tiistai 30. joulukuuta 2014

Mitä minä runoilen

Pitsisydän

Pisamat tippuivat kasvoiltasi
jo vuosia sitten

Maskin taakse jäi
punertavat silmät ja rohtuneet huulet
halkeilevat posliiniposket

Leivinuunin perällä tartuit
tulitikkuihin ja hukutit itsesi
häkään ja toivoit salaa elämää

Pisamat paloivat olkapäillesi
tuli taltutti pitsisen sydämen
kyyryinen olento jäi istumaan
polttopuiden oksalle

Eikä edes hiilestä saatu
uutta sielua, elämää

Mustesiluetti

Varjosi takana on se
ihminen jolle uskouduin
jonka salaisuudet ovat minun
jonka sielu on mustunut omaani

Nurkassa on tumma paneeli
jonka taakse se on piiloutunut
kaikkien katseilta eikä kukaan
enää koskaan saa tietää

mitä tapahtui Hänelle

Sileä tammipuu vasten kämmentäsi
ratisee ja notkuu ja palaa
liekki nousii kasvoillesi
mutta hymysi ei valaistu
sinä et pala, sinä jäädyt

Sinä et ole Hän eikä hänessä ole
mitään mikä muistuttaa sinusta
hän on kasa varjoja, pelkkää
mustetta seinässä
hänen ääriviivansa

Sänkyyn jäi pelkkä painauma
tyynyssä tuoksuu arsenikki
minä etsin, minä etsin
mutta Hänestä jäi vain sulkia

Varjoissa tuoksuu kuolema
mutta pioni lemuaa hiuksissasi
Hän ei ole pelännyt koskaan
sillä sinä et ole mitään

Piirrän Hänen kasvonsa ulkoseinään
mutta siluetti kaatuu etelään
poskille kohoaa mustepuna
mikä värjää koko taivaan
enkelinmustaksi

mitä tapahtui Hänelle

Tässäpä kaksi lempparirunoani. Tykkään näistä jostain oudosta syystä. Käytän usein samoja motiiveja: tyynyjä, poskia ja puita. Ne on mulle jotenkin rauhoittavia ja jotenkin, erikoisia elementtejä.
Runoissani esiintyy usein hän tai sinä, harvemmin kuvailen minää. Ja olen myös pohtinut kovasti, miten saisin runoni sellaisiksi, joissa mimeettinen minä olisi mahdollisimman häilyvä ja tulkinta muuttuisi hauraaksi.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Bloggaaminen ja lukeminen sujuu kaikilta mukavammin, kun kommenttia kirjoittaessa harkitsee kirjoittamaansa. Asiallinen ja rakentava kritiikki on aina sallittua, mutta järjetön haukkuminen, mollaaminen ja asiattomien kommenttien jättäminen ei. Haluaisitko itse kuulla olevasi ruma, lihava tai maailman huonoin bloggaaja? Et varmastikaan. Pidetään kommentointi asiallisena - näin kaikilla on mukavampaa! :)