Tämä päivä on päivä muiden joukossa. En ole koskaan pitänyt syntymäpäivääni mitenkään erikoisena asiana - ei minua sen enempää kiinnosta juhlistaa päivää, jolloin vanhenen. On tietenkin kiva kuulla onnitteluja, mutta sen kummempi juhliminen saa jäädä.
Synnyin 20 vuotta sitten ja se tuntuu aika hurjalta. Tuntuu aika ihmeelliseltä, että täällä on oltu jo niin kauan. Viimeiset vuodet ovat menneet nopeasti; vastahan minä täytin 15. Seuraava vuosikymmen humahtaa varmaan ohi niin, että korvissa humisee. Tuntuu hurjalta, ihan oikeasti. Huomaako sitä enää, kun mittariin tippuu vuosittain uusi luku? Vai onko nyt vain niin, että ikä ei merkitse minulle mitään - merkitseekö se enemmän sitten joskus myöhemmin? Vielä ei ole kriisi enkä usko, että tuleekaan: en ole kriiseillyt iästäni vaan tahtoisin ehkä itse asiassa olla jo vanhempi. Muistan 10-vuotiaana toivoneeni olevani vanhempi. En tiedä miksi, mutta tietenkin aika tekee tehtävänsä ja välillä toivoo olevansa huoleton muksu ala-asteen keinuilla.
Minäkö jo kaksikymmentä? Vastahan sain autokortin. Vastahan pääsin lukioon. Ihmeellistä. En ole tullut edes ajatelleeksi omaa ikääni ennen kuin näin syntymäpäivän kynnyksellä. Vaikka iällä ei ole niin väliä, on siinä silti jotakin jota tulee mietittyä usein. Miten esimerkiksi määritellään aikuinen? Virallisesti olin aikuinen täysi-ikäisyyden saavuttaessani, mutta entä nyt. Olenko kypsempi aikuinen, kypsempi nuori... Mikä minä olen?
Oma ikä konkretisoituu tällä hetkellä aika hauskalla tavalla. Olen kuitenkin vasta 20 ja aloitan toisen vuoden opiskeluni yliopistossa. Uusissa fukseissa saattaa olla ihmisiä, jotka ovat minua nuorempia. Kaikissa muissa kouluissa on aina ollut samanikäisiä samassa porukassa. Tälläkin hetkellä meidän omalla vuosikurssilla on porukkaa suurelta ikähaarukalta; me vuonna 1995 syntyneet pahnan pohjimmaisina tietenkin. Syksyllä asia muuttuu. En tiedä, tuleeko meille 1996 syntyneitä vai olemmeko me ysivitoset yhä niitä lapsosia.
Joka tapauksessa, hyvää syntymäpäivää minulle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Bloggaaminen ja lukeminen sujuu kaikilta mukavammin, kun kommenttia kirjoittaessa harkitsee kirjoittamaansa. Asiallinen ja rakentava kritiikki on aina sallittua, mutta järjetön haukkuminen, mollaaminen ja asiattomien kommenttien jättäminen ei. Haluaisitko itse kuulla olevasi ruma, lihava tai maailman huonoin bloggaaja? Et varmastikaan. Pidetään kommentointi asiallisena - näin kaikilla on mukavampaa! :)