Sunnuntaikuulumiset

  Terve ja hyvää sunnuntaita kaikille! Aluksi haluan kiittää kaikkia lukijoita ja kävijöitä; tällä viikolla blogissa meni rikki 68 000 kävijän raja. On se aika iso määrä verrattuna siihen, ettei kukaan tätä blogia luultavastikaan tiedä. Suurin osa kävijöistä on kuitenkin suomalaisia, joten ei ole mikään kummallinen hyökkäys ulkomailtakaan.

  Tulin äsken takaisin kotiin ja tarkoituksena ois tänään vielä tehdä pikkasen jotain ruokaa, lukea näytelmää ja mennä Zumbaan. Sunnuntaisin motivaatio on kuitenkin aina kateissa... En millään jaksaisi koskaan raahautua Zumbaan enkä tehdä mitään muutakaan, mikä vaatii ulosmenemistä, mutta silti minä kuitenkin tallustan tuulessa ja tuiskussa kohti bussipysäkkiä. Pakko se on välillä ottaa itteään niskasta kiinni ja pitää rutiineista kiinni. Tuntuu vaan oudolta, koska olen tottunut ns. pyhittämään sunnuntain perussluibailulle eli sille, etten tee mitään sen kummempaa kuin olen. 

 Ensi kouluviikkokin näyttää suhteellisen löysältä, joten en edes tiedä, mitä varten kerään voimia. Ehkä sitä bussipysäkille kävelemistä varten? Se tuntuu olevan raskain osa mitä tahansa prosessia tällä hetkellä! Tälläkin hetkellä tuntuu ylitsepääsemättömältä purkaa kassit, joten istahdin vain koneen ääreen. Vielä pitäisi ehtiä lukemaan hieman näytelmää ennen Zumbaa, mutta sekin tuntuu liian raskaalta. Miksen voinut lukea junassa enempää? Noh, se siitä - meni jo. Ehkä kaikki tällaiset pikkuasiat sujuvat omalla painollaan eteenpäin tänään. Illalla saan mennä nukkumaan aikaisin ja aionkin nukkua kuin vauva konsanaan; sillä en tunne termiä "nukuin liikaa". 

 Ja huomenna tosiaan alkaakin uusi viikko. Viikot vaan lentävät ohitse. Ehkä olen tulossa vanhaksi, mutta en pysty ymmärtämään, minne kaikki päivät ja kuukaudet vierivät. Kohtahan on taas jo kesäkin...