Minua on alkanut pelottamaan meidän sukupolvemme lasten lapsuus. Leikkivätköhän he enää samoja leikkejä vai tapahtuuko kaikki leikkiminen kuvaruudun äärellä? Pyörittelevätkö he päitään, kun äiti kysyy, haluaisivatko lapset leikkiä kirkonrottaa? Onko enää kahdenkymmenen vuoden kuluttua partiota ja 4H-kerhoa, jossa pelaillaan hyvässä hengessä pihalla ja rakennellaan tai askarrellaan?
Omat lempileikkini/pelini ala-asteella olivat lipunryöstö, karttu ja sokko. Muistan, että meillä oli koulussa kausia, jolloin joku leikeistä oli suosituin. Saatoimme viikon ajan leikkiä joka välitunti sokkoa koulun takapihalla olevalla "terassilla", kun taas seuraavalla viikolla leikimme innoissamme kauppaa valkoisilla pikkukivillä. Onko meidän lapsillamme samaa mielikuvitusta tai edes innostusta leikkimiseen?
Muistan leikkineeni innoissani prinsessaa ja koiraa, heittäytyneeni leikkeihin lapsenomaisella innolla ja nauttineeni joka ikisestä leikistä. Pidän itseäni hyvin onnekkaana, sillä olen saanut viettää lapsuuteni maaseudulla. Koulullamme oli suuri takapiha, metsähän se oli. Kaikki välitunnit kuluivat luonnonhelmassa ja metsään oli hauska rakennella majoja. Meillä ei ollut mitään tarvetta vain seisoskella koulun etupihalla kuluttamassa välituntia, koska leikkiminen olisi ollut noloa. Hyppynarulla hyppiminen ei luultavastikaan ole enää nykylasten mielestä hauskaa. Saatika hauskat laulut, joita hoettiin hyppiessä. Muistattehan te, mitä tarkoitan?
Pidin ystäväni kanssa jonkin aikaa 4H-kerhoa. Itse ainakin olin täysillä mukana pelaamassa lasten kanssa kiinalaista peiliä tai poliisia ja rosvoa. Ryhdyin jopa ryömimään, jos lapset halusivat leikkiä limanuljaskaa tai piilouduin, mikäli olimme ryhtyneet piilosille.
En ole hävennyt osallistua kaikkiin hölmöyksiin lukiossakaan. Peuhapäivät olivat hauskoja, jos on oikealla asenteella liikenteessä. Ei solmu ole hauskaa, jos asenne on negatiivinen. Ei kaikkea aina kannata ottaa niin vakavasti.
Ainakin minä leikin vielä rehellisesti kuudennella luokalla. Myöhemminkin, muttei sitä tietenkään saa myöntää, kun heti leimataan lapselliseksi. Nytkin pelaisin mielelläni vaikkapa lipunryöstyä tai karttua, sen verran lapsi olen vieläkin. Nykyajan lapsia halutaan pois leikkimisen parista enkä pysty ymmärtämään miksi. Annetaan lasten olla lapsia, jookos?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Bloggaaminen ja lukeminen sujuu kaikilta mukavammin, kun kommenttia kirjoittaessa harkitsee kirjoittamaansa. Asiallinen ja rakentava kritiikki on aina sallittua, mutta järjetön haukkuminen, mollaaminen ja asiattomien kommenttien jättäminen ei. Haluaisitko itse kuulla olevasi ruma, lihava tai maailman huonoin bloggaaja? Et varmastikaan. Pidetään kommentointi asiallisena - näin kaikilla on mukavampaa! :)