Eilen kävellessäni bussipysäkille, nappasin tuon allaolevan kuvan. Liukastelin samalla jäisellä jalkakäytävällä, mutta kuva oli pakko ottaa. Odotan jo innolla kirpeitä pakkassäitä, koska olen enemmän talvi- kuin kesäihminen. Nautin lumesta ja siitä ihanasta viileydestä.
Bussipysäkille käveleminen on minulle kuin terapiaa: nautin siitä, kun saan vain kuunnella rauhassa musiikkia ja vain käytännössä olla. Ei tarvitse kuin kävellä ja mietiskellä. Teen aina niin, että saavun pysäkille monia minuutteja ennen bussin tuloa - näin saan lisäminuutteja "terapiaani". Odottaminen ei ole minusta koskaan inhottavaa tai rasittavaa, minua ei haittaa odottaminen. Eikä haittaa, vaikka bussi olisi myöhässä. Olen aina ajoissa joka tapauksessa.
Bussipysäkillä tulee aina mietittyä kaikenlaista. Yleensä ajatukset pyörivät ihan satunnaisissa, arkipäiväisissä asioissa. Mietin, että koska teen minkäkin kouluhomman loppuun, koska käyn hakemassa kirjastosta varaamani kirjat ja milloin teen PowerPointin englannin seminaaripäivää varten. Tavallisia asioita, mutta niitä on hyvä käydä läpi musiikin soidessa, viileässä ilmassa bussipysäkillä.
Suurin stressi on helpottanut. Teen samalla oppimispäiväkirjaa, kun kirjoitan tätä postausta, mutta ehkä se kertoo jotakin siitä, miten stressaavana koulun koen tällä hetkellä. Pahimmat kurssit ja suoritukset ovat poissa alta. Ainoa "ahdistava" on englannin seminaari, mutta onneksi opettaja on ihana ja kannustava.
Nykyään tulee myös usein mietittyä, miten ihanteellinen ympäristö minulla on. On ihana perhe, poikaystävä ja koulu, ihania ystäviä kauempana ja lähempänä. Ylipäätään, tuntuu tosi ihanalta, että minua on siunattu näin monella ihanalla asialla. Yksi huonompi koulunumero on yksi hailee näiden ihanien asioiden rinnalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Bloggaaminen ja lukeminen sujuu kaikilta mukavammin, kun kommenttia kirjoittaessa harkitsee kirjoittamaansa. Asiallinen ja rakentava kritiikki on aina sallittua, mutta järjetön haukkuminen, mollaaminen ja asiattomien kommenttien jättäminen ei. Haluaisitko itse kuulla olevasi ruma, lihava tai maailman huonoin bloggaaja? Et varmastikaan. Pidetään kommentointi asiallisena - näin kaikilla on mukavampaa! :)