maanantai 2. marraskuuta 2015

"Tahto rautainen vie läpi harmaan kallion"

Jostain syystä tämä säe alkoi soimaan päässä, kun yritin väkertää muistiinpanoja eilen illalla. Minulla oli vain muutama hassu tunti aikaa lukaista reilut 200 sivua ja tehdä niistä muistiinpanot. Siinä vaiheessa aloin miettiä, miksi juuri minä opin kirjoittamalla... Minulla oli muutama vaihtoehto: luovuttaa tai tehdä se, mihin pystyisin niin lyhyessä ajassa. En ole montaakaan kertaa koulunkäyntini aikana joutunut turvautumaan ensimmäiseen vaihtoehtoon, sillä se ei ole vaihtoehto.

Minä en luovuta. Voisin tietenkin luovuttaa, mutta minä en tahdo. Opiskelussa on minun kohdallani myös kyse itseni haastamisesta. "Jaksanko vielä lukea näitä sanoja" - En jaksa, mutta pakko se on. Mukavuus menee vain harvoin koulujuttujen edellä. Minä tahdon edistyä opinnoissani mahdollisimman tehokkaasti. Tänä syksynä tehokkuus tuntuu olevan lempisanani.




En ole tottunut lykkäämään tehtäviä eteenpäin, edessä ne kuitenkin ovat. Mieluummin kärsin nyt kuin seuraavalla viikolla. Tämän vuoksi en ole ihan hukkumassa läksypinoihin, mutta melkein. Polviin asti ainakin.

Nykyään on enemmän kiusauksia luovuttaa. En nauti uudesta kotimaisen kirjallisuuden kurssista; se on hieman liian, erikoinen. Olin odottanut saavani kurssista paljon irti, mutta niin ei käynytkään. Onneksi suoritustapa on helppo. Muutaman kerran olen miettinyt luovuttamista suomen kielen sivuaineopinnoissani: minusta tuntuu, että olen ihan järjettömän tyhmä verrattuna muihin. En ymmärrä yksinkertaisia asioita, en ymmärrä. Olen tottunut olemaan hyvä koulussa, mutta nyt en ole hyvä. Saattaa olla, että en suomen kielessä ole edes keskiverto. Toivon vain koko sydämestäni, että tulisin saamaan keskiarvoksi kolmosen. Sen minä tarvitsen, en tiedä edes, että onko minun kyvyilläni mahdollista saada parempaa. 

Olen ollut erittäin positiivisella tuulella viime aikoina. Olen kokenut, että olen tyhmä enkä tarpeeksi fiksu yliopistoon. Usein se korostuu suomen kielen luennoilla ja muutenkin. Minusta tuntuu, etten ole muiden tasolla. Tuntuu kuin olisin joutunut lyhyellä matikallani pitkän matematiikan kurssille.

3 kommenttia:

  1. Must tuntuu, et suomen kieli on yks vaikeimmista sivuaineista. Mä en selviäis siitä. Mut oon ihan varma, et pääset juttuihin kiinni ja asiat loksahtaa kohdilleen ajan kanssa. Älä kritisoi itseäsi niin paljon, kannusta myös!

    VastaaPoista
  2. Suomi on oikeasti todella hankala kieli :) Itsekin kärsin sen kanssa erityisesti yliopiston alkuvaiheilla:/

    http://sofiawilhelmiina.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, että jonkun muunkin mielestä se on (oli) hankalaa. Tuntuu vain niin avuttomalta, kun S2- oppilaat tietävät kaiken ja minä en ymmärrä mistään mitään. No, kaipa tämä tästä :D

      Poista

Bloggaaminen ja lukeminen sujuu kaikilta mukavammin, kun kommenttia kirjoittaessa harkitsee kirjoittamaansa. Asiallinen ja rakentava kritiikki on aina sallittua, mutta järjetön haukkuminen, mollaaminen ja asiattomien kommenttien jättäminen ei. Haluaisitko itse kuulla olevasi ruma, lihava tai maailman huonoin bloggaaja? Et varmastikaan. Pidetään kommentointi asiallisena - näin kaikilla on mukavampaa! :)