Olen asunut koko ikäni maalla peltojen keskellä omakotitalossa. Lähin naapuri ei ole kuuloetäisyydellä. Yllättäen 2014 syksyllä muutankin kerrostalon ylimpään kerrokseen Joonaksen kanssa, naapuri on muutaman metrin päässä ja lähin asfaltoitu tie on vain noin 300 metrin päässä. Kello 22 täytyy olla hiljaa ja ovi täytyy aina muistaa käydä tarkistamassa kunnolla ennen kuin menee nukkumaan. Kerrostaloon pääsee vain avaimella, onneksi. Muuten olisin aivan helisemässä murtovaraspelkojeni kanssa. Toki summeria painamalla pääsee taloon sisään, muttei ainakaan varkain.
Olin odottanut kaikkien kaverien kertomusten perusteella, että saan repiä hiukseni irti, kunhan saan kuulla, kuinka paljon naapurit mölyävät. Onnekseni kerrostalossamme on aika paksut seinät tai sitten naapurimme ovat vain todella hiljaisia, sillä en ole kuullut oikeastaan kertaakaan yhtäkään naapureistamme. Muutenkin kerrostalossamme on hyvin rauhallista. Välillä saattaa nähdä naapurin hississä, mutta muuten on erittäin rauhallista.
Sekin yllätti, että koulu on nyt ihanan lähellä. Jonkun mielestä se on liian kaukana, mutta ottaen huomioon aikaisemmat bussimatkat ja etäisyydet, pidän tämänhetkistä koulumatkaani ihanan lyhyenä. Tämän vuoksi saan joka päivä myös paljon raitista ulkoilmaa ja hyötyliikuntaa, joten kaksinkertainen voitto minulle!
Tottakai myös sellaiset perusasiat, kuten pyykkienpesu ja ruokakaupassa käyminen yllättivät. Siinä vaiheessa, kun aloitat tekemään ruokaa ja jotain puuttuu, alkaa kyllä kismittämään. Jääkaappiin ei ilmesty maitoa tai voita, vessaan tarvitsee ostaa vessapaperia eikä kahvia oikein keitetä ilman kahvinporoja. Mutta kyllä siihen nopeasti tottui, se yllätti kuitenkin vain minimaalisesti.
Yllätyin kovasti siitä, miten helppoa tämä loppujen lopuksi onkaan. Oletin kärsiväni koko ajan koti-ikävästä, mutta en ole tainnut oikeastaan kertaakaan potea sitä kunnolla. Nautin täällä olosta, koska saan opiskella rauhassa eikä minun tarvitse miettiä liikaa, jos haluankin mennä keskustaan. Hyppään vain bussiin ja that's it. Oma tupa, oma lupa - näin sanoen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Bloggaaminen ja lukeminen sujuu kaikilta mukavammin, kun kommenttia kirjoittaessa harkitsee kirjoittamaansa. Asiallinen ja rakentava kritiikki on aina sallittua, mutta järjetön haukkuminen, mollaaminen ja asiattomien kommenttien jättäminen ei. Haluaisitko itse kuulla olevasi ruma, lihava tai maailman huonoin bloggaaja? Et varmastikaan. Pidetään kommentointi asiallisena - näin kaikilla on mukavampaa! :)