Miltä toinen lukuvuosi maistuu?

Toinen lukuvuosi maistuu kiireeltä, notkuvilta läksypinoilta ja väsymykseltä. Odotin olevani paljon energisempi, mutta toisin kävi. Nyt on vain niin paljon tekemistä. Väkerrän tässä samalla suomen muistiinpanoja ja ruotsin sanakoe kummittelee takaraivossa. Huhhuijaa, sanon minä.

En ole missään vaiheessa vielä kokenut todellista väsymystä ja uupumusta enkä usko, että niin tapahtuu nytkään. Toki pientä väsymystä on ilmassa aika ajoin, mutta se taitaa kuulua aika monen opiskelijan opintoihin. Enkä ole vielä tuntenut oloani sellaiseksi, että haluaisin lyödä hanskat tiskiin ja lopettaa. Tiedän, että tänne minä kuulun ja nyt toinen vuosi vahvistaa ajatuksiani uuden sivuaineen avustuksella.

Toisaalta osasinkin odottaa tätä. Ensimmäinen vuosi oli liiankin helppo, joten osasin varautua tähän, että hommaa tulisi olemaan.

Odotin myös liikuntakärpäsen puraisua, mutta toisin kävi tässäkin. Olen käynyt kerran salilla, vielä en ole saanut sitä kuuluisaa motivaatiota raahata persettäni jumppaamaan. Ehkä se on tämä matka. Jos olisi pidempiä koulupäiviä, voisin hyvin mennä suoraan koulusta ryhmäliikuntatunneilla. Nykyään olen kotona usein jo kahdentoista maissa ja ryhmäliikunnat pidetään useimmiten alkuillasta. En tiedä, mikä minua oikein vaivaa. Toisaalta tiedän, että menetän ne motivaation rippeetkin, mikäli alan odottamaan koululla iltaan saakka. Haluan liikunnan olevan kivaa - se ei saa olla pakkopullaa, ainakaan minulle. En tavoittele mitään sen kummempaa liikunnalla, siitä tulee hyvä mieli. Ehkä innostus kasvaa hiljalleen, kunhan saan nämä koulutöiden suurimmat murheenkryynit pois alta.

Pikkuhiljaa kohti joulua kuitenkin tässä mennään, se tuntuu aika kivalta. Kohta sitä taas huomaa, että on jo vappu ja lukuvuosi on ohitse. Yksittäiset päivät matelevat, mutta kuukaudet vain rynnivät ohitse kyynärpäätaktiikalla. Ensimmäinen periodi huitelee viimeisiään, sekin tuntuu aika hassulta. Miltäs muiden opinnot maistuvat?