Hei
pitkästä aikaa, lukijat!
Ajattelin tulla päivittelemään tällaisen pienen kirjallisuuspostauksen muodossa. Olen osallisena Nykykirjallisuus-kurssilla, jossa luetaan vähän uudempaa kirjallisuutta kuin mitä yleensä. Ensimmäisenä kirjana, runoteoksena oli Henry Salmenniemen Texas, sakset -teos, joka jätti kyllä aika sanattomaksi. Enkä osaa sanoa, sanattomaksi huonolla vai hyvällä tavalla. Taidan kallistua enemmän kuitenkin siihen, etten pitänyt teoksesta erityisen paljon.
Omalla tavallaan teos oli mukavaa vaihtelua, jotakin virkistävää, mutta flarf-runous ei todellakaan taida olla minun juttuni. En pidä niin modernista runoudesta, kaipaan enemmän kosketus- ja samastumispintaa. Ehkä Texas, sakset sopii sellaisille lukijoille, jotka nauttivat saavuttamattomasta ja epävarmasta, mutta itse en todellakaan nauti. Tahdon aistia kirjailijan äänen ja nähdä tämän kosketuksen. Omalla tavallaan teos on hauska, erilainen. Tässä ongelma piileekin. Jos teos on minusta hauska, se on miltei väistämättä huono. 1/5, ei jatkoon.
Tänään satuin Prismassa käydessäni kiinnittämään huomiota ale-kirjoihin. Onneksi ryhdyin tutkiskelemaan, sillä satuin löytämään Pauliina Rauhalan Taivaslaulu-teoksen suhteellisen halvalla. Tämä kirja on ollut must read -listallani jo pitkän tovin, mutten ole raaskinut ostaa aiemmin. Nyt tämä ihana kirja on kuitenkin hyppysissäni. Tämä on teemaltaan sellainen teos, jota en ole lukenut - oikeastaan olen lukenut, mutten ole perehtynyt syvällisemmin. Ties vaikka tämän teoksen jälkeen innostun lukemaan enemmänkin samaa aihepiiriä käsitteleviä teoksia.
Olen lukenut kirjaa tänään yli puoleenväliin, mutta päätin säästää huomisellekin jotain. Tähän mennessä kirja on ollut mahtava ja ajatuksia herättävä. Moni on kuvannut ahdistavaksi, mutten ole vielä eläissäni lukenut yhden yhtäkään kirjaa, joka olisi minua ahdistanut. Eikä tämäkään tunnu sellaiselta. Olen rakastunut päähenkilöihin, Aleksiin ja Viljaan. Uskonto on tietenkin vahva pääteema tässä teoksessa, mutten viitsi kertoa asiasta enempää, mikäli joku tahtoo lukea kirjaa ilman sen kummempia ennakko-oletuksia. Olen tähän mennessä nauttinut kirjan koruttomasta kerronnasta ja siitä, että teksti on sujuvaa ja soljuvaakin, toisaalta. En pidä liian abstraktista kerronnasta, mutta tämä teos yhdistelee yksinkertaista kerrontaa sekä kuvainnollisempaa tyyliä. 4,5/5 tähän mennessä - JATKOON!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Bloggaaminen ja lukeminen sujuu kaikilta mukavammin, kun kommenttia kirjoittaessa harkitsee kirjoittamaansa. Asiallinen ja rakentava kritiikki on aina sallittua, mutta järjetön haukkuminen, mollaaminen ja asiattomien kommenttien jättäminen ei. Haluaisitko itse kuulla olevasi ruma, lihava tai maailman huonoin bloggaaja? Et varmastikaan. Pidetään kommentointi asiallisena - näin kaikilla on mukavampaa! :)