Opintopäivitys: tuutorointi, opinnot, tentit

Hei kaikki! Ajattelin taas päivitellä hieman opinnoistani, koska nää postaukset on aina tosi suosittuja ja niitä luetaan eniten. Ehkä ihmisiä vaan kiinnostaa yliopisto-opiskelu?

Tosiaan alkuun kiva ilmoitus siitä, että musta tulee ensi syksynä opiskelijatuutori uusille fukseille. Odotan syksyä jo innolla, koska tykkään ns. ohjastaa ja opastaa, hyvää harjoitusta se on myös opettajan uraa varten. Tosiaan, kotimainen ja yleinen kirjallisuus yhdistyvät hakukohteena ja me tuutorit opastamme sekä kotimaisen että yleisen uusia fukseja. Siitä tulee aivan varmana tosi hauskaa ja onhan se muutenkin kiva, että juuri minä (ja Nora myös!) päästään auttamaan ja opastamaan uusia opiskelijoita. Olen miettinyt jo paljon juttuja, joista voi olla heille hyötyä.

Itselläni oli ainakin niin hyvät tuutorit, että haluan pystyä vähintään yhtä hyvään tuutorointiin kuin he.

Kuva, jonka Emilia Arola (@emiliasantra) julkaisi 6. 04ta 2016 klo 23.32 PDT

Mutta sitten itse opintojen pariin. Tällä hetkellä toinen vuosi on loppusuoralla ja tenttejä ja muita hommia on kyllä vaikka muille jakaa. Eilen tein muistiinpanoja erään toimittajan artikkeleista, nyt kirjoitin valmiiksi Nykykirjallisuus-kurssin esseeni. Ja ainiin, keskiviikkona minulla oli suomen lauseopin tentti. Hommaa siis todellakin on. Yritän vain saada kaikki tehtyä ajoissa. Ensi viikolla olisi myös erään luentopäiväkirjan palautus, joten eikun näppäimistö sauhuamaan.

Huhtikuu on aina todella kiireistä aikaa koulun kanssa. Silloin suurin osa kursseista loppuu ainakin minulla ja tietenkin kaikki tentit osuvat juuri tähän saumaan. No, onneksi opintopisteitä ainakin satelee, jos ei muuta.

Tällä hetkellä oon innoissani siitä, että pian koittaa syksy ja alkaa kandin kirjoittaminen. Suunnitelmia minulla jo on, mutta vedenpitäviä ei vielä. Mitä luultavimmin tiedän kuitenkin jo suurinpiirtein, mitä oma kandini voisi käsitellä. Aika kuitenkin näyttää!

Huhtikuun musatärppi

Blue Eyed Sonsin Crawl To The Shade saa tänään(!!!) musiikkivideonsa, joka julkaistaan sekä Facebookissa että YouTubessa. Kipin kapin katsomaan, kunhan se vain ladataan. Enkä tästä biisistä osaa sanoa muuta kuin, että Joel Hellströmillä on jumalainen ääni. Ihan uskomattoman hyvä kappale.

Blue Eyed Sons löytyy myös Facebookista nimellä Blue Eyed Sons sekä Instagramista @blueeyedsons - menkää seuraamaan!

Sillisalaattia

Viime aikoina on tullut tehtyä ihmeen paljon kaikenlaista. Muutamia viikkoja sitten vietimme kivan tyttöjenillan, olen kahvitellut ystävien kanssa, käynyt tekemässä perheen kanssa polttopuita ja kierrellyt äidin ja siskon kanssa kirppareita. Olen myös huomannut, että nyt on tullut tehtyä paljon vähemmän koulujuttuja kuin pitkään aikaan. Ehkä tällainen taantuma on toisaalta myös hyvä juttu - välillä täytyy hieman hengähtää ja kuunnella, miltä itsestä tuntuu.

Ps. Seuraa minua instassa @emiliasantra

Brunssi-aika! #friends #brunssi

Kuva, jonka Emilia Arola (@emiliasantra) julkaisi 12. 03ta 2016 klo 0.52 PST

Läksypino tosin alkaa olemaan uhkaavan korkea, joten ehkä minun pitäisi tarttua tuumasta toimeen ja ryhtyä tekemään rästitöitä. On niin tenttiä kuin luentopäiväkirjaakin - olen ehkä haukannut liian suuren palan kursseja haaliessani, mutta joskus käy niin. Jaksaminen ei ole vielä koetuksella, mutta motivaatio todellakin on. Ja jostain kumman syystä olen myös haalinut itselleni muitakin kirjoitustehtäviä, en sitten tiedä, onko tämä hulluutta vai multitaskingia. Ehkä tämä tästä jotenkin. Huhtikuu on pelkkää tenttiä ja deadlinea ja saa nähdä, jääkö minusta mitään muuta jäljelle kuin märkä läntti, kun saan kaiken tehtyä. No, kyllä minusta jää. En ota näistä nyt kovia paineita - ei kaikissa tenteissä tarvitse suoriutua niin hyvin.

Olen myös käynyt ryhmähaastattelussa, ja pääsin seuraavalle kierrokselle. Eli tämä meinaa, että olen askeleen lähempänä kesätyöpaikkaa. Toivottavasti saisin paikan, koska työ kelpaisi. Viime kesänä kuolin tylsyyteen, kun olin vain kotona enkä tehnyt töitä. Kaipaan aktiviteetteja, jotta pysyisin virkeänä. Olen kuitenkin varmuuden vuoksi säästänyt muutamia aineopintojen kursseja varalle, jos käykin niin, etten saa kesätöitä. Tuleepahan sitten tehtyä jotakin kesällä. Muutenkin opinnot alkavat käydä vähiin, sillä olen saanut miltei kaikki aineopinnot tehtyä, kansainvälisyysopinnot ovat hyvässä vauhdissa. No, kerrankos niinkin päin. Kyllä suomen aineopinnot siellä odottavat innolla minua. Minä en niinkään innolla odota niitä.

Olen vasta nyt tajunnut ajan kulumisen. Pian on taas vappu, kohta koittaa kesä. Tuntuu niin absurdilta ajatella, että syksyllä pitäisi aloittaa kandi. Toisaalta olen kyllä siitäkin vain innoissani. Odotan innolla tulevaa. Saatamme muuttaa jossakin kohtaa, sitäkin odotan innolla. Onneksi ei ole kuitenkaan mikään kiire minnekään. Kesä täällä pätsissä ei tosin houkuttele hirveästi...

Tämä nyt oli tällainen sillisalaatti-postaus, mutta toivottavasti saitte tästä ajatuksenvirrasta jotakin irti.

Maaliskuun musiikkinurkka: Reckless Love - InVader

Hei hei kaikille!
Tänään ajattelin kirjoittaa pikkuisen musiikkinurkan teille. Saatan toteuttaa tätä satunnaisesti, mikäli eteeni tulee mielenkiintoisia biisejä tai levyjä. Tänään on siis esittelyssä Reckless Loven InVader-levy. Kerron siis vähän levystä, ennakko-oletuksistani sekä lopullisesta tuomiostani.

InVader ilmestyi hiljakkoin ja olin itse ainakin odottanut innolla, mitä tuleman pitää. Sinä perjantaina, kun levy ilmestyi, kuunneltiin se heti aamulla Joonaksen kanssa Spotifystä. Täytyy kyllä myöntää, että ensimmäinen reaktio oli pettymys. Silkka ja puhdas pettymys - mitä tämä on? Täytyy sanoa, että olin todellakin pettynyt. Pretty Boy Swaggers... Are you kidding me? Yritin päästä ennakko-oletuksistani eroon ja kuunnella levyä avoimin mielin. Se kesti kylläkin pitkään. En pitänyt siitä, että he uudistuivat näin vahvasti monien biisien kohdalla. Missä sukkahousuhevi?!

We Are The Weekend
Eih, tämä nimi. Tuntuu turhankin kevyeltä purkkapopilta. Useamman kuuntelun jälkeen biisi alkaakin kuulostaa siedettävältä, lopulta jopa hyvältä. Opin kappaleen sanat. Jos unohdetaan hirveä vertaus viikonloppuun, biisi on kohtuullisen hyvä. Ollin ääni kuulostaa erittäin kivalta.

Hands
Ah, tämä on ollut alusta alkaen yksi suosikkini. Pidän siitä, että tässä biisissä on jotain irstasta ja likaista. Kertosäe on tarttuva, mutta normaalit säkeistöt kuulostavat turhan paljon "räppäämiseltä". Kaiken kaikkiaan ihan hyvä biisi, menevä ja yksi levyn helmistä. Viimeinen virke ennen kertosäkeistö on parhain - siihen tiivistyy mielestäni raivoa ja irstautta. Täytyy kyllä kehaista, että nyt on lauluosasto kunnossa.

Monster
Tämä biisi julkaistiin ennen levyä. Pidin kovasti, likainen kappale. Toisaalta en voi ottaa tosissani yhtään kappaletta, jossa mainitaan boobs, joten se meni sitten siinä. Pinnallinen sanoma ei iske minuun eikä minua varsinaisesti kiinnosta laulu, joka kertoo silikoonista ja jossa kauneusleikkauksissa käynyttä naista verrataan Frankensteiniin. Toisaalta kuitenkin on ihan hauska huomata, että Reckless Love ottaa kantaa kauneusihanteisiin ja parodioi monsteri-käsitettä. Beautiful like a bad tattoo, looking like a mortal sin.

Child Of The Sun
Heti alkuun olin aivan kauhuissani tästä kappaleesta. Yök mitkä biitsivibat, tämä on huonoista huonoin. Jostain kumman syystä aloin kuitenkin tykätä tästä kappaleesta. Tässäkin on jotain ällöttävän likaista, mutten osaa sanallistaa sitä. Sanon kuitenkin, että tämä kannattaa kuunnella useampaan kertaan. Tai edes kerran, ei tämän kuuntelulla menetä mitään.

Bullettime
En tiedä, mitä tämä yrittää sanoa. Tämä oli pettymys, mutta kyllä kertsi menettelee. Ehken vain pidä sanomasta ja sanoituksista?

Scandinavian Girls
Ihan hauska laulu, mutta minähän en tunnetusti pidä erityisemmin hauskoista lauluista. Kunnon korvamato tämä ainakin on.

Pretty Boy Swagger
Tätä en edes kommentoi. Tämä on kuraa. Olen pahoillani, mutten pysty edes kuuntelemaan tätä kappaletta tätä postausta varten.

Rock It
Ei sanonut minulle mitään. En reagoinut tähän mitenkään erikoisemmin. Aika harmiton kappale.

Destiny
Toinen ehdoton lempparini. Tästä tykkään kovasti, Ollin ääni kuulostaa erittäin hyvältä. Radioystävällinen kappale levyn ensimmäisen kappaleen ohella. Jos aiot kuunnella yhden kappaleen tältä levyltä, valitse tämä. Nytkin laulan fiiliksissä kertosäkeen mukana - everybody's gonna love somebody!

Let's Get Cracking
Kenen muun mielestä tämän kappaleen alku kuulostaa häiritsevän paljon heidän omalta Speeding-kappaleeltaan? Tämä biisi ei saa minua kyllä lämpenemään. Kuulostaa tylsältä laululta, jonka musiikkivideolla voisi hyvinkin olla läjä porukkaa kotibileissä. Njää.

Noh, minulla olikin parempaa sanottavaa tästä levystä kuin alun perin ajattelin. Ei tämä mikään mestariteos ole, mutta pakkohan sitä bändin on uudistua omien intressien ja mieltymysten mukaan. Paljon radioystävällisiä kappaleita, helppoja live-esitettäviä. Muutaman biisin saisi kyllä levyltä tiputtaa ihan suosiolla, mutta eipä ole minun päätettävissäni. Reckless Love on muuttunut aikamoisesti ensimmäisestä levystään Reckless Love. Oma ehdoton suosikkini on Animal Attraction, mutta heidän kolmaskin lättynsä on kuuntelussani. Tässä levyssä on kuitenkin sulattelemista. Olen löytänyt omat suosikkini, mutta liian moni biisi jää irralliseksi levyn kokonaisuuden kannalta.

Oma arvioni: 3/5

Lapsuusajan musiikkimuistot

On aina hauska tietää, millaista musiikkia kaikki ovat kuunnelleet lapsuudessaan. Ajattelin siis listata jonkin verran linkkien kera musiikkia, joka liittyy olennaisesti lapsuuteeni. Suurin osa näistä kappaleista ovat minulle tuttuja ala-asteen taksimatkoista. Menimme siis kouluun ja sieltä pois taksilla, joten tuli kuunneltua jonkin verran musiikkia.

Mari, jos luet tätä, ole hyvä ja sukella nostalgiamereen!

Varsinkin Popedaa tuli kuunneltua. Kyllä Ukkometso, Kaasua komisario Pepponen ja Kersantti Karoliina raikasivat taksin takapenkillä. Näiden ohella kuunneltiin jonkin verran Yötä, Yölintua ja Hurriganesia!

Tietenkin kaikki tällaiset 2000-luvun alun hititkin tuli kuultua. Popitettiin Boten Annaa (tietenkin), Movetronin Romeota ja Juliaa sekä Martti Vainaa & Sallitut Aineet -yhtyeen Pelimiestä ja Toyotan takana -biisiä.

Jostain syystä elävänä on jäänyt mieleen Petri Munckin Levoton prinssi ja Antti Raiskin Angelle.

Mutta kukapa voisi unohtaa niinkin valovoimaista artistia kuin Günther? Ah, tämä vasta tuokin nostalgian(naurun)kyyneleet silmiin. Ei sitä ala-asteella tajunnut, että millainen artisti Günther oikein on, mutta kyllä me silti oikein olan takaa hoilattiin Teeny Weeny String Bikini -biisiä. Ja Ding Dong Songia ei myöskään sovi unohtaa.

Joskus ala-asteen musiikintunneilla lauloimme yhdessä VHS-karaokea. Niistä on parhaiten jäänyt mieleen J. Karjalaisen Ankkurinappi ja Miljoonasateen Marraskuu. Muuten musiikintunneilla lauloimme muun muassa Säkkijärvenpolkkaa, Oolannin sotaa ja Meksikon pikajunaa.

Viimeisenä, muttei vähäisimpänä, vahvin musiikillinen muistoni lapsuudestani - IRWIN GOODMAN. Uskon, että on äiti saattanut hieman hävetä, kun mukulat on laulanut Viuhahdusta ja Haistakaa paska koko valtiovaltaa, mutta mikäs siinä. Irwinillä tulee aina olemaan erityinen paikka mun musiikillisessa sydämessäni.

Omasta mielestäni on tullut kuunneltua musiikkia aika monipuolisesti. En tietenkään ottanut huomioon lastenlauluja, Ti-Ti Nallea yms, mutta kaikenlaisen muun musiikin kyllä huomioin. Vaikuttihan ala-asteen loppuvaiheessa esimerkiksi Ari Koivusen Idols-voitto ja Sunrise Avenuen Fairytale Gone Bad -biisi musiikkimakuuni, mutta mielestäni tässä postauksessa linkatut biisit kertovat enemmän siitä laajasta kirjosta, jota olen "nuoruusvuosinani" kuunnellut.

Minä kuljen omaa tietäni

Olen viime aikoina pysähtynyt useisiin hetkiin. Jäänyt ikään kuin hengittämään sitä tilannetta, ilmapiiriä ja tunnelmaa. Ainakin viime viikolla jäin useasti seisoskelemaan muutamaksi ylimääräiseksi sekunniksi Tuomiokirkon tuntumaan, sillä se keväinen sää oli jotain aivan uskomatonta. Hymyilytti niin, että poskiin sattui.

 

Itse asiassa haluan kirjoittaa postauksen omasta maailmastani. Siitä, miten minä näen maailman. Kaikki ovat erilaisia, mutta minä tahdon tuoda ilmi, mitä mieltä minä olen tästä maailmasta, tilanteesta ja ilmapiiristä. Tämä on sellainen postaus, joka ei ole kovinkaan erikoinen eikä dramaattinen, tämä on minun postaukseni minun maailmastani.

 

Aamulla nousen ylös enkä voi sanoa, että minua väsyttäisi sen kummemmin. Minua hymyilyttää aurinko ja se, että todellakin olen tottunut heräämään puoli seitsemältä. Kahvi hymyilyttää, vaikka se jäähtyykin turhan nopeaan. Parasta on se, kun astun ulos rappukäytävästä ja viileä aamuilma kohtaa minut. On ihan parasta laittaa kuulokkeet korviin ja kuunnella ja kadota toiseen maailmaan siksi aikaa, kunnes bussi tulee. En ymmärrä ihmisiä, jotka lähtevät liian myöhään kaikkialle - miten elämästä voi nauttia, jos on aina kiire jonnekin? Itse lähden kaikkialle ehkä turhan aikaisinkin, mutta se merkitsee sitä, että voin olla, tarkkailla ja nauttia aamusta.

 

Bussissa huomaan tutun opiskelutoverin, jonka viereen istahdan. Olen tietoisesti valinnut myöhemmin menevän bussin, jotten joudu menettämään hermojani hiostavassa ruuhkabussissa. Tämä sopii minulle paremmin kuin hyvin, pohdiskelen. On ihanaa jutella tämän tytön kanssa ja kävellä samaa matkaa koululle.

 

Myönnän valittavani turhan usein siitä, miten vaikeaa ja tylsää suomi on. Suomi ei ole minulle suurta herkkua, mutta olen yrittänyt niellä kiukkuni ja turhautumiseni siten, että ajattelen kielen vain edesauttavan urahaavettani sekä tulevaisuuttani. Siksi nielen ärtymykseni, istahdan luentosalin penkkiin ja kuuntelen. Yritän omaksua. En juttele vierustoverille paljoakaan, koska tahdon ymmärtää. Siksi hyvin usein vierustoverit saattavat häiritä minua - heidän tunnetilansa vaikuttavat minuun erittäin herkästi. Surullinen, kiukkuinen tai vaikka pettynyt vierustoveri vaikuttaa minun keskittymiseeni. Pitäisikö jutella hänelle? Pitäisikö kysyä jotakin? Lohdutanko?

 

Olen aiemmin kertonut, että minun on hankala ymmärtää henkilöitä, joilla on aina paha päivä. Tai ainakin henkilöitä, jotka tuovat sen esille erittäin vahvasti. En itse koskaan tuo esille sitä, jos kiukuttaa. Tiuskiminen on hirveää, ja minua ainakin alkaa vain "ahdistamaan", jos joku on selkeästi kiukkuinen eikä kovin ihmisystävällisellä tuulella. Olen aina ollut positiivinen ja hymyilevä - minun tunne/luonnerepertuaariini ei kuulu surullisuus eikä ärtyisyys.

 

En osaa olla ärtynyt muiden seurassa, koska minua itseäni harmittaa, jos toinen tiuskii ja kiukuttelee - en tahdo olla samanlainen enkä aiheuttaa muille epämukavaa oloa. Kiinnitän herkästi huomiota ihmisiin, kun istuskelen koululla. Joku tiuskii puhelimeen ja minua harmittaa puhelinlangan toisessa päässä olevan puolesta. Voi parkaa, kun joutuu kuuntelemaan tuollaista. Asiakin oli vielä niin vähäpätöinen. Ei tuosta tarvitsisi noin keuhkota. Sitä minä en ymmärrä - miksi raivota pienistä asioista, kun ongelmat ovat pieniä? Suuret ongelmat ovat asia sikseen, mutta ei huuto ja tiuskiminen niihinkään auta sen kummemmin.

 

Minä kuljen omaa tietäni, sillä tiedän hyvin tarkasti, millaisia välietappeja minulla on. Minä tiedän, millainen minun tieni on ja millaisena sen tahdon pitää. En kaipaa turhia äkkijyrkkiä alamäkiä, mutta otan nekin vastaan, jos niikseen on. Minun tieni on aika tasainen, sorainen tie. Sitä minä kuljen. Minun tielläni on kaikki se, mitä minä tarvitsen. Se ei ole moottoritie, joka täyttyy kiukkuisista citymaasturikuskeista eikä se ole myöskään Hämeenkatu, jossa saa varoa jäävänsä bussin tai pyöräilijän alle. Ehkä se kertoo ihmisestä paljon, millaisena tienä pitää omaa elämäänsä.

 

Minä kuljen rauhallista hiekkatietä, jolla toki on kuoppia. Se on kapea, mutta aina pystyy väistämään toista. Mutkikaskin se on, ja pitkä. Vaatii kärsivällisyyttä ja rauhallista tilannenopeutta - määränpää häämöttää edessäpäin. Tiellä voi kävellä ilman kenkiä, mutta sora pistelee ikävästi jalkapohjiin. Onneksi tie on tuttu, jalat ovat tottuneet pistelyyn. Kaikkialla on peltoa, voin liu'uttaa kättäni kauran seassa ja tuntea, miten muutama jyvä jää sormien väliin. Matkalla on muutamia kohtia, joissa pelko nousee kurkkuun saakka. Kun nämä on ohitettu, loppumatka tuntuu kevyemmältä. Pelot on kohdattava, hiljalleen.

 

Tärkeintä minun tielleni on se, että minä tunnen sen läpikotaisin. Pystyn sanomaan, missä kohtaa olen vaikka sulkisin silmäni. Se on läpikäyty mielessä niin monia kertoja, ettei yllätyksiä tule. Minun päämääräni on saavuttaa se, mistä olen aina haaveillut. Sen minä tiedän, että niin kauan kuin minä olen oma itseni, tämä tie ei saa asfalttia - se ei uudistu. Sama hiekka tuntuu varpaissa eivätkä polvet ole ruvilla kaatumisista - minä olen niin varma, että tämä on minun tieni. Tätä minä tahdon kulkea.

 

Minun päiväni 17.2

06:30 Herätyskello soittaa. Eikun vaan saman tien ylös, ei auta muu. Noin kymmenen minuutin päästä syön aamupalaa ja selailen samalla sosiaalisia medioita. Seitsemältä Joonaskin nousee ylös ja alkaa ottamaan verhoja pois. Meille tulee lämpökuvaus-työntekijöitä, joten huonekaluja on siirrelty ja verhotkin otettu pois. Noin varttia yli seitsemän alan meikkaamaan, ulkokamppeet vedän päälle noin puolelta.

07:30 Lähden tallustelemaan kohti bussipysäkkiä. Musiikki pauhaa kuulokkeissa ja huomaan, että tuttu, samalla bussipysäkillä bussia odotteleva kävelee miltei perässäni. Ohitan ne samat lapset, jotka joka aamu kävelevät minua vastaan. Yritän kävellä tavallista hitaammin, sillä en halua "ehtiä" ruuhkabussiin vaan odotan suosiolla seuraavaa bussia.

07:55 Bussi tulee ja hyppään kyytiin. Huomaan bussissa olevan eräs tuttu tyyppi suomen luennoilta, joten nappaan kuulokkeet pois korvista ja jutustelemme koko matkan. Hyppäämme kyydistä Tuomiokirkolla ja kävelemme samaa matkaa koululle, koska meillä on sama luento aamulla.

08:30 Ensimmäinen luento alkaa. Kurssi käsittelee suomen lauseoppia. Teemme tottuneesti muistiinpanoja, mutta luennon loppupuolella teemme harjoitustentin, josta olimme aiemmin sopineetkin. En tiedä, miten se meni, mutta nyt ainakin tiedän, mitä tuleman pitää ja miten valmistautua tenttiin.

10:15 Seuraavan luennon aika. Käyn nopeasti tulostamassa ja tulostusreissulla mukaani tarttuu myös jokin outo viron kielen harjoituskirja, jonka sai ottaa mukaansa. Ehkä siitä on myöhemmin jotain hyötyä. Luennolle olen tehnyt translitteraation Agricolan tekstistä, ja käymme yhdessä töitämme läpi. Vertailemme parini kanssa tekstejämme, ja minä teen korjauksia.

12:00 Näen tandem-parini. Meillä on aikaa vain tunti, mutta käytämme ajan tehokkaasti ääntämisharjoituksiin. Tällä kertaa tapaaminen oli suomipainotteinen.

13:00 Kiirehdin toiselle puolelle kampusta, koska olen luvannut meneväni myymään Muusan myyjäisiin. Aika kuluu mukavasti rupatellessa ja asiakkaita palvellessa. Maistoinpa myös fetapiirakkaa, jota meillä oli myytävänä - se oli oikein hyvää!

15:00 Myyjäiset loppuvat. Ennen kuin lähden, jään auttamaan siivoamisessa ja viemme yhdessä tavaroita varastoon. Sen jälkeen lähden tallustelemaan kohti bussipysäkkiä.

16:00 Olen miltei kotona. Alan tekemään ruokaa ja katselen samalla kotona olevaa kaaosta, koska huonekalut on pitänyt siirtää. Joonas tulee kotiin, laitamme verhoja takaisin ja syömme. Syömisen jälkeen siirrämme sohvan ja sängyn takaisin paikoilleen.

19:00 Menemme saunaan ja saunasta tultuamme alamme katsoa Plump Fiction -elokuvaa, joka parodioi Pulp Fictionia. Sen parissa meneekin pari tuntia ja hieman ennen kymmentä menemme nukkumaan, koska aamulla on taas aikainen herätys.

Tässä minun päiväni! Se ei ollut mikään erityinen, mutta tekemistä piisasi kyllä. Jos olisin vielä kotona opiskellut, niin olisi tullut enemmän täytettä tähänkin postaukseen.

Koulukuulumisia

Koulun parissa riittää kyllä vilinää ja vilskettä, kun opiskelen tässä periodissa kuudella eri kurssilla. Hommaa ei siihen nähden ole vielä ollut hirveästi, mutta koputan varmuuden vuoksi puuta. Onneksi yksi kurssi on sellainen, joka suoritetaan vain kirjoittamalla pienoisesseitä kahden viikon välein. Muuten olen korviani myöten täynnä suomea, jota minulla on paljon. Tätä onneksi painottaa yksi luentosarja, josta saan muutaman opintopisteen.

Tänään minulla on Tekstityön tentti, jossa käsitellään oikeinkirjoitussääntöjä ja kielenhuoltoa. Aihe itsessään on todella mielenkiintoinen, ja motivaationi on tätä kurssia varten kohonnut, sillä tiedän, että joudun tulevaisuudessani tarvitsemaan tätä taitoa ja tekemään kielenhuoltoon liittyviä tehtäviä. Tämän kurssin vuoksi suomen kieli sivuaineena ei tunnu enää niin hirveältä, mutta silti suomi tuntuu vielä takkuilevalta ja kyllästyttävältä. Tällä samaisella kurssilla myös työskentelemme yhdessä Turun Sanomien toimittajien kanssa, ja se tuntuu erittäin mielenkiintoiselta.

Olemme myös eräällä toisella suomen kielen kurssilla päätyneet käyttämään sähköistä oppimisympäristöä. Mielestäni tällainen uusi oppimistapa on hyvin hyödyllinen, sillä tulevaisuudessa mitä luultavimmin tullaan siirtymään uusiin ja erilaisiin oppimistapoihin, sähköisiin varmaankin hyvin vahvasti! Olen myös näillä kursseilla oppinut käyttämään tietokonetta muistiinpanojen kirjoittamiseen. Olen huomannut, että se sopii minulle paperisia muistiinpanoja paremmin, koska pystyn keskittymään paremmin. Olen myös tämän vuoden aikana oppinut jo jonkin verran itsestäni oppijana sekä olen oppinut lukemaan tentteihin eri tavalla - se on aika hienoa mielestäni!

Aloitin myös venäjän opiskelun, sillä tarvitsen opintopisteitä kansainvälisyys-opintoihini. Hyppäsin suoraan alkeiskurssi II:lle, sillä alkeiskurssi I ei olisi sopinut aikatauluihini syksyllä (tulisi ihan liian kiire). Olen myös tämän kurssin innostamana liittynyt kieli- ja kulttuuri tandemiin, jossa työskentelen venäläisen opiskelijan kanssa. Hän opettaa minulla venäjää, ja minä hänelle suomea. Aiomme tavata kaksi kertaa viikossa, sillä tahdomme molemmat saada suoritettua tandemin 2 opintopisteen laajuisena. Olen jo innoissani tulevasta, koska saan samalla hyvää kokemusta opettamisesta sekä opin itse samalla venäjää. Ainakin tandem-parini on mukava!

Mitä itse asiassa olen oppinut tämän lukukauden aikana? Olen oppinut itsestäni järjettömästi jo muutamassa kuukaudessa. Olen suhteellisen varma tulevan kandini aiheesta (toki se saattaa muuttua, mutta olen ainakin 95 prosenttisesti varma), tiedän, mitä tahdon opinnoiltani ja tulevaisuudensuunnitelmani vahvistuvat jatkuvasti. Tiedän, mitä tahdon tehdä! Tiedän, miten pääsen tavoitteisiini. Olen ollut myös yllättynyt siitä, että vaikka tänä vuonna saan ihan huikean määrän opintopisteitä, en ole väsynyt. Ehkä tämä opiskelutahti ja varsinkin se, että kaikki työ on vaivanarvoista (koska se suuntaa tulevaisuuteeni!) auttavat minua jaksamaan kaikki kurssit läpi kunnialla. Olen opiskelijana keskiverto, jos arvosanojen perusteella ajatellaan, mutta en enää jaksa kärvistellä "huonon numeron" pelossa. Minä kelpaan näin, pyrin vain parhaimpaan, mihin minä pystyn. Minun parhaani on se, että saan numeroita, jotka kelpaavat eteenpäin pyrkimiseen.

Hyvää ystävänpäivää!

Tänään on ihana ystävänpäivä, jolloin viimeistään tulee mietittyä ystävien merkitystä. En saanut tähän postaukseen kuin yhden, sillä tällä koneella ei ole mitään kuvia. Ystävien arvostus ei kuitenkaan ole riippuvainen kuvien määrästä vaan niistä yhteisistä muistoista ja yhteisistä jutuista. Itse olen enemmän kuin kiitollinen kaikista asioista, mitä olemme ystävieni kanssa kokeneet. Iloja, suruja, matkoja ja illanistujaisia. Muistelen yhä lämmöllä kaikkia yläasteaikaisia tyttöjeniltoja!

Opiskelut ovat vieneet kaikkia ystäviä eri suuntiin - eikä tietenkään negatiivisessa merkityksessä. Aivan yhtä rakkaita nämä ystävät ovat kuin ennenkin; aina ei vain ehdi nähdä, mutta ajatuksissa ovat usein. Puhun nyt yläasteporukasta, jossa ovat vielä kolme tärkeintä ystävääni: Emmi, Jenni ja Mari. Uskomattoman ihania ihmisiä, niin tärkeitä. Uskon, että nämä ihmiset tulevat pysymään elämässäni hyvin pitkään. Enkä tiedä, mitä tekisin ilman tätä turvaverkkoani - näille ihmisille voin aina puhua ja tiedän, että he kuuntelevat ja ymmärtävät. Muistelen myös lämmöllä skootterikesiä, jolloin kävimme uimassa ja ottamassa aurinkoa harva se päivä. Söimme jäätelöä kirjaston edessä ja istuimme "kortsukopilla". Niin paljon ihania muistoja näiden ihanien ystävieni kanssa. Kiitos teille rakkaat. Alla kuva minusta Emmistä lukioajoilta: sekin oli ihanaa aikaa!

Kuva, jonka Emilia Arola (@emiliasantra) julkaisi 20. 12ta 2013 klo 7.11 PST

Sitten on Turun porukka: Siiri, Meri, Nora ja Laura. Te olette myös ihania. On niin ihanaa, että on kaksi ihanaa ystäväporukkaa. Toinen on kotikodin joukko ja toinen opiskelujoukko. Molemmat ovat yhtä tärkeitä. Tästä porukasta olen saanut tukea opiskeluihini ja elämään opiskeluiden ulkopuolella. Olemme kahvitelleet, kyläilleet ja opiskelleet yhdessä. Ne ovat suuriapieniä asioita, joita arvostan joka päivä.

And happy Valentine's day! ♥ En ole ajatellut ystävänpäivää koskaan niin vahvasti rakkauteen kohdistuvana päivänä vaan nimenomaan ystävyyteen ja ystävärakkauteen perustuvana. Ajattelin kuitenkin, että toivotan myös ihanaa rakkaus-ystävänpäivää Joonakselle! Olet ihana, rakas. Meilläkin on niin paljon kaikkia ihania muistoja: reissut Helsinkiin ja Poriin, yhteenmuutto ja oikeastaan kaikki ihanat asiat, jotka ovat arkipäiväisiä. Ne merkkaavat minulle erittäin paljon. Kiitos, että olet elämässäni!

Uutta ja erilaista

Hei pitkästä aikaa, lukijat!

Ajattelin tulla päivittelemään tällaisen pienen kirjallisuuspostauksen muodossa. Olen osallisena Nykykirjallisuus-kurssilla, jossa luetaan vähän uudempaa kirjallisuutta kuin mitä yleensä. Ensimmäisenä kirjana, runoteoksena oli Henry Salmenniemen Texas, sakset -teos, joka jätti kyllä aika sanattomaksi. Enkä osaa sanoa, sanattomaksi huonolla vai hyvällä tavalla. Taidan kallistua enemmän kuitenkin siihen, etten pitänyt teoksesta erityisen paljon.

Omalla tavallaan teos oli mukavaa vaihtelua, jotakin virkistävää, mutta flarf-runous ei todellakaan taida olla minun juttuni. En pidä niin modernista runoudesta, kaipaan enemmän kosketus- ja samastumispintaa. Ehkä Texas, sakset sopii sellaisille lukijoille, jotka nauttivat saavuttamattomasta ja epävarmasta, mutta itse en todellakaan nauti. Tahdon aistia kirjailijan äänen ja nähdä tämän kosketuksen. Omalla tavallaan teos on hauska, erilainen. Tässä ongelma piileekin. Jos teos on minusta hauska, se on miltei väistämättä huono. 1/5, ei jatkoon.

Kuva, jonka Emilia Arola (@emiliasantra) julkaisi 2. 02ta 2016 klo 5.18 PST

Tänään satuin Prismassa käydessäni kiinnittämään huomiota ale-kirjoihin. Onneksi ryhdyin tutkiskelemaan, sillä satuin löytämään Pauliina Rauhalan Taivaslaulu-teoksen suhteellisen halvalla. Tämä kirja on ollut must read -listallani jo pitkän tovin, mutten ole raaskinut ostaa aiemmin. Nyt tämä ihana kirja on kuitenkin hyppysissäni. Tämä on teemaltaan sellainen teos, jota en ole lukenut - oikeastaan olen lukenut, mutten ole perehtynyt syvällisemmin. Ties vaikka tämän teoksen jälkeen innostun lukemaan enemmänkin samaa aihepiiriä käsitteleviä teoksia.

Olen lukenut kirjaa tänään yli puoleenväliin, mutta päätin säästää huomisellekin jotain. Tähän mennessä kirja on ollut mahtava ja ajatuksia herättävä. Moni on kuvannut ahdistavaksi, mutten ole vielä eläissäni lukenut yhden yhtäkään kirjaa, joka olisi minua ahdistanut. Eikä tämäkään tunnu sellaiselta. Olen rakastunut päähenkilöihin, Aleksiin ja Viljaan. Uskonto on tietenkin vahva pääteema tässä teoksessa, mutten viitsi kertoa asiasta enempää, mikäli joku tahtoo lukea kirjaa ilman sen kummempia ennakko-oletuksia. Olen tähän mennessä nauttinut kirjan koruttomasta kerronnasta ja siitä, että teksti on sujuvaa ja soljuvaakin, toisaalta. En pidä liian abstraktista kerronnasta, mutta tämä teos yhdistelee yksinkertaista kerrontaa sekä kuvainnollisempaa tyyliä. 4,5/5 tähän mennessä - JATKOON!