, mutta deadlinet ja muut eivät?
Siitä aasinsillalla tähän hetkeen. Kohta pitää avata jälleen tekstitiedostot ja ryhtyä tekemään ryhmätyötä ekokritiikistä. Hommaa riittää, luettavaa riittää, mutta eiköhän se siitä kohta. Onneksi huomenna on rentoutumista luvassa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Bloggaaminen ja lukeminen sujuu kaikilta mukavammin, kun kommenttia kirjoittaessa harkitsee kirjoittamaansa. Asiallinen ja rakentava kritiikki on aina sallittua, mutta järjetön haukkuminen, mollaaminen ja asiattomien kommenttien jättäminen ei. Haluaisitko itse kuulla olevasi ruma, lihava tai maailman huonoin bloggaaja? Et varmastikaan. Pidetään kommentointi asiallisena - näin kaikilla on mukavampaa! :)