Opiskeluvinkkejä uudelle (miksei vanhemmallekin) opiskelijalle!

Itse löysin itselleni sopivia opiskelutyylejä vasta fuksivuoden loppuvaiheessa eli käytännössä kesäopintojen aikaan. Ja voi kunpa olisin ymmärtänyt ne heti alkuunsa. Pääasiassa siis olen soveltanut näitä tyylejä kirjallisuuden opiskeluun, mutta toimivat myös muissa aineissa, joissa luettavaa on paljon. Joten jos olet humanisti ja lukemisen määrä hirvittää sinua, lukaisepa tämä!

Ensiksi tahdon sanoa, että kaikki oppivat eri tavoin - jos opit kuuntelemalla, hyödynnä sitä! Jos tykkäät perusmuistiinpanojen tekemisestä eli kynästä ja perinteisestä paperista, tee juuri niin kuin hyväksi näet.

Olen itse kirjallisuuden opiskelijana todennut, että välillä jonkun kaunokirjallisen teoksen lukeminen saattaa olla aikamoista pakkopullaa, koska deadline pukkaa päälle. Ja saattaahan teksti olla myös itsessään hyvin kuivaa tai sellaista, jonka lukemisesta et nauti. Tutkimuskirjallisuutta on mielestäni helpompi lukea.

Ensimmäisenä vinkkinä on tämä perinteinen muistiinpanotekniikka: luet kirjaa samalla ja kirjaat muistiinpanoja vihkoon/paperille. Itse tykkään tehdä muistiinpanoistani mahdollisimman värikkäitä, sillä tentissä saatan yllättäen muistaa, millä värillä kirjoitin mitäkin. Käytän myös paljon yliviivaustusseja! Itse panostan aika ajoin kirjoitusvälineisiin ja vihkoihin - on mukavampi opiskella. Kirjoittelen myös sivujen reunoihin huomautuksia. 

Pääsykokeisiin lukiessani tein erilaisia puhekuplia, joissa luki tärkeitä asioita. Piirsin niiden sanojatkin, luonnollisesti. Kannattaa miettiä, millä tavalla itse oppii. Kannattaako kirjoittaa omin sanoin vai kopioida suoraan kirjasta lauseita - molemmat ovat hyväksyttäviä!

Kannattaa kokeilla välillä vaikkapa myös ajatus- ja miellekarttoja opiskelun lomassa. Tein 400 sivuisesta opuksesta miellekarttoja ja sujui paljon nopeammin kuin normaalien muistiinpanojen tekeminen. Teen yleensä miellekarttoja, jos alue on hyvin laaja tai minulla on hyvin vähän aikaa.

Joskus lukiessani romaania huomaan, että nyt tökkii ja pahasti. Tiedän, ettei syvällisestä lukemisesta tule mitään. Silloin otan erään lukutekniikan käyttööni. Otan vierelle kynän ja paperin (vaihtoehtoisesti teen tietokoneella) ja alan "lukemaan". Silmäilen sivua tai luen sen todella nopeasti. Etsin samalla tärkeitä asioita sekä joitakin asioita, jotta pysyn kärryillä. Tällä tavalla olen saanut aika paljon aikaan, jos syvällinen lukeminen ei inspaa. Ymmärrän kaikkien näin lukemieni kirjojen juonen, teeman ja aiheen sekä kokoan sen ympärille muuta tietoa tukemaan lukemaani. Toimii ainakin minun kohdallani!

Sitten on tietenkin se, että kirjaat muistiinpanoja koneelle sitä mukaan, kun luet esim. tutkimuskirjallisuutta. Itse mietin aina tilannekohtaisesti, teenkö muistiinpanot koneelle vai paperille. Välillä on kiva kirjoittaa käsin, mutta hyvin usein koneella on nopeampi saada jotakin aikaiseksi.

Kannattaa myös antaa oma tilaisuutensa esimerkiksi PowerPoint-esityksille: teen itse niitä välillä ja niitä on helppo lueskella. Niiden avulla oppii tiivistämään asioita varsin hyvin!

Viime hetki ennen alkua

Olipas tämäkin taas urakka. 

Siirtyä koneen ääreen nimittäin. Kaivoin kalenterini esiin ja ryhdyin tekemään jonkin sortin lukujärjestystä seuraaville viikoille. Asioita ovat sekottaneet muun muassa se, että sain kuin sainkin suomen kielen sivuaineekseni, vaikka koe menikin yhden tehtävän osalta päin puuta. Tuntuu hassulta, koska en kuvitellut pääseväni vielä tänä vuonna. No, ei haittaa minua - nopeammin kohti unelmia.

Kaikkein ärsyttävintä aikatauluttamisessa on se, että joskus on vain jätettävä jotakin kivaa/tarpeellista pois päiväjärjestyksestä. Tällä hetkellä painiskelen yhden suomen kielen perusopintokurssin ja oman aineemme nykydraama-kurssin välillä. Tuntuu, että joudun jättämään uuden ja mielenkiintoisen kotimaisen kirjallisuuden kurssin välistä. Voisikohan sitä suorittaa tenttiakvaariossa?

Huomenna on kaksi "luentoa" eli käytännössä kouluni alkaa huomenna. Virallisesti tiistaina. Täytyy kyllä sanoa, että jo oli aikakin. Alkoi tämä lusmuilu jo riittämään minun osaltani. Nautin siitä, että pääsen taas normaaliin rytmiin koulun ja arjen suhteen: nyt tulee käytyä jonkin verran koululla ja sen siivellä tulevat kouluruokailut, muut sosiaaliset tilaisuudet ja yliopistoliikunta. 

Yliopistoliikuntaa odotan jonkin verran. Olin syksyllä ja vuoden alussa liikaa liikuntatunneilla; jumpissa, pumpeissa yms. Minun kropalleni se oli liikaa. Onnistuin rikkomaan kroppani varsin hyvin. Tällä kertaa aion pitää homman simppelinä ja miellyttävänä - tahdon joogata ja tanssia, harrastaa pilatesta ja zumbata. Sivussa voisin käydä salilla. Tahdon pitää liikunnan mieleisenäni, herkästi se alkaa tuntumaan pakkopullalta, jos pakotan itseäni liian myöhäisiin ja rankkoihin jumppiin. Onneksi kaikille on kaikkea!

Tosiaan, niin se uusi lukuvuosi taas vaan alkaa. Toivotimme uudet fuksit tervetulleiksi torstaina ja ensi viikolla näemme heitä jälleen. Itse olen viime vuonna ollut samassa tilanteessa, joten ymmärrän heitä varsin hyvin. Voi sitä kysymysten ja ihmetyksen määrää... 

Minä taidan kuitenkin nyt painua iltapalalle ja sen jälkeen nukkumaan, sillä aamulla kello herättää aikaisemmin kuin aikoihin. 

Meikki-innostus!

Selailin tässä eräs päivä YouTubea ja jäin katsomaan meikkivideoita toviksi. Voi, että mikä innostus mulle tulikaan. Tykkään meikkaamisesta ja oikeastaan se onkin mun aamuni kohokohta. On kiva kaunistautua peilin edessä. Nyt selailenkin nettikauppoja ja haaveileman maan suurimmasta meikkipöydästä, jossa on kaikki tarvitsemani, ihanat meikit.

Meikkauksessa parasta on se, että oikeasti kaunistuu silmissä. Miten paljon pelkkä meikkivoide oikeasti minun kasvoilleni tekee? Huolimatta siitä, että minulla on tummat kulmakarvat ja ripset, näytän aaveelta ilman ripsiväriä ja kulmaväriä. Poskipuna on myös sellainen, mitä ilman en lähde kotoa (paitsi, jos en ole meikannut).

Nyt saa ehdotella sitten kaikkia hyviä meikkivideoita oikein olan takaa!

Piknikkejä pukkaa

Tiistaina istahdettiin piknikille Puolalanpuistoon muusien kanssa. Riekuin itse paikalla nelisen tuntia, koska tänään ollut sivuainekoe vaati vielä hieman kertaamista. Oli kuitenkin erittäin mukavaa vaan istuskella porukalla ja höpötellä kaikennäköistä. Nauru vaan raikasi. Sääkin suosi meitä; aurinko paistoi kauniisti, mutta onneksi välillä muutama tuulenpuuskakin tervehti meitä.

Karkkipussi kiersi ringissä, maistelimme popcornsuklaata ja lauloimme synttärilaulunkin. Puhuimme niitä näitä, keskustelimme paljon opiskeluasioista (niiltä ei voi välttyä) ja ylipäätään juttelimme. On mukavaa vain olla, eikä suunnitella asioita sen enempää. Juttu kulkee jos on kulkeakseen - ei sananparsia kannata pakottaa.

Yksi ainoa huono puoli näissä piknikeissä on, että mitä ihmettä pistää päälle ja mitä tuoda eväiksi. Vietin aivan liian kauan aikaa Lidlissä miettien ja kierrellen; en vaan meinannut keksiä mitään. Sama vaatteiden kanssa. Taisin laittaa tiistaina hieman liian kevyet vaatteet, sillä tänään aamulla kurkku oli inhottavan karhea.

Huomenna tapaamme jälleen piknikin merkeissä, mutta tällä kertaa meille esitellään myös uudet fuksit. Tuntuu ihan kummalliselta, että viime vuonna meidät esiteltiin. Tuntuu kuin olisi kuulunut tähän porukkaan jo ikuisuuden. Muutenkin tulevina aikoina on tulossa paljon kaikenlaista ohjelmaa!

Isotretinoin Actavis - puoli vuotta takana

Kävin tuossa viikkopari aikaa jälleen tapaamassa ihotautilääkäriäni. Puolen vuoden rutiinikuuri oli loppumassa ja oli tehtävä jatkosuunnitelmia. Lopetetaanko lääkkeet kokonaan vai jatketaanko vielä? Omasta mielestäni ihoni oli jo varsin mallikkaassa kunnossa, mutta tuomio oli eri mieltä. Kuuria jatketaan vielä kolmisen kuukautta, mutta annosta pienennettiin puoleen. Kolmen kuukauden kuluttua minä päätän mitä tehdään. Jos iho on hyvässä kunnossa, saan lopettaa kuurin vähin äänin. Ei tarvitse mennä käymään. Jos iho alkaa jälleen temppuilemaan, täytyy silti pitää tauko, koska Isotretinoin saattaa rasittaa maksaa.

 

Entäs, miten on ihon laita? Täytyy sanoa, etten tällä hetkellä voisi tyytyväisempi olla. Ihossa ei ole kuin kaksi näppyä (nekin poskissa, kummallista), pientä punoitusta ehkä. Suupielet ovat yhä hirveässä kunnossa, mutta niihinkin sain lääkäriltä jotakin lääkettä. Suupielet ovat siis tällä hetkellä ainoa merkittävä sivuvaikutus, eikä se haittaa läheskään yhtä paljon kuin jatkuva ja ylenpalttinen hikoilu. Muuten iho on aika samanlaisessa kunnossa kuin aina ennenkin; ei ole kuivunut, nyt sen tila on aika ihanteellinen.

 

Nyt kun annostusta pienennettiin, on myös hikoilu lieventynyt merkittävästi. Tämä, jos mikä saa minut hyppimään riemusta. Sitä on hyvin vaikeaa selittää, miksi juuri hikoilu on mielestäni hirvittävin oire. Ehkä moni ymmärtäisi sen, jos saisi tämän oireen muutamaksi päiväksi. Ei ole erityisen kivaa nousta bussiin näyttäen siltä, että on juuri käynyt suihkussa tai käynyt hikilenkillä. Muista oireista sen verran, että lopetettuani allergialääkkeet myös lonkkakivut katosivat. Selkä kipeytyy välillä, mutta sekin voi olla vain osviittaa sukuvikaan.

 

Mitä on jäänyt käteen puolen vuoden aikana? Ainakin se, ettei iho-ongelmia kannata vähätellä. Onneksi marssin ihotautilääkärille, sain apua ongelmaani. Luulin ihoni olevan lievästi epäkunnossa, mutta spesialisti näki samantien, missä kunnossa ihoni todellisuudessa oli. Tarkastuksessa omasta mielestäni ihoni näytti jo suhteellisen hyvältä, mutta lääkärin tarkasteltua leukaani hän totesi, että kuuria kannattaisi jatkaa. Mitä, jos en jatkaisi? Voisi olla, että ihoni menisi samaan vanhaan kuntoonsa suhteellisen nopeaan.

Kohti syksyä

Hei pitkästä aikaa! On aika palailla tähän postausrytmiin, jota noudatin viime syksynäkin. Aion ehkä siirtyä vieläkin opiskelupainotteisempaan sisältöön, sillä se vie suuren osan elämästäni muutenkin. En ole tuntenut oloani mukavaksi, jos yritän blogata vaatteista ja meikeistä. Tykkään kirjoittaa arkipäiväisistä asioistani, vaikka arkeni saattaa olla hyvinkin samanlaista ja välillä jopa tappavan tylsää. Opiskelusta kirjoittaminen on mielestäni kuitenkin aina mukavaa.

 

1.9. on mulla ensimmäinen virallinen koulupäivä. Taitaa olla, että alkuunsa joudun käymään jopa monena päivänä viikossa koululla; on ollut aika harvinaista ennen kesää nimittäin. Meidän aineessa ei ole paljon tunteja, mutta useimmat noista ovatkin pakollisia kieliopintoja. Hyvä suorittaa ne alta pois heti syksyllä, etteivät kummittele keväällä.

Pieni ahdinko on iskenyt opintopisteiden suhteen. Tahtoisin tällä kertaa yltää siihen 60 opintopisteeseen; se olisi mun opiskeluitsetunnolleni aika suuri buusti, koska tietäisin, että todellakin pystyn siihen. Ainoa ongelma voi olla se, että mistä revin kursseja suoritettavaksi. Jos en saa suomen kieltä sivuaineeksi, olen kyllä ongelmissa. Sitten vaan reippaasti kasvatustieteiden luennoille, mars!

 

Ensi viikolla on kyllä muutama piknik ja näkee taas kaikkia Muusia. Opiskeluintokin nousee ehkä siinä samalla, koska tutut opiskelutoverit assosioituvat suoraan opiskeluun ja sen miellyttävyyteen. Jokainen päivä ei tietenkään voi olla hyvä, mutta useimmat kyllä ovat.

 

Tuntuu kyllä yhä hassulta, etten enää kanna fuksi-titteliäni. En ole enää untuvikko vaan opiskelen jo kohta toista vuotta. Vastahan pääsin opiskelemaan kotimaista kirjallisuutta. Nyt kun ajattelen, onhan sitä koettu jo vaikka mitä! Kastajaiset, pikkujoulut, vappu... You name it!

 

Kohti syksyä ollaan menossa hurjaa vauhtia. Odotan innolla pimeneviä iltoja. Mietin aikani kuluksi erilaisia asioita, joita tahtoisin opiskelun saralla saavuttaa tänä vuonna. Ne eivät ehkä kuulosta suurilta asioilta, mutta joskus pienetkin asiat voivat olla hyvin suuria loppupeleissä.

 

Tahtoisin pitää keskiarvoni mahdollisimman samana kuin nyt; parempaan suuntaan saa tietenkin mennä. Tahtoisin menestyä virkamiesruotsissa ja suoriutua hyvin englannin kurssista. Toivon, että saan suoritettua aineopintoja mallikkaasti eli jokaisesta kurssista saisin 3-5. Tahdon panostaa muistiinpanoihini, jotta tenttiin lukeminen helpottuisi. Lupaan aloittaa tentteihin lukemisen ajoissa. Lupaan olla ottamatta ylimääräistä stressiä "pikkujutuista", mutta lupaan kuitenkin tehdä parhaani. Yritän vastata aina, kun tiedän.

Uuden opiskelijan selviytymispakkaus + omia vinkkejä

Ajattelin näin koulujen alun kunniaksi koota uuden opiskelijan selviytymispakkauksen. Pääasiassa keskityn nyt korkeamman asteen opiskelijoihin, mutta jotkut neuvot saattavat päteä myös lukioon ja muihin. Selviytymispakkauksessa on asioita, joita itse tarvitsin/tulin tarvitsemaan. Selviytymispakkauksessa on myös erilaisia neuvoja, kehotuksia ja erilaisia tekoja, joita kannattaa noudattaa.

Konkreettiset asiat, konkreettinen materia. Niitä tarvitaan koko ajan. Siksi varsinkin Turussa, suosittelen hyviä kenkiä. Niihin kannattaa panostaa. Itse olisin ainakin ollut onnellinen, mikäli olisin ymmärtänyt hyvien kenkien merkityksen jo heti alkuunsa. En enää koskaan kävele kiilakoroilla tai muillakaan hömpötyksillä vaan valitsin suosiolla minun jaloilleni sopivat kengät, joilla kelpaa kävellä. Hyvät kynät ja vihot ovat myös oleellisessa osassa (jotkut käyttävät tietokonetta korvauksena), sillä ainakin meillä tulee kirjoitettua jonkin verran muistiinpanoja. Ja varsinkin heti alkuunsa on hyvä kirjoitella ylös erilaisia tärkeitä juttuja, kuten nettisivuja! 

Varsinkin, jos olet muuttanut omaan kämppään, saattaa moni arkipäiväinen asia unohtua muuton tohinassa. Osta siis laastareita, särkylääkettä ja pattereita. Itse ainakin muistan unohtaneeni vanulaput ja vanupuikot; jonkun asian poissaoloa ei muista, ellei sitä kaipaa ja tarvitse joka hetki! Itse arvostin myös sitä, että minulla oli heti monia ruoanlaittovälineitä. Muista hommata myös foliota ja leivinpaperia - ne pääsivät minulta unohtumaan!

Tärkeää on myös se, että oppii hallitsemaan rahankäyttöään. Kaikkien ei tarvitse olla niin tarkkoja, jos rahatilanne on hyvä ja käy vaikkapa töissä. Itselläni on säästötili, jossa on AINA rahaa. Sieltä ei makseta muuta kuin vuokra, ja vuokranmaksun jälkeen sama summa lisätään opintotuesta yms. Suosittelen. Jos paha päivä koittaa, onpahan ainakin jonkin verran rahaa, jolla selviytyä. Suosittelen myös oikeasti välillä kitsastelemaan ruoan kanssa. Itse en ole tottunut mitenkään erityiseen ruokaan, joten minä pärjään varsin hyvin ihan perusraaka-aineilla. Makarooni on oikeasti ihan hyvää (ei niin ravintorikasta, mutta nälkään et ainakaan kuole), ja suuremmissa ruokakaupoissa saattaa olla merkittävästi halvempaa kuin alueesi piskuisessa Salessa.

Muista kysyä, jos et ymmärrä. Se on yksi tärkeimmistä ohjeista. Meillä ainakin vastauksia kysymyksiin saa, jos vaan uskaltaa kysyä. Kysy vaikka kysymyksesi olisi "tyhmä". Meillä kysytään kysymyksia usein - kysymyksienkysyjä on niin fuksi kuin jo kandinkirjoittajakin. 

Last weeks

Viime aikoina itsetuntokin on ollut vähän parempi, kun Isotretinoin on ehkä viimeinkin potkimassa tätä ihoa kuntoon. Annos puolitettiin ja fiilis on hyvä. Oireet ovat katoamassa ja mikä parasta - iho on paremmassa kunnossa kuin aikoihin. Voiko ihminen oikeasti olla näin onnellinen näin pienestä? Olen ollut myös aika iloinen siitä, että löysin uusia kivoja meikkejä ja niiden takia nassu näyttää aika kivalta; paremmalta kuin aiemmin. Varmaankin kaikilla naispuolisilla (miehillä tietenkin myös) on välillä niitä päiviä, jolloin peilikuva näyttää karmealta, mutta onneksi niiden vastapainona on myös niitä, jolloin omat kasvot tuovat jopa hymyn huulille.

Olen ollut myös kotikotona maaseudulla. Maalla on ihanaa olla, siellä on koti, siellä on sydän. Podin ensimmäistä kertaa vuoteen kunnon koti-ikävää viime viikolla. Samana päivänä päädyinkin kotiin. Olo helpottui kummasti. Miksen kävisi kotona useasti, kun siellä oleminen on ihanaa ja sinne on helppo mennä? Huomenna taas maaseutumaisemiin, Mariakin olisi tarkoitus nähdä. Muuten loppuviikko on pyhitetty sivuainepääsykokeille, huoh.

Viikonloppuna oltiin sukulaisten luona purjehtimassa ja latailemassa akkuja. Herkkuruokaakin oli tarjolla. Serkku tarjoili myös autokyydin pitkin Naantalia ja olin lähempänä Sauli Niinistöä kuin koskaan aiemmin.

Käytiin Joonaksen kanssa myös viikko vai kaksi takaperin roadtripillä Tammisaaressa ja Hangossa. Kierreltiin kirppareita ja ajeltiin. Kirppareilta löysinkin halvalla muutamia perusvaatteita ja Joonaskin teki löytöjä. Oli mukavaa lähteä ihan yllättäen ajelemaan; en ollutkaan aikaisemmin käynyt Hangossa enkä Tammisaaressa. Takaisintulomatkalla piipahdimme vielä Salossa yhdellä kirpputorilla.

Paljon suunnitelmia, niin vähän aikaa

On aika ottaa koulujutut taas osaksi säännöllisempää päivittelyä, koska koulu vie kuitenkin suuren osan ajastani ja ajatuksistani. Ja kertoohan opiskelemani ala myös jotakin minusta. Onhan tämä myös aika ajankohtaista, koska virallinen ensimmäinen koulupäivä koittaa 1.9 ruotsin muodossa. 

Tänään selasin opinto-opasta läpi ja löysin ihan älyttömästi kaikkea kivaa ja mielenkiintoista. Ainoa ongelma on se, että miten sovittaa yhteen kaikki kurssit. Se ei koskaan ole kivutonta, aina joutuu luopumaan jostakin. Tällä kertaa olen katsellut pääasiassa uusia aineopintoja, jonne on ilmaantunut todella paljon kaikkea mielenkiintoista, kuten kotimaista nykydraamaa! 

Ja paljon kaikkea muutakin tulisi mahduttaa lukujärjestykseen. Oman aineen opinnot eivät riitä kartuttamaan opintopistetiliä vaan tarvitaan sivuaine(ita). Olenkin pohdiskellut tässä monen aineen välillä ja suomen kieli olisi se tietenkin se mieluisin sivuaine. Kasvatustiedettä myös rinnalle, luonnollisesti. Aion myös osallistua pohjoismaisten kielten sivuainekokeeseen, sillä logopedian jätän suosiolla sivuun tänä vuonna. Ajattelin myös ehkä aloittaa venäjän/jonkin muun kielen, kun kerran yliopistossa ollaan ja mahdollisuuksia on. Saksa ja italia kiinnostavat aika lailla; ehkä keväällä löydän itseni jommankumman alkeiskurssilta.

Tässä on vielä hetki aikaa punnita kaikkia vaihtoehtoja ja yrittää aikatauluttaa. Ilmoittautumisia kursseilla aletaan ottaa (yhteen olen jo ilmoittautunut) ensi viikosta eteenpäin. Täytyy priorisoida ja pohtia, mikä olisi se paras vaihtoehto minulle. Eniten tietenkin minua houkuttavat opintopisteet, mutta muutaman kerran on tullut todettua, etten ole aina ymmärtänyt kursseilla kaikkea. Ehkä pitäisi alkaa pohtimaan myös sitä, että seuraisi omia intressejään enemmän. Onneksi monet uudet aineopinnot kiinnostavat kovasti ja toivottavasti saisin aikataulut sopimaan kaikkien kurssien kanssa.

Mitäs muut opiskelijat? Joko tutkimustyötä on tehty netin uumenissa tai joko lukujärjestystä on kirjoiteltu?

Damn, HIMin keikka oli loistava. Siitä postausta ehkäpä huomenna!

Mittarissa 20 vuotta

Tämä päivä on päivä muiden joukossa. En ole koskaan pitänyt syntymäpäivääni mitenkään erikoisena asiana - ei minua sen enempää kiinnosta juhlistaa päivää, jolloin vanhenen. On tietenkin kiva kuulla onnitteluja, mutta sen kummempi juhliminen saa jäädä.

 

Synnyin 20 vuotta sitten ja se tuntuu aika hurjalta. Tuntuu aika ihmeelliseltä, että täällä on oltu jo niin kauan. Viimeiset vuodet ovat menneet nopeasti; vastahan minä täytin 15. Seuraava vuosikymmen humahtaa varmaan ohi niin, että korvissa humisee. Tuntuu hurjalta, ihan oikeasti. Huomaako sitä enää, kun mittariin tippuu vuosittain uusi luku? Vai onko nyt vain niin, että ikä ei merkitse minulle mitään - merkitseekö se enemmän sitten joskus myöhemmin? Vielä ei ole kriisi enkä usko, että tuleekaan: en ole kriiseillyt iästäni vaan tahtoisin ehkä itse asiassa olla jo vanhempi. Muistan 10-vuotiaana toivoneeni olevani vanhempi. En tiedä miksi, mutta tietenkin aika tekee tehtävänsä ja välillä toivoo olevansa huoleton muksu ala-asteen keinuilla.

 

Minäkö jo kaksikymmentä? Vastahan sain autokortin. Vastahan pääsin lukioon. Ihmeellistä. En ole tullut edes ajatelleeksi omaa ikääni ennen kuin näin syntymäpäivän kynnyksellä. Vaikka iällä ei ole niin väliä, on siinä silti jotakin jota tulee mietittyä usein. Miten esimerkiksi määritellään aikuinen? Virallisesti olin aikuinen täysi-ikäisyyden saavuttaessani, mutta entä nyt. Olenko kypsempi aikuinen, kypsempi nuori... Mikä minä olen?

 

Oma ikä konkretisoituu tällä hetkellä aika hauskalla tavalla. Olen kuitenkin vasta 20 ja aloitan toisen vuoden opiskeluni yliopistossa. Uusissa fukseissa saattaa olla ihmisiä, jotka ovat minua nuorempia. Kaikissa muissa kouluissa on aina ollut samanikäisiä samassa porukassa. Tälläkin hetkellä meidän omalla vuosikurssilla on porukkaa suurelta ikähaarukalta; me vuonna 1995 syntyneet pahnan pohjimmaisina tietenkin. Syksyllä asia muuttuu. En tiedä, tuleeko meille 1996 syntyneitä vai olemmeko me ysivitoset yhä niitä lapsosia.

 

Joka tapauksessa, hyvää syntymäpäivää minulle!

Laiskistumus

Mitä minä olen tehnyt viimeiset päivät? Laiskistunut sohvan pohjalla ja vastapainona lukenut myös tenttiin. Siirsin tätä tenttiä pidemmälle, koska halusin nauttia kotikotona olemisesta - ja ehkä parempi näin. Tuntuu, että laiskuus on iskenyt luihin ja ytimiin: nyt ei millään jaksaisi istahtaa koneen ääreen kirjoittamaan muistiinpanoja. Huomaan, että vaihdan jatkuvasti välilehteä, vaikkei minun edes pitäisi olla netissä. Onneksi tästä kirjasta on enää luettavaa sen vajaa 20 sivua - tänään saan tämän valmiiksi, jos vaan painan puuta vielä hetken aikaa. Seuraava kirja odotteleekin sitten innolla jo vierelläni.

Olen myös suunnitellut opintojani ja etsinyt innoissani kivoja kursseja, jotka tulevat olemaan kontaktiopetusta. Ihan mahtavaa vaihtelua yksinopiskeluun, sanon minä! Toisaalta odottelen nyt jo innolla koulua niin rytmi palaa. Arki on ihan hyväksi minulle - tulee tehtyä paljon enemmän ja energiaakin on enemmän kuin kesällä. Rakastan syksyä eikä tämä kesä ole minulle nyt mikään ihanteellinen vuodenaika (puhumattakaan siitä, että Isotretinoin hikoiluttaa ja asumme ylimmässä kerroksessa, johon porottaa aurinko koko päivän) muutenkaa. Laiskistun vain älyttömästi, tarvitsen kouluaktiviteetteja ja sosiaalisia kontakteja, opiskeluhetkiä ja opiskelijaruokaloita. 

Ehkä tuntuu nyt vain laiskalta, koska on niin paljon tekemistä; luettavaa pääasiassa. Tuntuu, ettei pääkoppaan mahdu lisää informaatiota. Eikä sitä innostustakaan kyllä ole. Mietin vain, että pian alkaa koulu ja voin pieneksi hetkeksi jättää taakseni sivuainekokeet ja tentit.

Mitäs teille, lukijat? Mitä teille kuuluu?

PS. Ollaan Joonaksen kanssa katsottu Sons of Anarchya. Itse aloitin vasta viidennestä kaudesta, koska Joonas oli ehtinyt katsoa jo edelliset yksinään. En ymmärrä, miten on mahdollista, etten ole katsonut kyseistä sarjaa aiemmin. Suosittelen kaikille lämpimästi.

Isotretinoin Actavis - and it hurts!

Postaus sisältää kuvan, joka saattaa ällöttää jotakuta.

 

Täällä sitä edelleen syödään Isotretinoinia, mutta hieman vaihtelevin tuloksin. Ihon kunnossa ei tapahdu mitään. Ei ole tapahtunut mitään muutamaan kuukauteen. Alan epäilemään, onko tämä kuuri sittenkään sopiva minulle. Toisaalta tahdon luottaa ammattilaiseen, mutta silti hieman epäilyttää. Miksi ihoni jatkaisi samaa kiertokulkuaan kuukauden vaiheiden mukaan? En ymmärrä ihotautien päälle, mutta luulisi kuurin auttavan edes tässä vaiheessa. Toki voin tietenkin vain olla yksinkertaisesti väärässä epäilyjeni suhteen, mutta alkaa hiljalleen turhauttaa tämä junnaaminen paikallaan. Missä on minun ihana ihoni?

 

Nyt huulet ovat kyllä ihanassa kunnossa. Mulla alkaa olemaan sellainen Batmanin Jokerin suu - pitkä ja punainen. Varsinkin nuo huulien reunat ovat oikeasti ihan järjettömän kivuliaat. Öisin ne tietenkin "kasvavat umpeen" ja aamulla suuni avatessani repeytyvät. Olen pistänyt huulirasvaa enemmän kuin laki sallii, nyt myös Bebanthenia.

 

Nenäverenvuodot ovat nyt myös lisääntyneet. Ties kuinka monta paitaa on tahriintunut rinnuksista, kun yhtäkkiä nenä alkaa falskaamaan kuin Niagara. Ehkä hieman kärjistetty ilmaus, mutta you got the point.

 

Muuten ollaan pysytty samassa. Alkaa turhauttamaan, koska olisi niin kiva nähdä tuloksia. Olen myös miettinyt, voisiko jatkuva turvotus (tai sellainen pömppö-olo) johtua Isotretinoineista tai niiden kanssa määrättävistä e-pillereistä. Voi olla, että vaan kuvittelenkin. Ehkä tulee mietittyä aina liikaa kaikkia mahdollisia sivuoireita; löydän jatkuvasti itsestäni uusia "oireita" ja heti olen tietenkin Googlessa etsimässä diagnoosia (nimim. Aina raskaana, aivosyöpä tai umpisuolen tulehdus).

Jännittävää

En ole suruissani sanoessani syksyn jälleen saapuvan. Pidän syksystä. Toki välillä pimenevät illat pistävät ärsyttämään, mutta pidän syksystä vuodenajoista eniten. Tykkään siitä tunnelmasta, oransseista lehdistä ja jatkuvasta sateesta. Tällä hetkellä kuitenkin jännittää syksy, hyvällä tavalla. Toinen opiskeluvuoteni alkaa. Voisin sanoa toisaalta, että puhtaalta pöydältä. Nyt tiedän, mitä aion tehdä.

 

Nyt ei tarvitse enää miettiä, mitä tehdä missäkin tilanteessa, koska iso osa kaikista yliopistoon liittyvistä asioista on hallinnassa. Nyt täytyy vaan aloittaa koulu ja jättää fuksi-titteli unholaan. Olen tosin innoissani uusista fukseista - odotan innolla heidän tapaamistaan! Nyt heille koittavat uudet ja jännittävät ajat; eri tavalla jännittävät kuin minulle tänä syksynä. Onneksi meillä on ihanat tuutorit, joiden avulla kaikki uusi kohdataan yhdessä.

 

Olen suunnitellut kaikkea, mitä tahtoisin tehdä tulevana opiskeluvuotena. Tahdon alkaa käymään säännöllisesti salilla; yksin ja yhdessä. Tahdon myös opiskella mahdollisimman intensiivisesti, mutta kuitenkin oman jaksamiseni mukaan. Tahdon tehdä juuri niitä asioita, joista pidän. Tahdon kirjoittaa enemmän. Tahdon fiilistellä kirjastossa lukemassa, en opiskelemassa. Tahdon vaellella kirjaston käytävillä ja etsiä jotakin luettavaa, jota en aio lukea tenttiä varten. Lukisin itseäni varten.

 

Haaveilen jo nyt siitä, kun NettiOpsuun alkaa tipahdella opintopisteitä. Tahdon ilmoittautua kursseille ja tenttiin sekä istua lukiomaisesti virkamiesruotsin kurssilla. Tahdon istua Sirkkalan fyysisessä välitilassa ja kävellä samoja reittejä opiskelijaruokaloihin. Voi luoja, miten kaipaankaan yliopiston ruokaa.

 

Kesä meni nopeasti ja ensi kertaa se ei haittaa ollenkaan. Ihanaa päästä takaisin kouluun. Vähäsen jännittää, mutta se on vain hyvää jännitystä. Sieltä se syksy tulee - ehkä sen myötä myös inspiraatio ja motivaatio. Nyt on aivan liian lämmintä ja valoisaa.