keskiviikko 28. tammikuuta 2015

Mitä meikin takana piileekään?

PicMonkey Collage98

En meikannut seiskaluokalla muistaakseni yhtään. En halunnut enkä kokenut tarvetta. Nytkin voin lähteä minne vain ilman meikkiä - en kuitenkaan sanoisi olevani silloin kovinkaan itsevarma. On vaikeaa sanoa näyttävänsä hyvältä, kun poskipäässä punottaa jättimäinen näppylä tai kun leuka kukkii kuin rapsipelto keskikesällä.

Ihoni on ollut suhteellisen hyvä viimeiset vuodet; mitä nyt silloin tällöin joku finni siellä täällä. Mustapäitäkin on aina ollut. Kesällä 2013 minulla oli aivan ihana ja kuulas iho. Katselen niitä kuvia yhä haikeudella. Viime aikoina ihossani on tapahtunut kamala muutos: näppyä siellä ja täällä. Moni sanoisi, että njäääh, eihän tuo ole vielä mitään. Minulle se on. Tuntuu inhottavalta, kun parempi ruokavalio, liikunta, vesi ja ulkoilmakaan eivät auta ongelmaani.

Meikin avulla tunnen näyttäväni terveemmältä ja kauniimmalta. En koe oloani kovinkaan mukavaksi, jos menisin kouluun ilman meikkiä. Olo on paljas. Meikkikään ei peitä kaikkea; päivän mittaan meikki hälvenee ja totuus alkaa paljastua meikkikuoreni alta. Meikki kätkee alleen niin paljon, mutta päivän lopuksi totuus paljastuu jälleen. Peilistä katsoo nainen, jonka naama helottaa punaisena.

Miten tämä vaikuttaa itsetuntooni? Ei niin paljon kuin olen kuvitellut. Enemmän itsetuntooni vaikuttavat muut seikat kuin näppyläinen leuka. En ole niin itsevarma kuin voisin olla, mutta en myöskään matele pohjamudissa ihoni vuoksi. Minulla on muitakin asioita mietittäväni, toki ihoni kunto nousee välillä ajatuksenaiheekseni. En ota siitä kuitenkaan niin paljon stressiä kuin olisin ennen luullut; nyt on näin enkä sille just nyt voi mitään. Toivon silti salaa, että ihoni vain rauhoittuisi. Ihoni kunto vaihtelee kuukauden sisällä paljonkin, se johtuu pääasiassa hormoneista. Ruoalla ei ole ollut vaikutusta ihooni, hormoneilla sen sijaan on.

Loppujen lopuksi, iho ei vaikutakaan elämääni niin paljon kuin luulin. Tätä postausta kirjoittaessani en edes miettinyt sen enempää tai avannut syvempiä tuntemuksia asiasta: niitä ei vain ole. 



2 kommenttia:

Bloggaaminen ja lukeminen sujuu kaikilta mukavammin, kun kommenttia kirjoittaessa harkitsee kirjoittamaansa. Asiallinen ja rakentava kritiikki on aina sallittua, mutta järjetön haukkuminen, mollaaminen ja asiattomien kommenttien jättäminen ei. Haluaisitko itse kuulla olevasi ruma, lihava tai maailman huonoin bloggaaja? Et varmastikaan. Pidetään kommentointi asiallisena - näin kaikilla on mukavampaa! :)