Jo sammuu valot yöhön lähestyvään
mun katsoin huoneheni ikkunasta
näin iltaan tähtikirkkahasen, syvään,
ens kertaa kuin sen näkisin ma vasta.
Niin ihmeen ääneti ja yksitellen
yön taivahalla harhaa tähtein sarja,
kuin iäisyyden unta odotellen
yön helmass, uinuu kattoin tummat harjat.
Mun orpo sieluni, tää suur on hetki,
nyt ihmiskohtaloista lyödään arvat.
Mun orpo sieluni, sun elos retki
on yksinäisyys, jonka sai vain harvat,
on yksinäisyys, jonka hiljaisuutta
yö iankaikkinen jo syleileepi,
on yksinäisyys, jonka ihanuutta
ja tuskaa tuntosi sun vapiseepi
V.A. Koskenniemi
Jos luet jonkun muun kirjoittaman runon, pystyt tulkitsemaan hänen ajatuksiaan. Runoon on vaikea valehdella omia tuntemuksiaan - tahallisesti väärin ja huonosti tehty runo kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Niin kertoo myös upea ja ajatuksella tehty runo. Ehkä se runo on moderni tai perinteinen, mutta sen sanomaa ei voi sanoa samaksi kuin jonkun muun runon. Jokaisen kirjoittajan kädenjälki näkyy runossaan. Kirjoittakaa runoja! Kiitos.
Lähden joku päivä kirjastoon ja menen varmasti pyörimään runokirjahyllyille. Tarvitsen inspiraatiota.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Bloggaaminen ja lukeminen sujuu kaikilta mukavammin, kun kommenttia kirjoittaessa harkitsee kirjoittamaansa. Asiallinen ja rakentava kritiikki on aina sallittua, mutta järjetön haukkuminen, mollaaminen ja asiattomien kommenttien jättäminen ei. Haluaisitko itse kuulla olevasi ruma, lihava tai maailman huonoin bloggaaja? Et varmastikaan. Pidetään kommentointi asiallisena - näin kaikilla on mukavampaa! :)