6.11.2014: tuolloin oli mun ja Joonaksen 2,5 vuotispäivä. Niin se aika vaan menee, en pysy enää kuukausissa perässä. Päivä päivältä kuitenkin tuntuu oikeammalta. Varsinkin omassa kodissa toista arvostaa entistä enemmän. Oon aina niin onnellinen siitä, kun tuun kotiin ja nään Joonaksen. Arvostan pieniä eleitä, kuten sitä, että sänky on pedattu kauniisti, kun tuun kotiin. Tulin viikonlopun jälkeen kotiin ja Joonas oli ottanut vaatteet pois kuivumasta.
Me katsotaan iltaisin yhdessä BB:tä. Se on meidän aikaa. Jonkun mielestä se ei kuulosta kovinkaan hienolta tai erityisen romanttiselta, mutta tarvitseeko yhteisen ajan ollakaan kovinkaan romanttista tai erikoista. Minä nautin siitä, että saan olla hänen kanssaan. Iltaisinkin ennen nukkumaanmenoa jutellaan milloin mistäkin. Aamuisin hipsin pois niin hiljaa, etten herättäisi Joonasta. Joskus vaan unohdun ovelle tuijottelemaan, miten ihana ihminen voikaan olla nukkuessaan.
Kaksi ja puoli vuotta - se on aika pitkä aika, mutta taas toisaalta vasta tässä vaiheessa alkaa tuntemaan toista läpikotaisin. Kaksi ja puoli vuotta. Eipä sitä muuta voi sanoa kuin että on Joonas kyllä mulle niin järjettömän rakas. Kenen muun vuoksi menisin vaikka maailman ääriin, luovuttaisin vaikka molemmat jalkani tai kuolisin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Bloggaaminen ja lukeminen sujuu kaikilta mukavammin, kun kommenttia kirjoittaessa harkitsee kirjoittamaansa. Asiallinen ja rakentava kritiikki on aina sallittua, mutta järjetön haukkuminen, mollaaminen ja asiattomien kommenttien jättäminen ei. Haluaisitko itse kuulla olevasi ruma, lihava tai maailman huonoin bloggaaja? Et varmastikaan. Pidetään kommentointi asiallisena - näin kaikilla on mukavampaa! :)